Keila-tamma ei lakkaa yllättelemästä – muhiiko tällä kertaa todellinen jymypaukku?

Julkaistu:

seinäjoki-race
Elo lauantain superkilpailuun osallistuvan tamman rinnalla on jännittävää - ja palkitsevaa.
Yksi valmentaja oli Hoo Moilasena Vermon raveissa tammikuun 30. päivänä.

Hän odotti kauden avanneelta hevoseltaan rahasijaa.

Rahaa valmentajan suojatti juoksikin.

Mutta paljon enemmän kuin hän kuvitteli.

Tamma ravasi täyspotin, 7 000 euron arvoisen ylivoimavoiton.

Jos sama hevonen uusii lauantaina 2,5 kuukauden takaisen temppunsa, valmentajan tunteet pomppaavat vielä paljon korkeammalle.

Voitto tietäisi kymmenen kertaa suurempaa palkintopottia ja tukun Euroopan huippuravureiden päänahkoja.

Kyseinen hevonen on Stonecapes Queila, joka on ehkä leimautunut hollolalaisen valmentajansa Christa Packalenin silmissä iloisten yllätysten maailmanmestariksi.

– Voitto vuoden ensimmäisessä kilpailussa tuli minulle ihan puskista. Tamma on aina vaatinut taukojensa jälkeen startteja alle ennen kuin tehnyt totta. Mutta sillä kertaa se voitti heti, Packalen ihmettelee vieläkin.

Arvokkaimman yllätyksensä ”Keila” ravasi taustajoukoilleen 1,5 vuotta sitten, jolloin se oli omaa luokkaansa 5-vuotiaiden tammojen EM-kilpailussa Vermossa.


Viime lauantaina jysähti taas.

Stonecapes Queila liiteli Lahdessa raskaasta radasta huolimatta kuin ballerina Best Lady -lähdön voittoon. Suosikkikaksikko Willow Pride-An-Dorra oli aseeton sen kirin edessä.

Valmentaja ei nytkään odottanut äitinsä Susanna Packalenin omistamalta hevoselta niin kovaa panosta.

– Etukäteen tuntui, että Lahdessa oli kaksi parempaa hevosta vastassa. Keilalla oli vielä ykkösradan lähtöpaikka, ja tiesin, ettei se pystyisi pitämään keuloja.


Koska suosikit nahistelivat jo matkalla tosissaan, ja tempo oli railakasta, Stonecapes Queila ei jäänyt sisälle pussiin. Juoksu meni sen osalta lopulta kuin elokuvissa.

Packalen ei empinyt lainkaan, kun hänen hevosensa kutsuttiin Best Ladyn jälkeen Seinäjoen kansainväliseen huippulähtöön.

– Oli ihan selvää, että Seinäjoelle mennään, kun kutsu tuli. On tosi hienoa päästä mukaan tällaisiin koviin kilpailuihin, Packalen iloitsee.

Seinäjoki Race on Packalenin tallin lippulaivan uran tiukin tehtävä. Aikaisempiin odotuksiinsa verrattuna valmentaja on yllättävän toiveikas.

– Lahden kisa ei ollut Keilalle rankka, vaan oikeastaan tosi hyvä startti Seinäjoki Racea ajatellen. Hevonen palautui siitä hyvin ja on ollut viikolla iloinen ja pirteä. Sen pitäisi olla aika hyvä Seinäjoella, koska lyhyt starttiväli sopii sille.

– Lisäksi rata-arvonta suosi hevostamme, valmentaja huomauttaa.


Stonecapes Queila pääsee lauantaina matkaan kakkosradalta, mistä sillä on mahdollisuus saada loistoreissu kärkiporukassa.

– Ulkomaisista hevosista ainakin Heavy Sound ja Vernissage Grif ovat tosi kovia, mutta on kiva nähdä, kuinka Keila riittää niitä vastaan.

– En usko voittoon, mutta sijat 2-4 eivät ole ihan mahdottomia, jos tamman juoksu onnistuu hyvin. Olisin niistä tosi tyytyväinen.

Vaikka 7-vuotias Stonecapes Queila on jo venynyt mainetekoihin, sen parhaat hetket saattavat olla vielä edessä.

Ohjastaja Hannu Torvinen on kertonut monesti voittajaseremonioissa, että tamma on vekkuli hevonen, joka ei ota kilpailemista aina tosissaan.

Treenari on samaa mieltä.

– Keilalla on paljon enemmän kapasiteettia, mitä se on näyttänyt. Toki se on välillä tehnyt tosi kovia juoksuja, mutta olemme koko ajan pienillä varustemuutoksilla yrittäneet saada sitä antamaan vielä enemmän itsestään ulos.

Treenaamalla Stonecapes Queilan virettä tuskin voi enää nostaa. Packalenin mukaan se on ”laiska mötkylä” kilpailujen ulkopuolella.

Ikä on sen sijaan tuonut ja voi tuoda vieläkin lisävaihteita 170 000 euron voittosumman tienanneelle tammalle.

– Keila on muuttunut ja vankistunut viime kaudesta. Toivottavasti sille tulisi myös henkistä kehitystä, mutta ainakaan vielä siitä ei ole näkynyt merkkejä viime vuoteen verrattuna.


Valmentaja nimeää Stonecapes Queilan kauden tärkeimmäksi kilpailuksi kotiratansa Suur-Hollola -ajon, joka ravataan aina kesä- ja heinäkuun vaihteessa Jokimaalla.

Tamma oli jo viime kesänä yrittämässä, muttei selvinnyt välieriä pidemmälle.

– Olemme pitäneet koko ajan Suur-Hollolaa pääkisanamme, jota se oli jo vuosi sitten. Sen lisäksi olemme avoimia kaikille kutsuille, jos niitä isoihin lähtöihin tulee. Yksi on jo saatu, ja se on tosi hienoa.

Seinäjoki Race ei ole uusi kokemus Packalenin hevosille. Hänen valmentamansa Kiikku’s Lordi sijoittui kahdeksanneksi kuusi vuotta sitten.

Kiikku’s Lordi oli tuolloin kaksi vuotta Stonecapes Queilaa vanhempi ja jatkoi kilpailemista 11-vuotiaanakin.

Kuinka pitkään Keila voi vielä juosta?

– Emme ole äitini kanssa puhuneet, milloin se siirtyy siitostammaksi. Eiköhän sillä ole ainakin jokunen kilpavuosi jäljellä, Packalen olettaa.

Mitä sitä vielä varsalomille, kun positiivisia yllätyksiä syntyy tuon tuosta kaviourillakin.

Kommentit

Artikkelin kommentointi ei ole käytössä.

Kommentointiaika on päättynyt.

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt