”Suolia oli kottikärryllisen verran” – Evartti nousi dramaattisella tavalla leikkauspöydältä kuninkuuskilvan suosikiksi

rac

Julkaistu: , Päivitetty:

Tuonelan porteilta suomenhevosten kärkinimeksi ponnistanut pieni Evartti on tunteiden jättiläinen.
– Ei ole mahdollista! Siinäkö se meidän Evartti tosiaan makaa?

Pihtiputaalainen Jutta Ihalainen ei unohda koskaan kaksi vuotta sitten Tampereen eläinklinikalla lausumiaan sanoja.

Hän seurasi sivusta, kuinka tallinsa suomenhevoslahjakkuus taisteli hengestään klinikan leikkuupöydällä.

Evartin kimpussa hääri kolme eläinlääkäriä.

Hevosen vatsa oli auki.

Valtava määrä suolia oli nostettu sen viereen pöydälle.

 

Sanoin, että jos Evartin suolia pitää alkaa leikellä, se saa nukkua pois. En halunnut sen kärsivän enää yhtään.

Ihalainen ei voinut kuin katsoa neuvottomana vieressä, kuinka ammattilaiset pyrkivät tekemään parhaansa.

Omistajan minuutit kuluivat hitaasti.

Hän tiesi, ettei suolikiertymästä kärsivä Evartti välttämättä enää heräisi operaatiosta.


Yhden asian Ihalainen päätti piinan keskellä.

– Sanoin, että jos Evartin suolia pitää alkaa leikellä, se saa nukkua pois. En halunnut sen kärsivän enää yhtään, Ihalainen kertoo.

– Toipumisennuste suolisolmuista ei ole kovin hyvä, mutta jos suolia täytyy leikellä, ennuste on vielä paljon heikompi.

Evartin suolia ei tarvinnut leikata, vaikka se oli todella sairas. Eläinlääkärit saivat pehmein käsin oikaistua mutkalle kääntyneen paksusuolen normaaliin asentoon.

– Olihan se aika hurjan näköistä, kun hevosen suolet nostettiin mahasta pöydälle ja aseteltiin lopuksi yksitellen takaisin paikoilleen. Suolia oli kottikärryllisen verran, Ihalainen muistelee painajaismaisia hetkiään.


Pikkujutusta iso harmi

Evartin elämänkamppailusta tekee varsin erikoisen se, ettei se tullut huippueläinlääkäri Kimmo Elfvingin vastaanotolle edes suolisto-ongelmien takia.

– Koska Evartin jalassa oli vaivannut rustonpalanen, se päätettiin leikata pois. Sen piti olla aika simppeli pieni operaatio.

Mutta eipä ollut Ihalaisen hevosella.

Jalkaleikkaus itsessään sujui vielä normaalisti.

– Kun Evartti alkoi herätä ja nousta pystyyn leikkauksen jälkeen, heräämössä huomattiin nopeasti, ettei sillä ollut kaikki normaalisti. Sen vointi oli selvästi heikko.

Evartti oli saanut leikkauksesta komplikaation, joka oli viedä siltä hengen.


– Komplikaatio on aina mahdollista nukuttamisen ja leikkauksen jälkeen, mutta hyvin harvinaista se on hevosella.

– Eräs kokenut eläinlääkäri sanoi silloin, että hän tiesi 17 000 nukutetusta hevosta vain kolmen saaneen komplikaation, Ihalainen kertoo.

Henki minuuteista kiinni

Ihalainen sanoo, että kun selällään olleen Evartin asento vaihtui, sen sisällä syntyi mahdollisesti kaasuja, ja sen suolisto meni epänormaaliin asentoon.

Oriin sairastuminen eteni tämän jälkeen nopeasti, ja sen tila muuttui hyvin vakavaksi.

– Evartin henki oli vain muutamista minuuteista kiinni, Ihalainen uskoo.

– Oli onni onnettomuudessa - jos tässä voi niin sanoa - että olimme vielä klinikalla, kun hevosen suoli kiertyi. Mikäli olisimme ehtineet jo kotimatkalle, sitä ei olisi enää ehditty pelastaa.


Kuukausiksi eläinlääkärin talliin

Ihalainen ajoi kotiinsa Pihtiputaalle ilman Evarttia, joka jäi sairauskohtauksensa jälkeen tarkkailtavaksi Tampereelle.

Kotitalliinsa ori palasi lopulta vasta kuukausien päästä.

Eläinlääkäri Elfving ehdotti Ihalaiselle harvinaista ratkaisua ja halusi pitää Evartin omassa tallissaan parin viikon ajan.

– No, se tehohoito venyi neljään kuukauteen, Ihalainen paljastaa kiitolliseen sävyyn.

Takaiskuja nuorempanakin

Toissa vuoden suolikierre ei ollut edes Evartin ensimmäinen takaisku.

Ori oli pari talvea aikaisemmin loukannut jalkansa harmittomassa tilanteessa treenilenkillä. Sen nuljuluusta lähti palanen irti.

Evartin virallinen valmentaja, Jutta Ihalaisen puoliso Antti Ojanperä kertoo, että seuraukset olisivat voineet olla ikävämmät, koska nuljuluusta on kiinnike jalan hankositeeseen.

Tällä kertaa Evartti pääsi kuitenkin helpommalla. Yli kahdeksan kuukauden kilpailutauolle se kuitenkin joutui.


Ojanperä sanoo, että suolistosairaudet ja jalkavammat vievät usein hevosilta tehoja, eivätkä ne palaa omalle tasolleen. Evartti on kuitenkin täysi poikkeus.

Pienikokoinen mutta suurisieluinen taistelija on saanut tuonelan porteilta vain voimia lisää. Se on kiilannut tänä vuonna suomenhevosten kärkinimeksi.

Ahmatti nautiskelee

Kovia kokenut sankarihevonen voi erityisen hyvin. Jopa vähän pulskasti.

Sillä ei ole mihinkään kiire. Matka tallilta harjoitusradalle kuvauksiin tuntuu kestävän ikuisuuden.

Ensin ori töräyttää ison kakkaläjän hiekalle, pakittaa nuuhkaisemaan kakkaroita ja alkaa vasta sen jälkeen lompsia kyydissä istuvan Ojanperän ohjaamaan suuntaan.


Matka katkeaa vielä monta kertaa, koska Evartti pysähtyy vähän väliä rouhaisemaan pientareelta ruohokimpun suuhunsa.

Ori nauttii elämästään.

Viikonloppuna Seinäjoella ravattavan kuninkuuskilpailun suosikin vatsa ja suolisto ilmiselvästi myös toimivat.

– Vähän se on pyöreä, Ojanperä arvioi kuvausten jälkeen takaviistosta, kun valjaista riisuttu ahmatti talutetaan ulos.

Mitä tämä sitten tarkoittaa kauden pääkisan kynnyksellä?

Evartin kohdalla se voi tarkoittaa ihan mitä tahansa.

Ehkä se itse tietää, muttei vielä kerro.


Johtajan elkeet jo varsana

Ojanperä ja Ihalainen omistavat Evartista viidesosan. He ostivat sen yksivuotiaana varsana itselleen, mutta myivät siitä myöhemmin osuuksia. Oriilla on neljä muuta omistajaa Tampereelta Sodankylään.

Evartin muutto Pihtiputaalle oli osittain sattuman kauppaa.

Ojanperä oli vuosia sitten menossa kasvattaja Olli Sippolan luo ostamaan toista varsaa, mutta mieltyi enemmän saman lauman Evarttiin.

– Evartti oli tosi reipas ja tuli heti tekemään tuttavuutta. Sillä näytti olevan kova kilpailuvietti ja se halusi olla koko ajan laumassa ensimmäisenä. Se kiinnosti meitä enemmän.

Tärkein taisto voitettu

Samaa kilpailuviettiä ori on esittänyt myös raviradoilla. Se on voittanut 55 juoksustaan 21.

Evartti on noussut yhdessä hujauksessa jopa kuninkuuskilpailun kuumimpien suosikkien joukkoon tänä vuonna.

Kesän kolmesta suurkilpailusta aikansa varsatähti on voittanut Suur-Hollola -ajon sekä Suurmestaruuden. Niitä ennen se sijoittui Nordic Kingissä toiseksi.


Oriin Suurmestaruuden voittoaika 19,4a on nopein suomenhevosen koskaan kotimaassa juoksema tulos. Vitter ravasi nimissään olevan SE-aikansa 18,5a neljä vuotta sitten Tukholmassa.

Evartin kaikkien vastoinkäymisten jälkeen ei ole ollut ihme, että sen valmentajapariskunta on liikuttunut kyyneliin seremoniapaikoilla.

Onpa taitaneet samalla kylällä asuvan maan ykkösohjastajan Santtu Raitalankin silmätkin kostua voittajahaastatteluissa.

Moni uskoo Evartin tuovan himoitun suomenhevosten kruunun takaisin Pihtiputaalle viiden vuoden jälkeen.

Sen vieläkin kilpaileva tallikaveri ja hyvä ystävä Jokivarren Kunkku seppelöitiin ravikuninkaaksi Joensuussa vuonna 2015.

Taisto tittelistä on Seinäjoella tuima ja tulinen. Jokainen haluaa voittaa, mutta Ihalainen ei suhtaudu kilpailuun kaikkein fanaattisimmin.

Hänen mielestään Evartti on jo voittanut jo uransa tärkeimmän kilpailun, taistelun omasta hengestään.


Ihalainen sanoo, että jokainen lähtö, jonka Evartti on saanut juosta kahden vuoden takaisen dramaattisen sairastumisensa jälkeen, on ollut sille plussaa.

– Saamme olla joka päivä kiitollisia, että ori on yhä elämässämme mukana. Hevosten voitot tuntuvat aina hyviltä, kun yrittävät parasta, mutta toki Evartilla ne ovat hyvin tunteellisia.

Kunkun kavionjäljillä

Kun Jokivarren Kunkku toi ravikuninkuuden Ihalaisen ja Ojaperän talliin, se oli ennen sitä voittanut Suur-Hollola-ajon ja Suumestaruuden. Evartti on kulkemassa enteellisesti samoja kavionjälkiä.

– Evartti on koko uransa varrella antanut meille tosi hienoja menestyspaikkoja, mutta myös vastoinkäymisiä. Se, että pääsemme tänä vuonna osallistumaan kuninkuuskisaan, on meille kunnia-asia.


– Meillä ei ole samanlaisia paineita kuin Jokivarren Kunkun kuninkuusvuonna, jolloin olimme Antin kanssa vielä aika nuoria tällaiseen kisaan. Silloin oli oman uran kannalta näytönpaikka ja otimme aika koviakin ammatillisia paineita. Ravikuninkuus olisi toki unelmien täyttymys koko hienolle omistajaporukalle.

Vaikkei toisen mahdollisuuden elämälleen saanut Evartti koskaan voittaisi ravikuninkaan seppelettä, sillä on aina erityinen kolo lähellään olevien ihmisten sydämissä.

On vaikea kuvitella toista hevosta, joka olisi saattanut omistajansa samanlaiseen tunteiden vuoristorataan.

Ehkä tässä Pihtiputaan soturissa kiteytyy raviharrastuksen viehätys. Niin kilparadoilla kuin katsomoissakin.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt