Ajankohtaista

Tiedätkö, mitä on noppasoppa? Armeijasta tutulla ”herkulla” on enemmän nimiä kuin ainesosia

Julkaistu:

Armeijaruoka
Lukijoillamme on varsin lämpimiä muistoja armeija-ajan ruuista.
Kerroimme eilen armeijan ruokailun uusimmista tuulista.

Vekaranjärven varuskuntaravintola Linnan ravintolapäällikön Susanna Nurmilaukkaan mukaan kasvisruokaa on lisätty ja punaista lihaa vähennetty, mutta vanhat tutut suosikit porskuttavat yhä.

Makkara ja hernekeitto ovat varusmiesten herkkua vuodesta toiseen, ja kiisseliä kuluu yhä jälkiruualla. Toisaalta sotkun eli sotilaskodin munkit ja pizza ovat nekin suuressa suosiossa varsinaisten ruoka-aikojen ulkopuolella.

Artikkeli sai Ilta-Sanomien lukijat muistelemaan omien armeija-aikojensa pöperöä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Joulu kasarmilla – eikä haitannut yhtään

– Karjalan lennostossa vuonna -89 oli ainakin erinomaiset sapuskat. Kyseessä oli pieni varuskunta, ja kantahenkilökunta söi samasta linjasta, Ei voinut moittia! -nimimerkki kiittelee.

Erityisen kirkkaasti hänelle on jäänyt mieleen joulu, jolloin joutui jättämään juhlinnan perhepiirissä väliin ja jäämään kiinni kasarmille.

– Silloin oli tarjolla herkkuja aina lohta, pateita ja kinkkuja myöten – myös väijytuvalle tuotuna! Muutoin erityisesti viikonloppuisin tarjottiin todella hyvää safkaa, kuten vaikka naudan sisäfilettä ja valkosipuliperunoita. Pistäkääs paremmaksi, lukija heittää.

Yhtä lailla mieleen on jäänyt maksasuikalepata, jossa oli reilusti pekonia. Siitä nauttivat muutkin kuin maksaruuan ystävät, mukaan lukien hän itse.

Pystypannaria ja noppasoppaa

Hernerokan ohella pannukakku kuuluu monen palvelleen kultaisiin armeijamuistoihin, erityisesti pystyasennossa hotkaistuna.

– Päivystävän upseerin käskyistä huolimatta söimme pystypannarin. Viimeinen pannari ennen siviiliin pääsyä siis syötiin seisaaltaan, nimimerkki Lntrauk2/68 nostalgioi.

– Isosaaressa syötiin aina viimeinen roiskeläppä eli pannukakku seisten. Silloin ne olivat 20 senttimetriä pitkiä, ja sitten sanottiin että viimeinen metri jäljellä, 80 senttiä... Ja viimeinen 20 senttiä haikeasti seisten, nimimerkki fak kuvailee.

Entä noppasoppa – kuulostaako tutulta? Ainakin nimimerkki 3/85 sanaili noppakeittoon kuuluneen kuumaa vettä, kypsiä perunoita, kissa ja käsikranaatti. Onkohan ihan näin?

Wiktionaryn mukaan noppasoppa on pakastevihanneksista, kuivatusta perunasta ja säilykelihasta keitetty keitto, jonka ainekset on leikattu kuution muotoon. Se tunnetaan myös nimillä noppa, everybody, kissakoira, miukumauku, Rubikin kuutio ja pataljoona.

Kasvikset jotain uutta ja ihmeellistä

Kasvisruoka ei ole ainakaan aina ollut suurinta huutoa armeijassa.

– Torstaisin oli muistaakseni aina kasvisruokapäivä. Silloin Santiksen grilli teki hyvää tiliä, ja jono ulottui joka viikko kymmeniä metrejä ulos, nimimerkki Toinen nolla viis muistelee.

– 60-luvun puolivälissä armeija aloitti tarjoamaan perunoiden ja läskisoosin rinnalle suurta eli kasviksia, joita kovasti oudoksuttiin. Ruokalan ylivääpeli kulki antamassa joka pöytään valistusta siitä, miten ”tämä on nyt sitten sitä raastetta, oikein porkkanoista tehtyä” ja miten ”valtio on kalliilla rahalla sen teille ostanut”, joten sitä on nyt syötävä ainakin muutama haarukallinen... kertoo lukija nimimerkillä expat.

Porkkaraasteen ohella 60-luvulla palvellut muistaa ainakin kovat leipälevyt ja hurjan määrän maitotuotteita.

– Silloin kaikki tietysti haukkuivat kilvan armeijan ruokaa. Toisinaan maastoon hevoskärryjen lavalla ilmestyneet, ilmeisesti sodanaikaiset vanikkavarastojen leipälevyt olivat kieltämättä niin paksuja ja kovia, etteivät niihin hevosen hampaatkaan olisi kyenneet. Rasvaista maitoa juotettiin varusmiehillä ämpärikaupalla joka käänteessä, jotta päästäisiin Suomen ylimääräisistä maito- ja voivuorista eroon.

– Haukuista huolimatta totuus kuitenkin oli, että harva sen aikaisista varusmiehistä yhtä hyvää ja monipuolista ruokaa kotonaan sai.


Nimimerkillä Mihael Pavlovitsh on nälkäisempiä muistoja samoilta ajoilta.

– Aamupalana oli muki teetä, kaksi palaa sirkkusokeria, kämmenen kokoinen näkkileipä ja sille voinappi. Keskiviikkoisin lisäksi tarjottiin ohut leike edam-juustoa. Siinä kaikki Hiukkavaarassa vuonna 1962, hän muistaa.

Kahvia, kahvia!

Jotkut muistavat armeijasta kahvin maun.

– Jumankauta, mitä herkkua oli saada kahvia aamiaisella. Sitä oli nimittäin harvoin, Jääkäri hehkuttaa.

– Kahvinjuonti tuli kyllä opittua vasta armeijan harmaissa, jasu mainitsee.

– Ajat ovat muuttuneet. Olin Utissa 1971–1972, ja viikon juhlapäivä oli, kun aamulla sai kahvia ja pehmeää leipää, Johannes kertoo.

Niin hyvää, että oli otettava jemmaankin

Eräs lukija tuntuu suorastaan innostuneen armeija-aikansa ruuista. Hän palveli 1970-luvun puolivälin paikkeilla Pääskyvuoressa, Turussa.

– Ruoka tuotiin Heikkilän kasarmin keittiöltä, ja se oli maukasta, monipuolista ja ravitsevaa. Sotkusta sai munkkia ja kahvia, ruokaa riitti, eikä kenenkään tarvinnut jäädä nälkäiseksi. Lihaa oli keitoissa ja kastikkeissa runsaasti, Vanitasvanitatumetomniava kuvailee.

– Ilmoittauduinkin lähes aina vapaaehtoiseksi keittiölle tiskiin, sillä sieltä sai mukaansa reilusti makkaraa, jogurttia, leipää ja juustoa. Kerran vääpeli kaappitarkastuksen yhteydessä kysyi, olenko komppanian muonittaja. ”En, herra vääpeli, vain tämän tuvan”, vastasin. ”Jatkakaa”, kuului käsky. Kaapissani oli melkoinen annos keittiötuomisia – onneksi vääpeli oli ymmärtäväinen mies!

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt