Adele, 22, nousi Shellistä Savoyhin vain muutamassa vuodessa – nuorella vuoropäälliköllä on periaate, jota kannattaa kuunnella

Julkaistu:

Nuori tekijä
Vaikka urakehitys on ollut ilmiömäistä, nuori Adele Kinnunen uskoo onnistumisten takana olevan vahvaa oppimishalua ja rohkeutta asettaa itsensä epämukavuusalueelle.
– Nuori Kokkolan neito tuli ja näytti kaikille, että täältä pesee.

– Adele on täyttä kultaa ja puhdasta ammattitaitoa. Hänellä on sydän paikallaan ja suuri intohimo ammattiaan kohtaan. Olisipa hänen kaltaisiaan enemmän.

Sitaatit ovat aineistosta, jossa esiteltiin vuoden 2019 PRO-kilpailun finalisteja. Ne kirjoitettiin ravintolan kokki -sarjan finalisti Adele Kinnusesta, jonka tarina herätti huomiota.


Tammikuun viimeisenä päivänä järjestetyssä PRO-gaalassa palkittiin kotimaisia ruoka- ja ravintola-alan huipputekijöitä. 15 eri kategoriassa palkittiin osaajia henkilöstöravintoloista, tapahtumataloista ja ravintoloista.

Ravintolan kokki -kategoriassa finaalissa oli kolme nuorta naista: Adelen lisäksi Emmiina Lehtonen Tullin Saunalta Tampereelta ja kilpailun voittajaksi noussut Katri Mannermaa Ravintola Ragusta Helsingistä.

Kaikki sarjan finalistit olivat kisassa ansaittujen saavutustensa vuoksi. Adele Kinnusen tarina ei ole kuitenkaan aivan se tavallisin: Hän on noussut vain muutamassa vuodessa pikkupaikkakunnalla sijaitsevasta Shellin kahvilasta yhden maan arvostetuimman ravintolan, Savoyn vuoropäälliköksi.

Hän on vasta 22-vuotias.

Muut hämmästelevät

Nuoren naisen CV:ssä on vaikuttava harppaus: Vuodesta 2013, osittain vuoteen 2016 asti Kinnunen työskenteli Shell Helmisimpukka Vitsarissa huoltamokahvilan työntekijänä. Kokemusta kertyi opiskeluaikana parista muusta kahvilasta. Vuonna 2016 hän osallistui ammattitaidon SM-kisoihin ja voitti sarjansa kultamitalin.

Helmikuussa 2018 Kinnunen oli jo vuoromestari ravintola Savoyssa.

– Esimerkki siitä, että miten nuori mimmi kovalla, nöyrällä duunilla on nyt yhdessä Suomen parhaimmista ravintoloista, työkaveri hehkuttaa aineistossa.

Eikä kollega suotta hehkuta. Adele Kinnunen suhtautuu ylistykseen kuitenkin hyvin rauhallisesti.

– Ne on ne muut, jotka sitä hämmästelevät, Kinnunen vastaa kysymykseen siitä, miten hän itse näkee oman urapolkunsa.

Ovet Savoyhin aukesivat vuonna 2015 suoritetun, opiskeluun liittyneen onnistuneen työharjoittelun tuloksena. Ensin hän pääsi töihin Helsingin paraatipaikalla sijaitsevaan Rosteriin ja parin vuoden kuluttua Savoyhin.

”Kehitys loppuu tyytyväisyyteen”

Nuorella tekijällä on asenne ja periaate, josta kuka tahansa voisi oppia, alalla kuin alalla.

Kehitys loppuu tyytyväisyyteen, Adelen motto kuuluu.

– Voisin ihan hyvin olla edelleenkin Shellillä töissä ja tyytyväinen siihen, mitä siellä voi oppia, hän sanoo.

Adele Kinnunen arvostaa nykyistä tilannettaan, mutta kokee, että huoltamokahvilassakin on mahdollista kehittyä, jos niin oikeasti haluaa.

Kehityksen pysähtyminen voi johtua muusta, kuin varsinaisesta työpaikasta.

Hän uskoo, että liian mukavat olosuhteet voivat hidastaa omien kykyjen vahvistamista ja kehittymistä. Hän on uskaltanut kohdata pelottaviakin tilanteita ja uskoo hyötyneensä juuri siitä.

– Kun on pitkään tehnyt samaa, työ alkaa alkaa tuntua arjelta, mukavalta arjelta. Se muuttuu pikkuhiljaa sellaiseksi, että tiedät aina mitä teet ja osaat sen. Siihen saattaa tuudittautua ja kun alkaa lipsua, on aika lähteä, Kinnunen sanoo.

– Uudet tilanteet ovat myös stressaavia. Tietysti välillä kaipaa mukavaa arkea. Mutta taito saattaa kärsiä, hän toteaa.

Pelottavaksi tilanteeksi Adele kuvaa ensimmäisiä iltavuoroja vuoropäällikkönä Savoyssa.

Pelottavat ensimmäiset vuorot

– Ne pelot liittyivät yleensä siihen, että talo oli tulossa täyteen väkeä. Kun ensimmäinen iltaserviisi oli alkamassa, mietin, selviänkö minä siitä, pystynkö tekemään ravintolan tason mukaista ruokaa, ja ettei tapahtuisi virhettä, jonka asiakas näkisi, hän kertoo.

– Alussa ajatus saattoi olla se, että en osaa mitään, olen todella huono, anteeksi, että olen täällä. Oppimishalun ja onnistumisten kautta olen päässyt tähän tilanteeseen, Kinnunen toteaa.

Opit Shellin tiskin takaa kantavat edelleen.

– Paikka kuin paikka, silloin tehdään sitä ruokaa mitä kyseisessä paikassa tehdään ja asiakasta palvellaan parhaalla mahdollisella tavalla. Työ kuin työ pitää tehdä hyvin. Shelli, kahvila tai ravintola, hän sanoo.

– Tavallaan se on siistiä, enkä haluaisi nyt kehuskella itseäni, mutta työmoraali ja asenne ovat pysyneet aina samana, hän kuvailee aiemman työpaikkansa ja nykyisen välistä samankaltaisuutta.

Ehkäpä kollegat osaavat kiteyttää Kinnusen menestyksen tärkeimpiä salaisuuksia:

– Itsekriittinen, kuunteleva, kunnioittava ja tiedonjanoinen, haluaa kehittää muiden ja omaa ammattitaitoa, kuvailuissa kerrotaan Adele Kinnusen vahvuuksista.


Kohta, jossa kehitys tapahtuu

– Huippukeittiössä työ vaatii aina omistautumista ja sitoutumista. Tietenkin tarvitaan lahjakkuutta, ”taiteellista” silmää ruoalle, mutta asenne ratkaisee uran suunnan, PRO-palkinnon saanut Savoyn keittiöpäällikkö Olli Kolu sanoo.

– Työ on raskasta, toistavaa ja työtunteja tehdään tarvittaessa paljon, joten motivaatiota on haettava myös omasta kiinnostuksesta edetä uralla. Adele on alusta asti ollut motivoitunut. Suuremmat muutokset ovat varmaankin olleet rohkeus ja varmuus tuoda omia ajatuksia ruoan suunnittelussa, toteutuksessa ja kaikessa tekemisessä, Kolu kuvailee Kinnusen kehitystä.

Keväällä moni nuori pohtii opiskeluun liittyviä päätöksiä. Ravintola-alaa kuvataan usein hyvin miesvoittoiseksi. Mitä Adele Kinnunen sanoisi nuorelle, joka pohtii alalle hakeutumista? Erityisesti naisille?

– Aina puhutaan, että keittiö on täynnä miehiä. En ole samaa mieltä. Naiset ovat ihan yhtä hyviä kuin miehetkin, Kinnunen toteaa.

– Tieto siitä, että kehittyy, on palkitsevaa. Työkaverit. Innostus siitä, että saa jonkin annoksen toimimaan. Palaute, niin negatiivinen kuin positiivinen, Kinnunen vastasi kysymykseen siitä, mikä saa hänet jaksamaan päivästä toiseen.

Olli Kolu on huomannut ilmiön, jota on varmasti monilla muillakin aloilla. Kun kukaan ei valita, työ on suoritettu hyvin, mutta hyvästä suorituksesta työntekijää ei useinkaan kiitetä erikseen.

– Liian usein keittiöissä keskitytään negatiivisiin kehityskohtiin ja hiljaisuus tarkoittaa onnistumista, Olli Kolu toteaa.

– Palautteen antamisen merkitys on todella tärkeää. Se on se kohta, jossa kehitys tehdään, Kolu sanoo.