Ajankohtaista

Ruoka, jonka makuyhdistelmä jätti Kasmirille pysyvän himon: ”Niin sanottu korvike pizzalle, pakko tehdä säännöllisesti” – ohje on helppo

Julkaistu:

Uusi kirja
Laulaja Kasmir, oikealta nimeltään Thomas Kirjonen on ensimmäiseltä ammatiltaan kokki. Tuoreessa kirjassaan hän kertoo muun muassa kokemuksistaan ravintolamaailmasta, jossa hän työskenteli kymmenen vuoden ajan.
– Tunnet mut ehkä paremmin Kasmirina. Vaikka moni saattaa tietää muusikko-Kasmirin, Thomas Kirjonen eli Tumppi on harvemmalle tuttu. Se tyyppi on tehnyt yli kymmenen vuoden uran kokkina Helsingin eri keittiöissä, kunnes projekti nimeltä Kasmir käynnistyi, 33-vuotias Thomas Kirjonen kuvailee itseään tuoreen kirjansa esipuheessa.

Tällä viikolla vietetään Kirjosen ja Erkka Mykkäsen kirjoittaman, Annoskateus - stooreja ja reseptejä (WSOY 2018) -kirjan julkistamista.

Kirjassa sivutaan Thomas Kirjosen lapsuutta ja artistiuraa, mutta pääpaino on ruoassa. Se on Kirjoselle yhä intohimo, vaikka hän kertookin työn ravintolakeittiössä olleen jotain aivan muuta, kuin luovaa kokkailua. Hän aloitti kokin uransa 16-vuotiaana, ammattikoulun jälkeen.

– Keittiössä lapsuuden Kokkisota-illuusio murtui aika huolella, Thomas Kirjonen kuvailee vaihetta, jolloin hän työskenteli Helsingin keskussa sijaitsevassa niin kutsutussa ”mummotunnelissa”.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Uran haastavin paikka

Kirjonen työskenteli kymmenen vuoden aikana myös muun muassa Finlandia-talolla, Helsingin Kaupungintalolla ja Siltasessa. Kaupungintaloa hän kuvailee kirjassa uransa haastavimmaksi:

– Kaupungintalon keittiömestarilla oli hajoita ja hallitse -tekniikka. Se mursi mut täysin ja kokosi mieleisensä kokin. Jos tein vain hyvän enkä täydellistä kastiketta, se haukkui mut ja näytti, miten se piti tehdä. Jos joskus sain kuulla jotain vähänkin myönteistä, tartuin siihen kuin vesipulloon aavikolla. Sen vuoden aikana opin paremmaksi kokiksi kuin koskaan: maustamaan ja malttamaan uudella kärsivällisyydellä.

– Ruoka ja musa ovat aina vuorotelleet mun elämässä. Kun biisien kirjoitus on alkanut tökkiä, oon vaihtanut mikrofonin vispilään, hän kertoo kirjassa.

Kokin ammatti oli lapsuudenhaave

Kirjonen kertoo kirjassa, että kokin ammatti kiinnosti jo lapsena. Kirjassa on siitä hauska kuvaus:

Kokiksi tiesin haluavani jo kuusivuotiaana. Oltiin perheen kanssa mummon synttäriristeilyllä Ruotsin-laivalla. Vanhemmat painottivat aina, että ravintolassa pitää rohkeasti tilata eri safkoja. Ei pyydelty mitään lasten listoja. Tilasin pippuripihvin. Se oli ihan helvetin hyvä. Samalla itsevarmuudella kuin siellä keilahallissa otin lautasen käteen ja lampsin yksin laivan keittiöön kokin pakeille. Keittiö oli täynnä isoja aikuisia pepitaruutuisissa housuissa ja valkoisissa takeissa. Palautin lautasen kokille ja sanoin, että kiitos, oli ihan älytön pihvi. Tulin takasin pöytään ja sanoin, että haluan oppia isona tekemään yhtä hyvää safkaa kuin toi kokki. Siitä se innostus ja rakkaus ruokaan lähti.

Thomas Kirjonen suhtautui tulevaan ammattiinsa vakavuudella jo yläkoulussa.

– Aloin lukea keittokirjoja ja seurata kokkiohjelmia korvat höröllä, että miten vaikka sipuli freesataan. Köksäntunneilla olin varmaan lyijynraskas ryhmäkaveri, hän kertoo kirjassa.


Pyrähdys ravintolakeittiöön

Viimeisin ravintola, jossa Kirjonen työskenteli ennen musiikkiuraa oli Helsingin Siltasaaressa sijaitseva Siltanen.

Yhden catering-keikan hän teki kuitenkin viime vuoden puolella Slush-tapahtumaan liittyen.

– Kun en ole ollut ravintolakeittiössä pitkään aikaan, olin niin romuna sen 15 tunnin työvuoron jälkeen. Mutta on se todella siistiä, vaikka onkin rankkaa. Se oli kuin paluu vuoteen 2013, Kirjonen kertoo Ilta-Sanomille.

Vuonna 2014 Vadelmaveneestä tuli valtava hitti.

Avopuoliso yllätti

Kun työ ei ole enää keittiössä, Thomas Kirjonen kokkaa mielellään kotona.

– Teen kotona ruokaa viikoittain. Kokkaan mielelläni myös ystäville. Jos ystäviä on tulossa kylään, on kiva tehdä jotain erikoisempaa.

Erään kerran hän hemmotteli ystäviään kanttarellirisotolla, paistetulla kalalla ja tyrnipannacotalla.

– Kiitollinen yleisö, hän kuvailee hymyillen saamaansa palautetta.

Lohikeitto ja lasagne kuuluvat perusruokiin, joita hän tekee usein.

– Tykkään tehdä ne kunnolla. Jos on kiireinen viikko, teen isompia satseja, joita voi sitten lämmittää.

Monet kokit arvostavat aivan erityisellä tavalla sitä, että heille tehdään ruokaa. Kirjosen avopuoliso Julia osasi myös kerran yllättää miehen täysin.

– Rakastan tiettyä luomuruisleipää. Mä nauroin kuitenkin aluksi, kun Julia teki sitä ensimmäisen kerran. Hän siis paahtoi sen leivän, lisäsi siihen päälle sitten kermajuustoa ja tuorepestoa. Ajattelin, että tämä on todella outo kombo. Hän sanoi kuitenkin tehneensä näitä leipiä useamman vuoden ja kehotti mua maistamaan.

– Se oli todella hyvää! Ja ylipäätään se, että toinen tekee sulle ruokaa, se on todella mahtavaa, Kirjonen toteaa.


Lempiruoka on lihapata

Vaikka hän onkin ammattilainen, Kirjonen ei halua olla neuvomassa, kun avopuoliso tekee ruokaa.

– Mulla ei ole sydäntä antaa kritiikkiä, hän sanoo.

– On mieletöntä, kun kotona on tehty ruokaa, kun tulee illalla kotiin. Se on arvokasta. Ja on ihanaa, jos toisella on syttynyt kipinä ruoanlaittoon.

– Kannattaa lähteä liikkeelle superhelpoista asioista. Voi esimerkiksi ensin tuunata itse puolivalmisteita. Kannattaa aloittaa takuuvarmoilla asioilla, sillä onnistumisen tunne lisää rohkeutta ja kokeilunhalua. Sitten ei ehkä enää jonakin päivänä osta valmista kastiketta, vaan uskaltaa yrittää itse, Kirjonen kannustaa niitä, jotka haluaisivat oppia, mutta epäilevät kykyjään keittiössä.

Mikä on Kirjosen oma lempiruoka?

– Perus hampurilais- ja pizzahimot on varmaan kaikilla. Mutta esimerkiksi stifado eli kreikkalainen lihapata on myös yksi sellainen. Kreikkalainen ruoka on ollut muutenkin meidän perheessä lähellä sydäntä.

Se on peruja lapsuudesta.

– Opin omassa perheessä maistamaan erilaisia makuja. Lapsuudessani oli hyvällä tavalla tiukka kasvatus: ruokaa maistetaan, ja vasta sen jälkeen siitä voi sanoa mielipiteensä.


Salami ja feta ovat koukuttava yhdistelmä

Kirjan reseptit ovat Kirjosen omasta elämästä.

– Kirjan kaikki ohjeet ovat henkilökohtaisia reseptejä. Ei vain nykäisty jostain. Kaikki on valittu samalla tavalla, kuin koostan albumia. Valitsen vain biisit, jotka ovat itselleni tärkeitä. Samalla tavalla koostin kirjan ohjeet.

Kirjan ohjeissa on muun muassa ruokia, joihin liittyy jokin makumuisto. Fetapastan hän yhdistää luokkaretkeen ammattikoulun ajoilta.

– Söin eräässä keskustan sporttibaarissa annoksen, josta mulle jäi pysyvä himo salamin ja fetan yhdistelmään. Tätä on yksinkertaisesti pakko tehdä säännöllisesti, hän kertoo kirjassaan.

– Se on myös niin sanottu korvike pizzalle, apu suolavajareihin esimerkiksi juhlien jälkeisenä päivänä, hän sanoo ja hymyilee.

Kirjosen pepperoni-fetapastan ohje löytyy tämän jutun lopusta.

Paluu ravintola-alalle on mahdollista

Vaikka työt ovat nyt toisaalla, Kirjonen kertoo kirjassaan, että saattaa joskus vielä palata ravintola-alalle - ainakin jollain tavoin.

– Kun kuulin, että tuttavan ravintola oli tulossa myyntiin, mulla muljahti valtavasti vatsassa. Se on yleensä se tunne, mitä mä kuuntelen.

Aiemmin samanlainen, vahva vaisto johti Kirjosen uudelle polulle.

– Mulla oli ollut kalvava tunne siitä, onko kokin homma se ainoa asia, joka mulle on varattu tässä elämässä.

Thomas Kirjonen toteaa kuitenkin, että vaikka hän lähtisi uudelleen ravintola-alalle, musiikkia hän ei jättäisi. Hän myös tiedostaa ravintola-alan raskauden, mutta jokin siihen silti vetää.

Mahdollisen ravintolan suhteen hänellä on jo visioita, joista hän kertoo kirjassaan:

– Ajattelen, että on kahdenlaisia ihmisiä. Sellaisia, että jos ne on saaneet paskaa niskaan, ne kelaa että okei, muutkin saa paskaa niskaan tästä eteenpäin niin kauan kuin mussa henki pihisee.

Ja sitten on niitä, jotka ajattelee, että okei, mua on kohdeltu huonosti, joten pidän huolen, ettei kukaan joudu ainakaan mun takia kokemaan vastaavaa. Ravintolan vetäjänä haluaisin kuulua jälkimmäiseen ryhmään.

Tomaattinen pepperoni-fetapasta (4 annosta)

n. 320 g pastaa, esim. trofie tai fusilli

1 hopea- tai keltasipuli

4 tl tomaattipyrettä

2 dl tomaattimurskaa

2 dl vettä

1 laakerinlehti

1 tl rouhittua mustapippuria

150 g salamia

150 g fetajuustoa

öljyä paistamiseen
  1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
  2. Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipulia kattilassa oliiviöljyssä ja lisää sitten tomaattipyree. Jatka paistamista. Lisää tomaattimurska, vesi, laakerinlehti ja mustapippuri ja anna kiehua hetki.
  3. Leikkaa salami ohuiksi viipaleiksi ja leikkaa kiekot vielä neljään osaan. Paista salameja pannussa pienessä määrässä öljyä, kunnes ne saavat vähän väriä.
  4. Lisää pasta salamien joukkoon ja kaada tomaattikastike päälle. Murenna mukaan suurin osa fetajuustosta. Asettele pasta lautasille ja murustele päälle vielä fetajuustoa.


Lähde ja resepti: Thomas Kirjonen & Erkka Mykkänen: Annoskateus - stooreja ja reseptejä (WSOY 2018)

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt