Ajankohtaista

Japanissa matsutakesta maksetaan 4000 euroa kilolta - Suomessa saa vain parikymppiä

Julkaistu:

Sienet
Ylilääkäri Outi Palmén ei tee matsutakella rahaa vaikka ajoittaa kesälomansa niin että pääsee matsutakejahtiin. Hän otti IS:n mukaansa – sienireissulla löytyi 14 matsutakea.
Matsutaken (Tricholoma matsutake) eli tuoksuvalmuskan kilohinnan kerrotaan olevan Japanissa jopa 4 000 euroa. Meillä Suomessa joillakin sienestäjillä ovatkin jenin kuvat alkaneet pyöriä silmissä. Vaikka matsutakea kasvaa ympäri Suomea, varmimmat kasvupaikat löytyvät pohjoisesta Rovaniemen korkeudelta ja siitä ylöspäin jopa Inariin saakka.

Rovaniemeläinen ylilääkäri ja matsutake-asiantuntija Outi Palmén lähti Ilta-Sanomien kanssa jahtaamaan matsutakea Napapiirin leveysasteelta. Palmén asetti kohteliaasti myös pienen ehdon: toimittajalla on vaitiolovelvollisuus paikan suhteen.

– En sido silmiäsi, mutta unohda missä olet ollut, Palmén sanoo pilke silmäkulmassa automatkalla kohti tuttuja matsutaken kasvupaikkoja. Kukapa parhaat sieni- ja marjapaikkansa haluaa paljastaa muille. Ei kuvata tunnistettavia teitä, kylttejä eikä maisemia, ei. Matsutaken ympärillä leijuva salaperäisyys lisää sieniretken tunnelmaa.

Kansainvaellus harvinaisen sienen kasvupaikoille voisi olla kohtalokasta. Sienet voisivat ehtyä. Kukaan ei kokisi löytämisen iloa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Tee sienivisa: Testaa, tunnistatko syötävät metsäsienet!

– Tämähän on aarteenetsintää. Joka sienikausi ja sieniretki on erilainen. Joskus matsutakea löytää, joskus ei. Silti etsintä tuottaa suunnatonta nautintoa enkä häpeä lainkaan, että olen näin innostunut asiasta ja ajoitan jopa kesälomani matsutaken poimintakauteen, Palmén kertoo.

Auto huristaa erilaisia teitä ja sitten olemmekin perillä. Maasto on heti houkuttelevan helppokulkuisen näköistä, sillä aluskasvillisuutta, pusikkoja ja heiniä ei ole. Jyrkähköä nousua ensialkuun ja sitten kumpuilevaa tasamaata. Mäntymetsää tietenkin: sienen suomenkielinen nimi oli aikaisemmin männyntuoksuvalmuska, nykyään pelkkä tuoksuvalmuska.

Matsutake-nimi tulee kahdesta sanasta: matsu (mänty) ja take (sieni). Ilman mäntyjä on turha haaveillakaan matsutakeista. Kauppasieneksi se hyväksyttiin Suomessa vasta 2007. Silloin Palménin perhe oli ehtinyt käyttää sitä ruokasienenä jo kauan.

Paikka, johon menimme, on sekin Palménin vanhempien löytämä.

– Sienipaikat kulkevat suvussa. Äitini ohjasi minut tänne ja puolestani olen neuvonut tämän paikan omalle lapselleni.

Ensimmäisen matsutakensa Palmén löysi Oulusta 80-luvulla opiskellessaan lääkäriksi. Hän ulkoilutti koiraansa ja matsutake osui kohdalle.

Palménin Jorma-veli on Sieniseuran puheenjohtaja. Outin ja Jorman lisäksi kaksi muuta sisarusta harrastaa sieniä.

– Lapsesta lähtien olemme kulkeneet sienimetsässä vanhempien kanssa.

Sienikateus kuuluu sieniharrastukseen.

– Sitäkään ei pidä hävetä. Muistan, kuinka olin kateellinen siskolleni, joka sai herkkutatteja korillisen ja itse en löytänyt yhtään.

Hän piti jo lapsesta lähtien sieniä kiehtovina ja ihmeellisinä.

– Ihmettelen aina, miten niitä vain putkahtelee jostain ja miksi juuri tähän kohtaan, miksi ei tuonne.

Hän tietää muutaman matsutake-paikan Napapiirin korkeudelta. Nyt käymme niistä vain yhdessä. Palmén huomauttaa matkan varrella, että voimme kohdata pettymyksen: matsutakea ei ehkä löydetäkään.

– Matsutaken kasvukausi jäänee tänä vuonna kuukauden mittaiseksi. Sienet olivat kuivan kesän takia myöhässä. Normaali kasvukausi on heinäkuun lopusta syyskuuhun.

Palmén löysi ensimmäiset matsutaket vasta 13. elokuuta ja jo ennen syyskuun puolta väliä ne ovat ehtymään päin. Viime vuonna hänen onnistui löytää ainoastaan kahdeksan itiöemää eli sientä. Toissa vuonna saalis oli peräti 400 itiöemää!

Nousemme mäntykangasta ylös hiljaisina ja ehkäpä hieman jännittyneinä. Ei aikaakaan, kun edellä kulkeva Palmén kutsuu minua paikalle: vilkaisepa tännepäin. Hän on löytänyt retkemme ensimmäisen matsutaken vain muutaman minuutin kävelyn jälkeen. Olemme huojentuneita. Suuri toive nähdä elämän ensimmäinen matsutake ja koskettaa sitä on toteutunut. Kylmät väreet kulkevat käsivarsissa.

Matsutake on karikon, käpyjen ja risujen suojassa lähes kokonaan. Vain pyöreä perunamainen lakki näkyy, kun ja jos osaa katsoa sillä silmällä. Matsutake näyttää hieman satujen eläimeltä, otukselta, jonka ruskea turkki on kuin nuoltu.

Palmén ei käytä sieniveistä vaan työntää sormensa sienen juurelle ja pyöräyttää sen varovasti irti maasta. Matsutake on hyvin tukevasti maassa kiinni.

Sienen jalassa on hiekkaa, joka kannattaa harjata varovasti pois. Palménin löytämä sieni muistuttaa yhä enemmän lehmän nuolemaa ruskeaa vasikkaa. Niin sanottuja vauvasieniä pidetään kaikkein arvokkaimpina sekä makunsa että hintansa puolesta.

Retken edetessä Palmén huomaa, että satokausi on lopuillaan. Siitä ovat merkkinä kaulusvalmuskojen runsaus. Kokemattoman sienestäjän silmissä ne näyttävät aivan saman näköisiltä kuin matsutaket.

– Kaulusvalmuskojen ilmestyminen tarkoittaa matsutakesatokauden hiljaista päättymistä. Matsutake ei kuitenkaan koskaan kasva läjäpäin, kuten kaulusvalmuska. Siitäkin on apua tunnistuksessa.

Kaulusvalmuskoja tai muita matsutaken näköisiä sieniä tupsahtaa eteen vähän väliä. Löytyi!

– Ei sinne päinkään, Palmén tyrmää ja opastaa lisää.

Jos ei mikään muu, niin tuoksu paljastaa aloittelijallekin, kumpi on matsutake.

– Kun käännät sienen ja haistelet sitä helttojen alta, tunnet voimakkaan hedelmäisen, mausteisen tai jopa parfyymimäisen tuoksun. Kaulusvalmuskassa kyseistä ominaistuoksua ei ole.

Tämän ohjeen jälkeen matsutaken tunnistaminen on helpompaa. Kun löydän ja tunnistan ensimmäisen matsutaken, saan Palménilta vilpittömät onnittelut.

Takavuosina Palmén itsekin erehtyi luulemaan kaulusvalmuskoita tuoksuvalmuskoiksi. Hän pakasti suuren erän sieniä ja talven tullen aikoi valmistaa niitä ruoaksi. Epäilys kuitenkin nousi, sillä sienet eivät tuoksuneet matsutakelle. Palmén soitti äidilleen, joka tiesi, että kyseessä ovat kaulusvalmuskat. Palmén heitti sienet roskiin.

– Minusta on hienoa opastaa ihmisiä tunnistamaan sieniä. Jokainen syötäväksi tarkoitettu sieni pitää tunnistaa kunnolla. Pitää olla täysin varma, mitä syö.

Kolmen tunnin ja kuuden kilometrin mittaisella retkellä kertyi vakkaan neljätoista matsutakea, seitsemän Palménille ja toinen puoli minulle.

Seitsemällä matsutakella ei ehkä pääse vielä rikastumaan, vaikka keisarien herkkuna tunnettua ja jumaltenkin sieneksi kutsuttua matsutakea voidaankin pitää maailman toiseksi arvokkaimpana sienenä tryffelin jälkeen.

Ihanko totta, 4 000 euroa kilolta? Löysin kerätyksi seitsemän matsutakea, noin 400 grammaa. Se tarkoittaisi lähes 2 000 euroa.

Juttu jatkuu vaihtokuvan alla



– Voi sitä hinnallakin hehkuttaa. Niin hieno sieni se on, Palmén kehuu ja jatkaa, että Suomessa matsutakea ottavat vastaan lähinnä ravintolat. Kerääjille kuitenkin maksetaan vain pari kymppiä kilolta.

Pitkä matka Japaniin hankaloittaa tuoreiden sienten vientiä. Niiden tulisi olla parin päivän sisällä keräämisestä pöydässä. Kuivattu matsutake ei ainakaan vielä kiinnosta japanilaisia. Palménia ilahduttaa, että Suomessa matsutakesta on alettu kehitellä tuotteita, kuten matsutakella maustettua olutta. Ravintoloissa sientä käytetään myös mausteena esimerkiksi keitoissa.

 

Voi sitä hinnallakin hehkuttaa.

Palmén käy lähes joka päivä sienessä. Joskus hän on tuntenut lievää kyllästymistä, mutta se on mennyt kahdessa päivässä ohi. Hän ei ole tehnyt matsutakeilla rahaa.

– Minusta on kiva lahjoittaa sieniä ystäville. Kuivaan niitä ja ne ovat myös hyviä lahjoja. Matsutakea käytän kuten herkkutattia. Liotan kuivattuja sieniä ja valmistan ne tuoreiden tapaan. Paistan ja lisään usein vain pelkän suolan.

Palménin perheessä sienillä napostellaan: sienet vain paistetaan pannulla margariini-voiseoksessa.

Outi Palmén muistuttaa, että sienestäminen on jokamiehenoikeus.

–  Metsä on jokaiselle vapaa paikka ja jokaisella on oikeus aarteenetsintään.

– Jokainen löytää omat sienensä ja nauttii niistä turvallisin mielin. Aina ei tarvitse ahnehtia. Varsinkin matsutaken kohdalla pitäisi tyytyä pienempäänkin saaliiseen.

Ounasvaaralla otetaan kaikki irti lähiruokamatsutakesta

Matsutakea on tarjolla Ounasvaaran Sky Kitchen & View -ravintolan ruokalistalla.

Kokki Aki Juopperi kertoo, että matsutake on tämän hetken trendituote, joka maistuu etenkin hotelliravintolan aasialaisille vieraille. Matsutakea löytyy esimerkiksi Aurora-menusta.

Rovaniemen Ounasvaarallakin on tavattu matsutakea, joten sitä voi hyvällä syyllä markkinoida paikalliseksi lähiruokatuotteeksi.

– Hankimme matsutaken Savukoskelta yksityiseltä kerääjältä. Hän säilöö matsutaket vakuumipaketteihin, jotka sitten pakastamme, Aki Juopperi sanoo. Pakasteesta matsutakit liotetaan lähtökokoon ja valmistetaan ruoaksi.

Ravintola maksaa kerääjälle 25 euroa kilolta.

Rovaniemen korkeudella matsutakea on havaittu muutamana vuonna kohtalaisesti, toissa vuonna jopa runsaasti. Se on luonut matsutaken ympärille keskustelua ja kiinnostusta. Sienikursseja ja -retkiä on järjestetty ja matsutakea on opeteltu tunnistamaan.

Lapland Hotels Sky Ounasvaaran ravintolassa matsutakea yhdistetään kalan ja etenkin poron kanssa. Paistettuna se on parhaimmillaan. Lisukkeena se tarjoaa annokseen ylellisen lisän. Makua voi kuvailla taivaalliseksi.

– Maustamme matsutakella myös liemiä ja kastikkeita.

Miten kokki suhtautuu matsutakeen? Liittyykö sen käsittelyyn ylimääräistä hohtoa?

– Eipä juuri. Sieni on hyvä lähiruokaraaka-aine siinä missä jokin muukin, Aki Juopperi tuumaa.

Seitsemän matsutakea korissa saa puolestaan hotellissa vierailleet japanilaiset hihkumaan onnesta. Voiko tämä olla totta? Saanko haistella? Matsutake, matsutake, he hihkuvat kuorossa. Kerron, että kyllä: matsutakea kasvaa Suomessa ja jopa ihan lähellä. Se yllättää matkailijat.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt