Muistatko tämän suositun pakettiauton? Veli-Matilta räjähti reissussa kolme rengasta – löysi samanlaisen vuosien jälkeen Unkarissa viinabaarina

Julkaistu:

ikuinen ravimuisto
Veli-Matti Kangasluoman suu loksahti auki Unkarissa. Näky toi mieleen vuosien takaisen painajaispäivän.
Kun pyörä alkaa pyöriä väärään suuntaan, se ei aina helpolla pysähdy. Kokeneeseen hevosmieskaartiin kuuluva Veli-Matti Kangasluoma kertoo, kuinka hän joutui eräällä reissullaan varsinaiseen rengasviidakkoon.

Vaikka kilometrejä ei kertynyt suunnattomasti, seinäjokelaisen ajopelissä poksahteli melkein kuin popcorn-kattilassa.

Vuoden 1997 helmikuinen onneton kilpareissu Tampereelle on jäänyt Kangasluoman ikuiseksi ravimuistoksi.

Kommellukset alkoivat siitä, kun ravivalmentaja erehtyi lainaamaan isänsä Citroënin hevoskuljetusautoa, joiden suuri suosio oli kääntynyt jo laskuun vuosia aikaisemmin. Kangasluoman perheen peltikorisen menopelin vuosimalli oli 1968.

– Olin menossa Tampereen raveihin lämminveritammallani Judi’s Starilla, joka oli kovin huono matkustamaan ilman kavereita, Kangasluoma kertoo.

– Koska muita hevosiani ei kilpailuihin lähtenyt, lainasin isävainaani Sitikkaa, jossa sai ohjaamon ja kuljetustilan oven auki. Pystyin oviaukosta juttelemaan tammalle, jotta se pysyisi rauhallisempana tien päällä.

Kangasluoma kuljetti normaalisti hevosia raveihin omalla trailerillaan. Peräkoppiin asti yksinäinen heppaparka ei olisi kuitenkaan ajajan lohdutuksia kuullut, vaikka tämä olisi laulaa luikauttanut.


Matka tyssäsi

Valmentajan laulu loppui lyhyeen jo 30 kilometrin päässä kotoa. Sitikan takarengas pamahti rikki.

– Eihän siinä sen kummempaa hätää tullut. Kävin vain vaihtamaan tien poskessa rengasta.

– Vaihto kyllä vähän venähti, kun kesken kaiken tunkki lävisti auton pohjan, ja rengas oli taas maassa. Siitäkin selvittiin, mutta Teivoon asti ei vielä päästy.

Kangasluoma kertoo, kuinka Parkanon kodalla räjähti uudelleen. Hänen onnekseen auton kyydistä löytyi myös toinen vararengas.

– Sen vaihtaminen sujui jo vähän kuin vanhalta tekijältä, koska tiesin, mihin kohtaan tunkkia ei kannattanut asettaa.

Vaikka ylimääräisiä ajotaukoja kertyi, Pohjanmaan miehellä ei ollut vaarana myöhästyä kilpailusta.

– Minulla on aina ollut tapana lähteä ajoissa liikkeelle. Joku muinoin sanoikin, että Jorma Kontio ja Kangasluoma ovat aina ensimmäiset ohjastajat raveissa.

Omaan nilkkaan kopsahti

Koska Kangasluoman tamma oli ollut edellisissä kilpailuissaan vetelä lopussa, valmentajalla oli tällä kertaa jippo takataskussaan.

Hän lisäsi Judi’s Starin päävarusteisiin samanlaiset vedettävät silmälaput, joiden innoittamana legendaarinen Isla J Brave lähti aina suorastaan lentoon maalisuoralla.

– Ne olivat sellaiset molempiin suuntiin liikkuvat hissilaput, jotka sai nykäistyä kirikamppailussa hevosen silmille. Halusin kokeilla, josko tamma säikähtäisi niillä kovempaan menoon lopussa.

Kangasluoman aavistus oli oikea. Judi’s Star säikähti - seuraus oli vain vähemmän toivottu.

– Tamma pysähtyi kuin seinään, kun vetäisin silmälaput loppukurvissa. Kaikki lappasivat ohi kävelleestä hevosestani, Kangasluoma muistelee.

Kurkistus ravikilpailutuloksiin kertoo, että Judi’s Starin sijoitukseksi tuli yhdeksän. Jolkotellen maaliin tullut arka hevonen putosi loppusuoralla lähes sadan metrin päähän kärjestä.

Samalla Kangasluoman haave hyvästä rahapalkinnosta haihtui ilmaan.


Vanha virsi jatkui

Pettynyt ohjastaja pakkasi tamman autoon ja aloitti kotimatkansa.

Eikä aikaakaan, kun kajahti taas tuttu ääni.

Kolmas rengas räjähti.

Kangasluomaa harvinainen tapahtuma ei lannistanut. Hän hyppäsi jälleen ohjaamosta ulos renkaanvaihtopuuhiin.

Kangasluoman isä ei ollut rengaskauppias, vaikka hänen autostaan löytyi varapyöriä kuin liukuhihnalta.

– Sitikan vannekoko oli niin harvinainen, ettei siihen ollut oikein mistään saatavilla uusia renkaita. Koska vanhoja renkaita jatkuvasti korjattiin ja pinnoitettiin, ne haurastuivat ja olivat käytössä heikkoja.

Valokeilassa loikki painajainen

Kangasluoman pinna oli illan tapahtumista jo kireällä kuin rautavaijeri. Oman sängyn pehmeä tyyny ja valoisampi huominen pyörivät hänen mielessään.

Miehen unelmointi sai äkkilopun. Valtaväylältä ajan säästämiseksi oikotielle kotikonnuillaan lähtenyt Kangasluoma koki jokaisen autoilijan painajaisen.

Valokeilassa loikki yhtä äkkiä hirvi.

– Jarruttamisella ja ohjaamisella ei ollut paljon vaikutusta peilijäisellä tiellä. Ehdin ajatella, että nyt vasta kävi huonosti, peltikuorisessa ohjaamossa pelästynyt mies kertoo.

 

Pulssini oli taatusti paljon korkeampi kuin tammallani Tampereen maalisuoralla.

Suojelusenkeli oli onneksi Kangasluoman matkassa. Hän vältti kuin välttikin hirvikolarin.

– Jostain syystä hirvi päätti kääntyä tiellä ympäri. Se pääsi viime tipassa altamme niin, että vain sen takajalka kopsahti auton puskuriin. Normaalisti hirvet eivät käntyile sillä tavalla.

Vaikka ravivalmentajan pulssi oli kohonnut jo monta kertaa reissun aikana, jykevän eläimen kohtaaminen sai hänen sykkeensä suorastaan hakkaamaan.

– Pulssini nousi varmasti ennätyslukemiin. Se oli taatusti paljon korkeampi kuin tammallani Tampereen maalisuoralla, Kangasluoma naurahtaa.

Tototili vieraisiin taskuihin

Judi’s Star ei ollut nimestään huolimatta tähti myöhemminkään. Se onnistui kuitenkin kerran voittamaan.

Tämä tapahtui puoli vuotta painajaisreissun jälkeen Porin raveissa, jonne Kangasluoma oli pyytänyt tähtiohjastaja Antti Teivaista tammansa kuskiksi.


– Minulla oli silloin pieni aavistus, että se voisi pärjätä ja pelasinkin sitä. Isoja summia en kuitenkaan voittanut.

– Tein virheen, kun hölötin hevosesta menomatkalla kaikille matkakumppaneilleni. Koska he uskoivat ja pelasivat myös Judi’s Staria, sen kerroin laski. Olisi pitänyt pitää vain suu supussa, valmentaja virnistää.

Kuiva jälleentapaaminen

Isänsä hevosautoa Kangasluoma ei enää jatkossa herkästi lainannut.

Hän ei ole varma, minne se lopulta päätyi.

Ellei sitten…

– Näin samanlaisia autoja viime vuonna Unkarissa, missä osallistuin amatööriohjastajien EM-kilpailuun. Niiden sivuluukuista myytiin viinaa!

Kangasluoma ei ole varma, olisiko yksi ajokunnossa olleista viinakärryistä ollut hänen isänsä Sitikka. Vuoden 1997 ikävät tapahtumat ne toivat joka tapauksessa raviohjastajan mieleen.

Kävitkö muistojen kunniaksi tilaamassa autobaarista paukut?

– En käynyt, mutta poikkesin kyllä tarkistamaan sen. Hyllyillä oli paljon pulloja.

– Ajajakisamme oli vielä kesken, joten maistiaisia ei tohtinut ottaa. Meikäläisellä kun tahtoo mopo karata herkästi käsistä, Kangasluoma hekottaa.

Ravisarjassa lajin aktiivit muistelevat uransa mieliinpainuvimpia hetkiä. Lue aiemmat osat täältä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt