Tunnistatko itsesi? Suomalainen baarimikko listaa 7 tavallista asiakastyyppiä salajuoposta ”yksillä” piipahtajaan

Julkaistu:

Baarit
Antto Terras kertoo tuoreessa kirjassaan, millaisena vantaalaisbaarin asiakaskunta näyttäytyi tiskin toiselta puolelta.
Konkurssiin ajautuneen, vantaalaisen Calypso-ravintolan baarimikkona työskennellyt Antto Terras avaa tuoreessa kirjassaan tarinoita kapakkaelämästä ja asioita, joita baarihenkilökunta joutuu todistamaan.

Terras on aiemmin työskennellyt Stockmannin myymäläetsivänä. Siitäkin syntyi kirja, vuonna 2015 julkaistu Stockmann Yard. Myymäläetsivän muistelmat.

Baarimikon työstä kertova, tänä syksynä julkaistu teos Pilkkuun asti – baarimestarin muistelmat on hilpeää luettavaa. Antto Terras kuvaa lennokkaasti kaikkea näkemäänsä. Hän kertoo kirjassa, että toimi myymäläetsivänä ja baarimikkona samaan aikaan.

– Baarimestarin muistelmat kertoo elämässäni vuonna 2005 sattumalta alkaneesta periodista. Päivät vietin Stockmannilla, mutta illan laskeuduttua hakeuduin Vantaan yöhön, tiettömien taipaleiden taakse, hän kirjoittaa.

Särkyneet sydämet ja poksahtavat maksat

Hän kuvailee baarimikkona työskentelyn olevan todella opettavaista. Calypsossa oli yli 600 asiakaspaikkaa.

– Yksi yökeikka tupaten täynnä olevassa lähiökapakassa vastaa opettavaisuudessaan kolmesta neljään päivävuoroa jossakin normaalissa anniskeluliikkeessä, kirjassa kerrotaan.

Terras kirjoittaa, että ravintolan henkilökunta joutui kuulemaan usein hyvinkin henkilökohtaisia asioita, varsinkin kanta-asiakkailta. Baariin tultiin jakamaan niin ilot kuin surutkin.

Hän toteaa kirjassa muun muassa, että jos esimiehet haluavat tietää totuuden siitä, mikä työpaikassa oikeasti tökkii, heidän kannattaisi haastatella työntekijöidensä suosiman kapakan henkilökuntaa.

Vaikka Terras kuvaa myös surullisia ihmiskohtaloita, hän kirjoittaa hauskasti.

– Särkyneet sydämet ja poksahtaneet maksat löysivät täällä toisena.

Antto Terras omistaa kirjassaan luvun tyypillisimmille asiakastyypeille.

– Jokaisesta maamme kapakasta löytyy suunnilleen samanlaisia hahmoja, tiettyjä prototyyppejä, kirjassa kuvaillaan.

Näin hän ryhmittelee vantaalaisbaarin tyypillisimmät asiakkaat:

Kantis

Calypson vakioasiakkaat olivat Terraksen mukaan ”sekalainen äijäporukka”, iältään 30–95 vuotta. Terraksen mukaan he istuivat aamun ensitunneista pilkkuun asti ja heidän keskuudessaan ”arvostus hankittiin läsnäololla”.

Kanta-asiakkaiden pöydät olivat pyhiä paikkoja: niihin muilla ei ollut mitään asiaa. Kantisten pöydät olivat ”erityisessä suojelussa” myös portsareiden taholta ja esimerkiksi niissä istuville sammuminen ei ollut automaattinen syy ravintolasta poistamiseen. Jos jollakin oli oma pullo mukana, asiaa katsottiin läpi sormien.

Työ tai perhe-elämä ei maistunut kenellekään, mutta se ei estänyt heitä valittamasta siitä, että perkeleen ulkomaalaiset tulevat viemään meidän duunit ja naiset, Terras kirjoittaa.

Suurin kantisryhmä koostui kirjan mukaan työikäisistä ja -kykyisistä miehistä, joita töihin meneminen ei kuitenkaan kiinnostanut. Terras käyttää kantiksista myös nimeä ”kivijalat” ja toteaa, että tämä ihmisryhmä sinetöi lopulta kaikki ravintolan päätökset. Toki he olivat myös arvokkaita baarille.

Turisti

Turistiksi luokiteltiin ihminen, joka tuli vantaalaisbaariin kuin eksoottiselle matkalle. He halusivat ”kokea lähiöbaarin tunnelman”. Turistin paljasti yleensä teekkariasu tai hipsterilook. Terraksen mukaan turisti saattoi tarkoituksella tilata drinkkejä, joita vantaalaisbaarissa ei osattu valmistaa. Heille näytettiin kuitenkin nopeasti ovea.

Jos joku unohtui paikalle liian pitkäksi aikaa, niin aina löytyi muutama paikallinen muistuttaja, jotka osoittivat elämysnälkäiselle ihan kädestä pitäen ja vauhdin kera rautatieaseman suunnan.

Urheilufani

– Kaikki baariurheilu on keksimällä keksittyä. Mitä sporttisempi pubi on, sitä huonokuntoisempi porukka sisältä löytyy, Terras toteaa kirjassaan.

Kiekko- ja palloilufanit ovat kuitenkin tunnettuja sammumattomasta janostaan, joten panimot latovat mainosrahaa tiskiin ja naamioivat etanolin elämän eliksiiriksi. Kiekko-ottelun seuraaminen sporttibaarissa on urheilemista, kymmenestä vedetystä tuopista huolimatta.

Salajuoppo

Tähän ryhmään kuuluivat keski-ikäiset pariskunnat, jotka kävivät paukuilla sunnuntailenkin ohessa. Antto Terras käyttää termiä ”akateemiset salajuopot”.

Urheilullisesti he sivakoivat naamat piilojuomisesta punaisina ja uskovat ainakin itse, ettei kukaan tiedä tai tajua. Viikonloppuisin heitä ei baarissa näy, koska sehän olisi juoppojen hommaa.

Risteilijä

Tähän ryhmään kuuluvat jumittuivat baariin.

Olipa sitten kyseessä olviretki Tallinnaan tai seminaarimatka Ruotsiin, kotiin ei maihinnousun jälkeen heti kehdata. Pitää ottaa vielä yhdet ja pohtia asioita.

Risteilyltä saapuvat pitivät puhelimensa äänettömällä ja suunnittelivat mahdollisimman uskottavia alibeja.

Yhdellä kävijät

Töiden jälkeen yksillä piipahtajat ovat ihanan arvaamattomia. Viideltä nielaistaan ensimmäinen ja ainoastaan vähän valomerkin jälkeen viimeinen. Mitä kuivempi duuni ja vittumaisempi pomo, sitä enemmän yksillä viihdytään.

Terraksen mukaan tämä ryhmä tavallaan terapoi toisiaan, sillä työpaikan ongelmat käsitellään kollektiivisesti.

Asiakaspoliisi

Tähän tyyppiin kuuluva on ”asiakkaankaltainen näätäeläin, joka puuttuu kaikkiin asioihin ja ohjeistaa mielellään”. Hän tarkkailee kaikkea ja vahtaa työntekijöiden toimia. Hänen oman totuutensa mukaan kaikkia huijataan. Antto Terras kuvailee asiakaspoliisin uskovan, että hänen velvollisuutensa on ilmoittaa kaikista epäkohdista.

Lähde ja sitaatit: Antto Terras: Pilkkuun asti – baarimestarin muistelmat (WSOY)

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt