IS testasi: Tällaista oli olla kilpailijana poikkeusajan ravikilpailuissa – mukaan lähti arvokas palkinto

Julkaistu:

Ravit
Turvavälit pitivät, kuulumiset vaihdettiin. Ja Deekukin pärjäsi.
Pandemian aiheuttama ravitauko päättyi maanantai-iltana. Kilpahevoset päästettiin Joensuun kaviouralle kahden kuukauden kärvistelyn jälkeen.

Monen ei ravi-ihmisen kulmakarvat ehtivät kohota ennen eilistä hämmästyksestä, koska ravit sai ainoana urheilulajina poikkeusluvan aloittaa kilpailutoiminnan jo toukokuun puolella.

Raviporukalle myönnettiin hevosten sisäänajoon ja uusien rajoitusten testaamiseen kuusi poikkeusajan kilpailupäivää Joensuun raveista alkaen.

IS Ravit otti ja jalkautui poikkeusajan raveihin kilpailijana maanantaina.

Kun ravaaminen oli kerta mahdollista, pitihän sitä mennä ensimmäisten joukossa paikalle.

Poikkeusajan ravien avainsanat olivat ilmiselvästi välimatkat ja maltillinen kilpailuasenne.

Allekirjoittanut osallistui Joensuun raveihin kilpailijana. Näin sain kattavaa informaatiota siitä, kuinka päivä oli hoidettu kilpailijan näkökulmasta.

Aktiivisemman ammattilaisen näkökulman artikkeliin tuo Jukka-Pekka Kauhanen.


Valtavasti etukäteisinfoa

Hevoset ilmoitettiin starttiin raveja edeltävänä keskiviikkona. Saman päivän aikana lähtölistoilta pystyi tarkistamaan, että oliko oma hevonen saanut paikan osallistujien joukossa.

Hevosmäärä oli rajoitettu kymmeneen per lähtö. Se tiesi väkisinkin mojovaa määrää karsittuja hevosia, joiden pisteet edellisistä starteista eivät riittäneet kymmenen osallistujan joukkoihin.

Kilpailijalle ei jäänyt Joensuussa hetkeksikään epäselväksi, että liikkeellä ollaan poikkeusluvan keinoin.


Jo edeltävänä perjantaina saapui sekä tekstiviesti että sähköposti Joensuun raviradalta ja Suomen Hippoksesta. Molemmissa tiedotettiin ravi-illan poikkeavuuksista.

Ravipäivänä järjestäjiltä saapui vielä lisäohjeita osallistumismaksun ja hevosten pakollisesti ilmoitettavien kilpailuvarustusten hoitamisesta mobiilisti.

Näistä tosin kilpailijana tuli sellainen ajatus, että niinhän tämä voisi aina olla. Käytäntö ei tuottanut tuskaa.

Tarkassa syynissä

Paitsi hevosten, myös paikallaolijoiden määrä oli rajoitettu. Yleisöllä ei ollut asiaa raveihin, ja hevosen mukana saivat matkata ainoastaan valmentaja, ohjastaja, hoitaja ja autonkuljettaja.

Käytännössä harva seurue oli kuitenkaan tuon neljän hengen suuruinen. Matkaan oli lähdetty niin pienellä joukolla kuin se suinkin oli mahdollista.

Omassa seurueessamme matkasi kaksi henkilö, hevosen hoitaja ja valmentaja.

Ohjastaja saapui Linnunlahdelle omalla kyydillään.

Automme pysäytettiin varikkoalueen portilla ja nimemme tarkistettiin. Haluttiin huolellisesti varmistaa, että olemme varmasti oikealla asialla olevia kilpailijoita ja mikä kyydissä olijoiden rooli tarkemmin on.


Tallialueella oli "muista kahden metrin turvaväli -ilmoituksia". Järjestysmiehet vielä valvoivat, että ohjeita myös noudatettiin.

Joskaan en kertaakaan nähnyt, että valvojien olisi täytynyt kenenkään kohdalla asiaan puuttua. Kilpailijat olivat ilmiselvästi asennoituneet noudattamaan huolella ohjeita.

Väljyyttä ja välimatkaa

Merkille pantavaa oli, ettei itse ravitapahtuma juurikaan poikennut normaalista. Mitä nyt varikkoalueella oli poikkeuksellisen väljää.

Väljyys oli luonnollinen seuraus, koska paikalla oli vain ihmisiä, joilla oli kädet täynnä töitä hevostensa kanssa. "Joutosakki" oli jäänyt kotiinsa seuraamaan kisoja TotoTV:stä.

Hevosten voilokit noudettiin sisäänkirjoituksesta kuten normaalisti. Toimistoon pääsi kuitenkin vain yksi ihminen kerrallaan ja reitti oli nauhoitettu tiiviisti. Näin sisäänkirjoituksen työntekijöitä ei voinut vahingossakaan kohdata kahta metriä lähempää.


Huomioitavaa oli, että ehkä normaalia pienemmän osallistujamäärän vuoksi kaikki sujui raveissa yllättävänkin jouhevasti ja sujuvasti. Sinne tullessa tai voilokkeja noudettaessa ei päässyt syntymään oikeastaan minkäänlaisia ruuhkia.

Ammattilainen ylpeänä

Kokenut ammattivalmentaja Jukka-Pekka Kauhanen myhäili onnellisena. Hän oli hyvin tyytyväinen tapahtuman järjestelyihin ja kommentoi omasta näkövinkkelistään eroja normaaliin.

– Ensimmäinen kerta on aina suunnannäyttäjä, ja minusta Joensuu onnistui todella hienosti. Olen ylpeä meistä ravi-ihmisistä yhtä lailla kuin järjestäjistäkin, Kauhanen kehuu.

Kauhasen mielestä raveissa oli rento ja rauhallinen tunnelma. Hyvin sosiaaliset ravi-ihmiset malttoivat nyt pitää välejä toisiinsa.


– Olemme erittäin tiivis yhteisö, joka on tottunut näkemään toisiaan lähes joka päivä ympäri vuoden. Nyt kun raveja ei ole ollut, niin eiväthän ihmisetkään ole juuri nähneet toisiaan.

– Totta kai kollegoiden kanssa moikattiin ja vaihdettiin kuulumisia, mutta jotenkin luonnostaan se välimatka pysyi parissa metrissä. Ei raveissa muutenkaan käsi kädessä kuljeta, mutta ero normaaliin oli kyllä huomattava.

Malttia radallakin

Kauhanen haluaa nostaa illasta esiin yhden - jopa yllättävän seikan - joka liittyi itse kilvanajoon.

– Vaikka miehet olivat paineissaan, kun pitkän tauon jälkeen päästiin kilpailemaan, läpi illan nähtiin varsin maltillisesti ajettuja lähtöjä. Ylivauhtia ja ylilyöntejä ei tullut.

– Ohjastajat olivat sisäistäneet hyvin selvästi, että kun pitkän tauon jälkeen aloitetaan ja ollaan valokeilassa, on erityisen tärkeää kilpailla hevosia ajatellen.

Iisalmelaisen Kauhasen mukaan puhtaasti kilpailemisen kannalta poikkeavuudet olivat pieniä, eivätkä vaatineet erityisiä ponnisteluja.

– Kyllähän se vaikutti merkittävästi, että hevosmäärä oli rajattu. Voi sanoa, että rajaus oli paikallaan. Kun tiettyihin paikkoihin pääsee yksi kerrallaan ja portista tullessa tarkistetaan saapujat, vajaata sadan hevosen joukkoa ja niiden taustajoukkoja on helpompi hallinnoida kuin normaalia 150 hevosen porukkaa, Kauhanen huomauttaa.


Raviporukan käyttäytyminen teki vaikutuksen myös ministeriöön.

Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio vakuutteli maanantai-iltana Twitterissä tyytyväisyyttään Joensuun radan ja ravi-ihmisten toimintaan.

Helpotuksen huokaus

Ravit on vauhdikas tapahtuma, jossa kolhuiltakaan ei aina vältytä, vaikka kuinka noudatettaisiin varovaisuutta.

Tämä nähtiin maanantaina heti illan ensimmäisessä lähdössä, kun se jouduttiin keskeyttämään 600 metrin juoksun jälkeen kolarin vuoksi.

Kaksi hevosta törmäsi sattumusten seurauksena toisiinsa ensimmäisessä kaarteessa. Tuomaristolle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin keskeyttää takasuoralle ehtinyt lähtö.

Onnettomuudet eivät ole koskaan hauskoja. Varikkoalueella koettiin kuitenkin huvittava hetki.

Ensimmäistä lähtöä seuraamattomat muut kilpailijat kohahtivat lähes yhteen ääneen valjastuskatoksillaan, kun kuulutus juoksun keskeyttämisestä raikui: "Voi ei, näinkö meidän uusi tuleminen alkoi".

Helpotuksen huokaus oli suuri, kun kaikille selvisi, että tilanteesta päästiin aineellisin vahingoin. Yhden rikkinäisen kärrynpyörän vaihto ei edes viivästyttänyt raveja nimeksikään.


Tonni tilille

Mutta sitten se tärkein. Kuinka oma hevoseni pärjäsi?

No hyvin. Tai ainakin melkein.

Sus siunatkoon, kuinka pienestä ravilähdön voi hävitäkään? Muutamalla sentillä.

Aluksi harmitti, mutta olen Deekusta (Federal Death) yhtä ylpeä kuin Kauhanen koko raviporukasta. Tamma oli oikein hyvä pitkän kilpailupaussin jälkeen, ja voitamme vielä monta lähtöä.

Vaikka Deekun nenä vähän vuoti aamulla, yhteiset treenit jatkuvat pian, tuhat euroa rikkaampana.

Ja ihanat kilpareissut, koska ne ovat taas mahdollisia.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt