”Minulle Lidlissä käyminen on kuin ulkomaanmatka”, sanoo Minna, joka ostaa parhaimmillaan ruokakaupasta vain maitoa, jauhoja ja proteiinia

Julkaistu:

Omavaraisuus
Minna Enqvist kirjoittaa blogissaan omavaraisuuden kasvattamisesta.
Minna Enqvistillä oli miehensä kanssa reilu kymmenen vuotta sitten haave siitä, että he voisivat kasvattaa itse kuluttamansa lihat.

Neljä lasta, yrittäjyys ja omakotitalo olivat eläinten kasvattamisen liittyvän työn lisäksi aivan liikaa.

Nyt Minna Enqvist puhuu mieluummin omavaraisuuden lisäämisestä, ei sen täydellisestä suorittamisesta. Enqvist kirjoittaa Ku ite tekee -blogia, jossa hän julkaisee ruoka- ja askarteluohjeiden lisäksi muun muassa kokemuksiaan siitä, mitä kaikkea voi tehdä itse kuluttamiensa hyödykkeiden eteen.

Omavaraisuuden lisääminen on mahdollista, hän on todennut.

– Minulle Lidlissä käyminen on kuin ulkomaanmatka, Minna kirjoittaa blogissaan.

Kesällä ja alkusyksyllä ideaalein aika

Kun leivän leipoo itse, kasvattaa osan yrteistä ja kasviksista ja omat kanat munivat tarvittavan määrän kananmunia, Minnan ei parhaimmillaan tarvitse ostaa kaupasta ruokatuotteista kuin aivan välttämättömiä asioita.

– Kesällä ja syksyllä omavaraisuus on kaikkein korkeimmillaan. Suomessa on silloin kaikkein helpointa lisätä sitä, Minna Enqvist toteaa.

– Ideaalivuodenaikaan ostan ruokakaupasta vain maitotuotteita, jauhoja ja proteiinituotteita, kuten tofua, hän sanoo.

Täydellisyyteen Minna ei kuitenkaan pyri.

– Realistisesti aikeet voivat olla suuremmat kuin totuus, hän sanoo naurahtaen.

Pääosin kasvisruokaa

Yksi omavaraisuuden lisäämistä helpottava asia on se, että perheessä on siirrytty kasvisruokaan. Minnalle ruoan eettisyys ja ekologisuus ovat tärkeitä asioita.

– On helpompi syödä kasvisruokaa kuin kasvattaa omat lihansa, hän toteaa.

Minna asuu perheineen omakotitalossa, mikä mahdollistaa laajemman viljelyn.


– Meillä luotetaan siihen, että ku ite tekee, saa mitä tulee. Se onkin hyvä neuvo kaikille muillekin omavaraistaloudesta haaveileville! Uusien taitojen oppiminen yrityksen ja erehdyksen kautta on välillä hermoja raastavaa, mutta useimmiten hauskaa. Minulla on muutama kana, mukavan kokoinen keittiöpuutarha, hyvät sienimetsät ympärillä ja kaapissa toimiva hapanjuuri. Siinä omavaraistalouteni peruskivet, Minna esittelee itsensä blogissaan.

Omavaraisuus on sana, joka saattaa herättää tunteita – tai ainakin mielikuvia.

– Osa ihmisistä närkästyy, jos puhutaan omavaraisuudesta ja ajattelee, että se tarkoittaa kokonaan sellaista, jossa eletään yhteiskunnan ulkopuolella, eikä käytetä mitään palveluita, Minna Enqvist sanoo.

– Täydellinen omavaraisuus on nykyaikana käytännössä mahdotonta. Meidän tavoite ei ole täydellinen omavaraisuus, vaan enemmänkin omavaraisuusasteen kasvattaminen niissä asioissa, joissa pystytään, Minna kertoo.

Eletään kuten ennen oli täysin tavallista

Käytännössä Minnan perheessä kasvatetaan itse juureksia, tomaatteja, yrttejä, salaattia, sienestetään, marjastetaan ja tehdään leipä itse. Periaatteessa siis eletään samoin kuin mikä ennen oli täysin yleistä ja mitä edelleenkin monissa talouksissa tehdään ajattelematta erikseen sen olevan omavaraisuuden lisäämistä.

Kuluttamiseen Minnan perheessä kiinnitetään huomiota. Se ei tarkoita askeettista elämää.

– Omavaraisuus voi lähteä myös tylsästi oman kulutuksen pohtimisesta. Mitä oikeasti tarvitsee ja mitä niistä tarvitsemistaan asioista voi tehdä itse, Minna pohtii.

– Esimerkiksi jotkut pitävät jääkaapissa risteilylaivojen buffettien tasoista valikoimaa, kuten vaikka useita juustoja. Omavaraisuuden lisääminen lähtee myös niistä kysymyksistä, että kuinka paljon pystyn vähentämään asioita ilman, että elämänlaatu kärsii, Enqvist sanoo.

– En tarkoita, että kaikkien pitäisi ryhtyä askeettiseen elämään, mutta ehkä sellaista voisi pohtia enemmän, tarvitaanko me niin paljon asioita ollaksemme onnellisia.

Minna Enqvist ajattelee niin, että laatu korvaa määrän.

– Ei mekään eletä missään ankeudessa. Rakastan esimerkiksi hyvää kahvia. Ostan sen lähellä olevalta pienpaahtimolta, hän kertoo.


Leipää saa kaupasta halvemmalla, mutta maku ratkaisee

Minna leipoo itse leipänsä, koska pitää sen mausta. Siinä rahallinen säästö ei ole tekemisen motiivina.

– Periaatteessa kaupasta voi saada leipää paljon halvemmalla, siinä mielessä itse tekeminen ei ole järkevää. Mutta itse tehdyn leivän kustannukset ovat käytännössä jauhojen kilohinta, ja itse tehty juurileipä on todella hyvää, kuin leipomosta ostettua, Minna kertoo.

Yksi yksittäinen, mutta hyvä esimerkki omavaraisuuden lisäämisestä on tomaattien viljely. Siinäkin Minnan perheessä mennään maku edellä. Jos sadosta tulee runsasta, Minna säilöö tomaatit talven varalle. Monissa ruoissa käytetään pitkin vuotta esimerkiksi tomaattisäilykkeitä. Itse viljellyistä tomaateista itse tekemällä niihin jää tomaattien makea kesän maku.

– Jos viljelee itse, voi kokeilla erilaisia lajikkeita. Sellaisia ei kaupoista saa. Kaikki eivät myös esimerkiksi tiedä, miltä ne voivat parhaimmillaan maistua, jos ovat maistaneet vain talvella ostettuja kasvihuonetomaatteja tai kurkkua, Minna toteaa.

Talvella perheessä korvataan toisinaan kurkku iduilla.

– Se on rapeaa ja hyvää leivän päällä. Ja vaatii kasvatukseen vain tiskikaapin, Minna sanoo.

”Susihuonoista” versioista voi oppia

Pienen kotiviljelyn kustannukset eivät ole suuria, eikä epäonnistuminen ole vakavaa. Pienessä mittakaavassa se onnistuu myös parvekkeella, vaikka ruukuissa.

– Olen saanut esimerkiksi pinaatin kasvamaan ruukussa, ja munakoison.

Maailma ei kaadu, jos ei heti onnistu.

– Meilläkin menee aika paljon pieleen, koska ei osata tarpeeksi. Mutta ajattelen, että omavaraisuuden lisäämisen kulmakivinä ovat uteliaisuus ja kokeilunhalu. Teimme esimerkiksi itse siideriä omista omenoista. Ihan hyvää tuli, vaikka ei oltu aiemmin tehty, Minna kertoo.

– Ei kannata lannistua vastoinkäymisistä. Minunkin hapanjuurileivistäni tuli monta susihuonoa versiota, mutta kun on jaksanut kokeilla uudestaan, osaan nyt tehdä hyvää leipää.

Kokeileminen ei ole kallista

Minna tiivistää ajatuksiaan blogissaan.

– Ruuassa minulle tärkeitä arvoja ovat kotimaisuus, eettisyys ja ekologisuus. Suoria yhtäläisyysmerkkejä näiden asioiden välille ei voi vetää, kuten tiedostava kuluttaja jo tietää. Uskon kuitenkin, ehkä naiivisti, että maailmaa muutetaan yksilötasolta. Pyrkimys tiedostavampaan kuluttamiseen ja tuotteiden alkuperän selvittämiseen ovat pieniä asioita, joita jokainen voi tehdä, Minna kirjoittaa blogissaan.

Pienien asioiden, kuten vaikkapa parvekeviljelyn kokeileminen ei ole kovin kallista. Omavaraisuuden lisäämiseen ei tarvita maataloa.

– Helposti vain tulee ajateltua, että omavaraisuus alkaa siitä maatilan ostamisesta, lehmän hankinnasta tai valtavasta keittiöpuutarhasta, Minna kirjoittaa blogissaan.

Pienen sadon voi saada aluille vaikka nahistuneesta purkkisalaatista tai yrteistä – minikokoisella kaupunkiparvekkeellakin.

Lue myös:

Tuula ei heitä ruukkusalaatin jämiä roskiin ja säästää siksi selvää rahaa – näin sinäkin saat salaattia ilmaiseksi

Näin kasvatat yrttejä kotona

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt