Ajankohtaista

Anu Palevaara oli ajamassa töistä kotiin, kun hän sai puhelun, jota luuli radiokanavan pilapuheluksi

Julkaistu:

Sienisato
Näyttelijänä tunnettu Anu Palevaara julkaisi ystävänsä Päivi Hentun kanssa tietokirjan sienistä. Hän kertoo, mihin pahanmakuiseen sieneen herkkutatin voi helposti sekoittaa.
– Olin ajamassa töistä kotiin, kun puhelin soi. Kustantaja ehdotti kirjan kustannussopimusta, mutta luulin aluksi, että kyseessä oli jonkun radion pilapuhelu, näyttelijä Anu Palevaara kertoo huvittuneena.

– Lopulta ymmärsin, että kyseessä on ihan oikea ehdotus kirjan tekemisestä. Käsittämätön juttu, hän sanoo.

Anu Palevaara tunnetaan näyttelijänä, mutta nyt hän on myös tietokirjailija. Tänä vuonna ilmestyneen Sienikoto – luonnosta lautaselle (Readme.fi 2018) -kirjan hän teki yhdessä ystävänsä Päivi Hentun kanssa. Kustantaja oli innostunut Palevaaran ja Hentun useita vuosia pitämästä Sienikoto-blogista.

Palevaara ja Henttu ovatkin olleet pitkään intohimoisia sienestäjiä. Anu Palevaaralle se on ollut tuttuja jo lapsuudesta saakka.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Vanhempani ja isovanhempani kävivät marjassa ja sienessä. Se on aina kuulunut syksyyn, Palevaara kertoo.

Uudessa kirjassa kerrotaan kattavasti erilaisista metsäsienistä, Palevaaran ja Hentun metsäretkistä, löytämisen riemusta, erilaisista sattumuksista sekä resepteistä. Kirjan tekemiseen meni noin vuosi.

– Nyt ymmärrän kirjailijoita, se on iso työ. Kirjaa varten juoksin myös pitkin metsiä ensin etsimässä sieniä ja kuvaamassa niitä. Oli se silti ihanaa, hän kertoo.

Apajapaikka jäi frisbeegolfin alle

Kuten monilla sienestäjillä, Anu Palevaarallakin on ”omia” apajapaikkoja, joista tiettyjä sieniä löytyy aina. Joskus hyvät sienipaikat kuitenkin katoavat.

– Yhden sellaisen päälle rakennettiin frisbeegolf-rata. Toinen meni avohakkuiden myötä, hän kertoo.

– Mutta esimerkiksi Nuuksio Espoossa on aivan loistava paikka. Se on kaikille avoin ja siellä on hyviä polkuja.

Sienikoto-kirjassa kerrotaan, että toisinaan sienestäjät löytävät metsästä erinäistä tavaraa. Yksi mieleen jäänyt on iso avainnippu. Siinä oli myös autonavaimet.

– Tuntui kauhealta ajatella sitä ihmistä, joka on ollut metsässä ja huomannut kadottaneensa kaikki avaimensa.

Kerran metsästä löytyi frisbee. Siinä oli älykkäästi nimi ja puhelinnumero.

– Soitin sen omistajalle ja palautin sen, Palevaara kertoo nauraen.

Herkkutatin voi sekoittaa kitkerään sappitattiin

Kirjassa on resepti, joka on nimetty ”Taivaalliseksi tattikeitoksi”. Herkkutatti on Anu Palevaaran yksi lempisienistä.

– Se on ihana sieni. Juuri nyt on sen aika, hän sanoo.

Kirjassa kerrotaan, että herkkutattia löytyy koko maasta. Sitä löytää havu- ja lehtimetsistä, valoisista hakamailta ja metsien reunoilta. Koko sieni on käyttökelpoinen. Sitä on myös helppo valmistaa, sillä herkkutatti ei vaadi erikoisempia esivalmisteluita.

Kerroimme tällä viikolla, että monien suosikin, kantarellin voi helposti sekoittaa tympeän makuiseen valevahveroon.

Herkkutatin voi myös sekoittaa toiseen samalta näyttävään sieneen, sappitattiin. Herkkutatti on kolmen tähden pähkinäinen ruokasieni, mutta sappitatti ei ole lainkaan herkullinen.

– Sappitatti herkkutattien joukossa voi pilata koko aterian, Anu Palevaara kertoo.

– Jos olen ollut epävarma metsässä sappitatin ja herkkutatin välillä, olen joskus kokeillut sientä kielenkärjellä. Sappitatti on hyvin kirpeä, sen erottaa siitä.

Eri lajeja esittelevä Luontoportti.com kuvailee sappitatin makua polttavan karvaaksi. Karvas maku saattaa tulla vasta pienellä viiveellä, sivulla kerrotaan.

Kuvat eivät aina auta

Kirjassa muistutetaan, että aloittelevan sienestäjän kannattaa opetella ensin vaikka vain yhden sienen tunnistaminen vuodessa.

Jos on yhtään epävarma, sientä ei kannata poimia. Parasta on, jos sienimetsään saa kokeneemman kaverin seuraksi opastamaan.

Kuvistakaan ei aina ole apua.

– Kuvissa voi olla se ongelma, että ihmiset näkevät värit ja muodot niin eri tavalla. Tunnistamista pitää opetella metsässä, Palevaara sanoo.

– Löytämisen ilo, se on kuin aarteiden etsintää. Kun huomaa ensimmäiset ryppäät, alkaakin yhtäkkiä nähdä ympärillä vielä lisää, Anu Palevaara vastaa kysymykseen siitä, mikä sienestämisessä koukuttaa.

Kirjassa kuvaillaan myös iloa sienien löytämisestä. Henttu ja Palevaara kertovat hauskasti löytäneensä viime aikoina ”herkkutattijytkyjä” enenevässä määrin.

Luonnossa oleilu on myös yksi tärkeä syy sienestysharrastukseen:

”Ruoka maistui metsäretken jälkeen ja sauna uinteineen kruunasi ihanan päivän. Kuvitelkaa, ei autojen ääniä, ei valosaastetta, kevyt merituuli iholla, luonnon äänet ympärillä, kirkas tähtitaivas yllä ja vielä tähdenlento, minkä kaikki näimme yhtäaikaa. Täydellistä. ”


Taivaallinen tattikeitto

Inga Tammisen resepti kirjasta Sienikoto

1 dl kuivattuja herkkutatteja tai 1/2 litraa tuoreita herkkutatteja

1 rkl voita

1 iso sipuli

4 dl ruokakermaa

Yleisohjeena esivalmistukseen on se, että kuivattuja sieniä liotetaan vedessä suhteessa 1:3, eli 1 dl sieniä ja 3 dl vettä.

Liotusaika on joidenkin ohjeiden mukaan 30 minuuttia ja toisten mukaan 2 tuntia. Me liotimme niitä 45 minuuttia. Eläköön kultainen keskitie.

Koska nesteeseen liukenee myös hyvin paljon sienten aromeja, päätimme käyttää myös nesteen. Älä heitä vettä pois!

Kuullota sipuli pannulla kauniin keltaiseksi ja lisää sienet.

Kypsennä kevyesti keskilämmöllä. Lisää liotusvesi ja kerma.

Lisää ripaus suolaa.

Anna keiton muhia keskilämmöllä noin 15 minuuttia.

Koska keittoon on lisätty liotusliemi, se on hyvä suurustaa. Eli suurusteeksi Maizenaa tai vehnäjauhoja 1–2 rkl sekoitettuna kylmään veteen. Se lisätään keittämisen loppuvaiheessa.

Valmiin keiton voi koristella esimerkiksi meiramilla.

– Kylkeen vähän ruisleipää ja sopivaa juomaa. Siinä se on, kirjassa kerrotaan.

Lähteet: Luontoportti.fi (tiedot sienistä), Anu Palveraara ja Päivi Henttu: Sienikoto – luonnosta lautaselle (Readme.fi)


Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt