Ajankohtaista

”Ainoa mitä kouluaikana inhosin” – kouluruoissa on inhokkinsa ja suosikkinsa, mutta kuunnellaanko nuoria?

Julkaistu:

Kouluruoka
Viime viikolla julkaistu THL:n kouluruokaa koskenut uutinen sai lukijat keskustelemaan vilkkaasti.
Ilmainen kouluruoka täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Opetushallitus kertoo sivuillaan, että Suomessa on tarjottu maksuton ateria kaikille oppivelvollisuuskoulujen oppilaille vuodesta 1948 lähtien.

Opetushallitus kertoo myös, että nykyään noin 900 000 koululaista ja opiskelijaa nauttii päivittäin maksuttoman kouluruoan.

Ilta-Sanomat kertoi viime viikolla THL:n kouluruokaan liittyvästä tutkimuksesta. Juttua kommentoi lukija, joka muisteli lapsuuden kokemuksiaan ilmaisen kouluruoan varhaisilta ajoilta.

– En muista kouluruokailua 1–2. luokilta vuosina 1947–1949. Mutta sen jälkeisen, eli luokkien 3–5. kouluruokailun muistan, samoin sen aikaiset luokkatoverini. Menimme opettajan johdolla ruokalaan, joka sijaitsi kellarissa. Ruokaa ei keitetty siellä, vaan se tuotiin keskuskeittiöstä. Ruoka oli valmiiksi annosteltu lautasille. Aina oli lusikkaruokaa: soppaa, puuroa tai velliä. Ei koskaan leipää tai juomaa, lukija muistelee.


Kuvat ilmaisen kouluruoan ensimmäisiltä vuosilta näyttävät, kuinka luokissa jaettiin soppaa ämpäreistä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Nyt koululaiset asioivat linjastoissa, joissa on salaattia ja vaihtoehtoisia pääruokia.


Koska aihe on yhteiskunnallinen ja isoa ihmisjoukkoa koskettava, se puhuttaa.

Vaikka kouluruokailun ainutlaatuisuus maailman mittapuussa tunnustetaankin, kouluruokaa myös kritisoidaan. THL:n tuoreessa selvityksessä todettiin, että jopa 90 prosenttia yläkoululaisista käy päivittäin kouluruokalassa, mutta harmillisen usein 6- ja 8. luokkien oppilaat eivät hyödynnä koko tarjontaa. Ruokaa otetaan usein liian vähän.

Parhaimmillaan koululounas voisi täyttää nuorten päivän energiantarpeesta kolmanneksen, mutta se toteutuu vain, jos koko ateria syödään säännöllisesti.

Lue myös: Kuvat nuorten kouluruoka-annoksista: Silmään pistää lautanen, jolla on hädin tuskin lusikallinen ruokaa

Juttu THL:n tutkimuksesta herätti keskustelua.

– Ei pitäisi kuitenkaan hirveästi valittaa suomalaisesta kouluruoasta. Se nimittäin on maailman kärkiluokkaa, vaikka joidenkin tapausten perusteella voisi olettaa jotain muuta. Kun katsotaan mitä muissa länsimaissa koululaisille syötetään, niin Suomen kouluruokailu on esimerkillistä, ja se mahdollistaa monipuoliset, lautasmallin mukaiset annokset, lukija toteaa.

Toiset näkivät kritiikinkin aiheelliseksi.

– Itse olen yläasteelta lähtien ollut erittäin surullinen kouluruuan ravintopitoisuuksista sen huomattavan vähäisen kaloripitoisuuden takia. Tehdessäni kesällä töitä klo 8–16 (peruskoulupäivän pituus) ja käydessäni vielä normaalisti kuusi kertaa viikossa treenaamassa, jaksoin tämän kaiken leikiten kotiruuan voimalla. Palattuani töistä kouluun ja kotiruuan vaihduttua kouluruokaan on jaksamiseni heikentynyt huomattavasti, nimimerkillä urheileva lukiolainen kertoo.

”Joissakin hyvää, joissakin ei”

– Keittiöhenkilökunta joutuu koville, kun yrittävät mahdollisimman pienillä kuluilla hoitaa päivän ruokailun. Kouluruoan pitäisi olla sellaista, että sitä haluaa syödä ja siten jaksaa iltapäivään asti. Monille lapsille kouluruoka on myös päivän ainoa oikea ateria. Puurolla ei jaksa montaa tuntia, sen voi sanoa, toinen kommentoi.

– Itse olen vieraillut nyt aikuisena muutamana viime vuoden aikana muutamissa pääkaupunkiseudun koulussa ja saanut syödä siellä tämän kouluruuan, joita oppilaatkin syövät. Muutamissa kouluissa en ole yhtään ihmetellyt, että oppilaat eivät annoksia syö. Itsellänikin oli muutamana päivänä vaikea syödä annokset. Joissakin on taas ollut oikein hyvää ja tasokasta ruokaa, toinen lukija kertoo.

THL:n tutkimuksessa yleisin syy jättää kouluruoka väliin oli se, että se ei maistu.

Antavatko nuoret palautetta ruoasta ja kuunnellaanko heitä?

– Kyllä meille on tärkeää saada lapset ja nuoret syömään, muun muassa Espoossa kouluruokaa tuottavan Palmian liiketoimintajohtaja Jaana Kujala toteaa.

Kujala kertoo, että kouluruokaa arvioi myös asiakas, eli kunnan edustajat. Lisäksi kouluissa on järjestetty äänestyksiä lempiruoista ja koululaisten ruokaraateja.

– Olemme myös ottaneet käyttöön apin, jonka kautta koululaiset voivat antaa suoraa palautetta. Palautteita luetaan, Kujala sanoo.

Kujala sanoo, että listoja muokataan palautteiden mukaan. Jos palautteissa nousee toistuvasti tietty ruoka, siihen kiinnitetään huomiota.

Myös Helsingin kaupunki on kertonut kuuntelevansa koululaisten palautteita.

Lue myös: Kolme kouluruokaa nousi yli muiden, kun oppilaat saivat päättää ruokalistan


Budjetti vaikuttaa

Vaikka joissakin argumenteissa väitetään lasten ja nuorten olevan turhan nirsoja, se on hieman epäreilu asetelma.

Kouluruokaa ohjailevat THL:n kouluruokasuositukset. Yksi sellainen asia on suola, ja sitä on kouluruoassa usein reippaasti niukemmin kuin valmisruoissa, ravintolaruoissa ja kotona. Se vaikuttaa itsestään selvästi makuun.

– Kouluruoan makua pitää parantaa yrteillä ja muilla mausteilla, Kujala toteaa.

Jaana Kujala sanoo myös, että budjetti vaikuttaa raaka-aineisiin ja henkilöstön määrään, mitkä kaikki taas näkyvät kouluruoan laadussa.

Lue myös: Vantaalla lapset syövät 1,67 euron kouluruokaa, Puumalassa yli 6 euroa kalliimpaa – katso kuvat annoksista

Kujala peräänkuuluttaa vanhempien roolia asennekasvattajina. Jos ruoasta puhutaan usein kielteisesti, sekin vaikuttaa.

Samaa mieltä oli myös moni lukija.

– Suhtautuminen ruokaan opitaan jo pienestä pitäen kotona. Jos nuori ostaa mieluummin roskaruokaa, kuin hakee ilmaisen aterian koulun ruokalasta, niin vika on silloin jossain muussa. Jos olettaa joka päivä saavassa juuri sitä lempiruokaansa, niin silloin on tottunut liian hyvään. Ehkä ihmiset oppisivat arvostamaan kouluruokaa täällä Suomessa enemmän, jos tietäisivät millaista se on muualla, lukijan kommentti kuuluu.

– Ruokailukulttuuri ja ruoan arvostaminen lähtevät kotoa, toinen kirjoittaa.

– Kouluruoka on hyvää ja maittavaa, ei tosin juuri sitä oman äidin maustamaa ja tekemää, mutta hyvää ruokaa silti. Monessa maassa ei edes ole tarjolla kouluruokaa, vaan on otettava omat eväät matkaan tai oltava syömättä. Hieman sitä kunnioitusta ruokaa kohtaan, kuuluu kolmas kommentti.

Inhokit ja lempparit

Lukijat kertoivat myös omista inhokeistaan ja lempiruoistaan.

– Kumiperunat muistuivat taas mieleen.

– Kaikkien kauhu oli hernesoppa, jonka pinnalla kellui pieniä valkoisia läskin paloja.

– Meillä koulussa ei tarjota enää perinteisiä kalapuikkoja, makkarasoppaa tai pinaattilettuja. Kaikki on jotain tacomausteella, yrteillä tai omenalla maustettua ruokaa, mikä ei maistu kellekään. Usealla jää ruoka syömättä enkä ihmettele yhtään, nimerkki Ei maistu kommentoi.

– Ainoa mitä kouluaikana inhosin oli yläasteella ruokana ollut kanakeitto, joka haisikin pahalle.

– Kaikki muut keitot paitsi bataatti, borssi ja makkarakeitto ovat kauheita! Koulumuusit enimmäkseen näitä jauho- ja vesimuuseja, lasagne aivan luokatonta. Ja juu, en ole nirso ruoan suhteen, mutta jos ei osata ihan perusraaka-aineista tehdä kunnolla, niin ei voi olettaa että opiskelijoille sapuska maistuisi.

– Kuinkahan monta kertaa oon kuullut, että miksi ei koulun kasvissosekeitto ole hyvää, mutta kotona on. En aio kannustaa syömään, jos en itsekään söisi, nimimerkki suola ja pippuri kommentoi.

Eriäviä mielipiteitä ja lempiruokiakin löytyi.

– Jauheliharisotto oli myös aina maukasta. Ja perunat italianpadan kanssa. Nam.

– Ehdottomasti paras kouluruoka oli kasvissosekeitto. Sitä otin aina lisää, nimimerkki Hannikainen kertoo.

– Kun itse olin koulussa, niin mielsin noin 50–60 prosenttia ruoasta maukkaaksi. Parhaita olivat erityisesti lasagne, sitten lihapullat muusilla.

– Minun lemppariruokiani koulussa olivat juuri riisipuuro ja mannapuuro! Ohrapuurosta en niinkään välittänyt, mutta menetteli jotenkin sekin.

– Sitä makaronilaatikkopäivää aina odotti, nimimerkki Einari kommentoi.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt