Ajankohtaista

Hetkessä 80 kiloa hillaa – himokerääjä paljastaa missä parhaat paikat ovat

Julkaistu:

Marjastus
Markku Paloniemi keräsi hetkessä lähes sata kiloa hillaa.

TAIVALKOSKELLA on nautittu tänä vuonna erinomaisesta hillakesästä. Markku Paloniemi, 57, keräsi kymmenessä päivässä pakastimen täyteen ja 80 kilosta keltaista kultaa riitti vielä muillekin jaettavaksi.

– Kaikki, mitä olen tarjonnut myyntiin, on mennyt heti. Kouluarvosanalla mitattuna tämä on ollut yhdeksikön arvoinen hillakesä.

Taivalkoskelainen muistelee, että samanlaisesta saaliista on kulunut jo useita vuosia.

– Ehkä kymmenenkin. On turha puhua, etteikö hillaa olisi ollut. On pitänyt osata löytää vain oikeat paikat.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Hän kertoo, että on saanut temmeltää soilla lähes yksinään.

– Vain kerran jouduin muuttamaan suunnitelmaa, kun muitakin oli suolla. Mutta hillaan lähtiessä pitää aina olla varasuunnitelma.

Paloniemi lähtee marjaan kello kuusi aamulla.

– Nuorempana tuli lähdettyä jo neljältä. Vaikka ikää on tullut, niin sama hillakuume se iskee joka kesä. Vaikka kuinka talvella itselle vannoo, että nyt hillahommat saa jäädä, niin kuume iskee silti.

Paloniemi tuntee maastot, joista hän on himoittua hillaa poiminut.

– Pitkälle ei ole tarvinnut mennä. Hillasaalis on kerätty 14 kilometrin säteeltä kyläkeskuksesta.


MUTTA Koillismaallakaan eivät kaikki ole tasaveroisessa asemassa.

– Kuusamossa ei ole ollut kovinkaan paljon hillaa. Taivalkoskella, Ranualla ja Pudasjärvellä sitäkin enemmän. Kostea alkukesä mahdollisti meillä hyvän sadon, Kuusamossa saattoi pakkasyöt verottaa satoa.

Paloniemi on myynyt hillaa 16 euron kilohintaan. Taivalkoskelainen varjelee marjapaikkojaan ulkopuolisilta.

–Ei niistä vieraille huudella, mutta sukulaiset otetaan mukaan suolle. 20 kiloa jäi omaan pakkaseen – loput möin pois.

Taivalkoskelainen kertoo saaneensa mukavat lomarahat uurastuksestaan.

– Noin tuhat euroa siitä sai, mutta tärkeintä tässä on kuntoilu. Kun suolla kerää sangollisen hillaa, niin illalla tietää tehneensä muuta kuin maanneensa sohvalla.


HILLAKAUPPA sukulaisten kanssa on saanut usein huvittavia piirteitä.

– Koska monet tietävät, kuinka raskasta hillan poimiminen on, niin pyytämääni hintaa on jopa korotettu sukulaisten puolelta. Onhan se vähän hassunkurista, että ostaja haluaa maksaa enemmän kuin myyjä pyytää.

Päivän marjasaaliin voi hyvinkin pitää naapureilta salassa.

– Musta sanko on hyvä olla. Siitä eivät naapurit näe, montako kiloa on päivän saldo.

Vanhan legendan mukaan parhaat hillapaikat ovat siellä, missä karhut piileksivät.

– Karhuja en ole koskaan soilla nähnyt. Sen sijaan jos näkee muita hillastajia, niin kannattaa heitä hämätäkseen mennä huonompaa reittiä ensin siltä varalta, että he lähtevät seuraamaan. Paluumatkalla voi sitten tulla parempaa reittiä, kun seuraajat ovat jo kyllästyneet huonoihin apajiin.


PALONIEMI myöntää, että tietää yli sata kiloakin hillaa keränneitä ihmisiä.

– Itse olen lopettanut jo hillan poimimisen. Sain kiintiön täyteen. Seuraavaksi on vuorossa mustikka ja vadelma.


Välineurheilua hillan poimiminen ei Paloniemen mukaan ole.

– Minulle riittää sopiva paita ja verryttelyhousut kumisaappaiden lisäksi. Tänä kesänä olen joutunut laittamaan sääskimyrkkyä vain yhden kerran. Taitaa se hillakuume olla sellainen tauti, ettei sen vallassa sääskiä huomaa olevankaan.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt