Jo parkkialueelle ajettaessa puoli viiden aikaan oli vaikea löytää vapaata paikkaa autolle. Lippuluukulla kymmenisen vuotta rahastanut Ulla Pönkänen-Lähteelä kertoi lippujen menekin olleen kovaa.
– Paljon on näkynyt minulle uusia naamoja. Moni seuraa raveja netistä ja nyt on moni heistä tullut paikan päälle, hän iloitsi.
Vieskerin omistaja Kari Ahokas esitteli päivänsankaria yleisölle heti portin kupeessa. Ahokas kertoi oriin tykkäävän rapsuttelusta ja sen huomasi. Järjestyshenkilöt pyysivät yleisöä harvan aidan taakse.
Pertti Huuskonen oli saapunut Savonlinnasta Vieskeriä katsomaan. Hän sai Kari Ahokkaalta signeerauksen Vieskerin elämäkertakirjaan.
– Ajoin Ahokkaan tallille katsomaan Vieskeriä mitään ilmoittamatta. Oli uskomatonta että hoitaja piti minulle Vieskerin yksityisesittelyn, Pertti Huuskonen kiitteli hyvin vaikuttuneena.
Pertti Huuskonen sai Kari Ahokkaalta signeerauksen Vieskerin elämäkertakirjaan.
Tarjolla oli kakkukahvit 500 ensimmäiselle. Kello 17 yleisökahvilasta kerrottiin kakun olevan jo loppu, mutta kahvia halukkaille keitetään lisää. Tunti ennen ravien alkua ja kakku oli jo loppunut!
Ravintolakatsomossa jäädytettiin jääkiekkotyyliin Vieskerin edesmenneen valmentajan ja ohjastajan Kaarlo Ahokkaan ajopuku. Paikalla oli täysi katsomollinen väkeä kunniavieraineen.
Kari Ahokas oli paikalla ja liikuttui ymmärrettävästi seremonioista siten, että puhe jäi muutamaan sanan mittaiseksi, mutta sitäkin varmemmin kaikkien paikalla olleiden mieliin.
Heikki Parviainen oli kutsuvieraana Vieskerin juhlatilaisuudessa.
Kutsuvieraiden joukossa oli kuuluisa suomenhevosten kasvattaja Heikki Parviainen.
– Täälläkin näitte miten Viesker toimi. Se oli mallisuoritus. Heti kun sain tänne kutsun, päätin että tämä ohittaa muut kiireet, Heikki Parviainen kertoi.
Hän tutustui armeijassa työskennellessään Ahokkaisiin, kun nämä suorittivat varusmiespalvelusta ja havaitsi Kaarlon ja Karin hevosmiestaidot.
– Veljeksillä oli hevosten käsittelyssä kunnioittavat ja varmat otteet. Toivoinkin heille valmennukseen hyvää hevosta, jotta heidän taitonsa tulisi esiin. Sitten tulikin Viesker ja toiveeni toteutui.
Parviaisella itsellään on ollut kaksi kolminkertaista ravikuningatarta I.P. Sukkula ja I.P. Vipotiina. Hän arvosti Ahokkaiden tapaa ajaa Vieskerillä kilpailuissa.
– Pojat ajoivat vapaasti, mutta voitosta. Se tehtiin mitä tarvittiin ja käskemättä. Varusteidenkin puolesta se sai juosta vapaasti. Arvostin myös sitä, että pojat eivät leuhkineet, vaan aina oli kommenteissa asialinja.
Jyväskylän ravien kaikki kahdeksan lähtöä olivat suomenhevosille.
