Rekkamiehet hämmästelivät Reetan, 21, erikoista ajopeliä – ”Kättä nostettiin pystyyn puolin ja toisin”

Julkaistu:

Yökiitäjä
Opiskelija turvautui revontulten loisteessa ennennäkemättömään ratkaisuun maantien varressa, jotta pääsi kotiinsa.
Rekkakuskit nostivat lapasta, mutteivät soittaneet torvea, kun petäjäveteläinen Reetta Tervonen ajeli suomenhevosellaan maantietä pitkin yön tunteina.

Näky oli liikenteessä kaiken kokeneille ammattiautoilijoillekin uusi.

Tiellä hölkänneen Villin Viksun perässä eivät olleet treenilenkeille sopivat kopparattaat vaan kevyet ravikilpailukärryt.

Tervosen kulkupelin ajovalona oli trailerista irrotettu sisävalo, joka loisti hevosen rinnassa.

Ohjastajalla ei ollut otsalamppua matkassa.

Kilpakärryistä huolimatta valjakko ei näyttänyt olevan karkurireissulla raviradalta. Eikä mistään muualtakaan.

– Rekkamiehet varmasti ajattelivat, että tuolta naiselta ovat menneet kalenterit ja kellot sekaisin, Tervonen nauraa.

– Hyvin he meihin kuitenkin suhtautuivat ja hidastivat aina kohdallamme. Kättä nostettiin pystyyn puolin ja toisin.

Tervonen kertoo, että henkilöautoihin hän ei törmännyt kymmenen kilometrin ja tunnin kuutamohölkällään.

Rengasrikko pysäytti

Ajantaju ei ollut heittänyt 21-vuotiaalla opiskelijalla. Hänen päässään ei viirannut muutenkaan.

Kuinka ihmeessä Tervonen sitten joutui näin kummalliselle taipaleelle viime tiistaiyönä?

Petäjäveden yökiitäjä sanoo, että kaikki johtui rikkoontuneesta hevoskopin renkaasta.

– Rengas hajosi, kun olimme vajaan kymmenen kilometrin päässä kotoa paluumatkalla Tampereen raveista.

– Onnistuimme vaihtamaan renkaan bussipysäkillä, mutta sinä aikana trailerin jarrut jäätyivät jumiin, Tervonen sanoo.

Kuskia ei arvottu

Koska kuljetuskoppi oli ajokelvoton ja kello puoli kaksi yöllä, vitsit olivat vähissä.

Kokonaan neuvottomiksi nuori hevosenomistajatar ja hänen ajurinaan ollut Teppo Viskari eivät kuitenkaan jääneet.

– Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin purkaa hevonen kopista ja valjastaa kilpakärryt sen perään, Tervonen kertoo.

Tikulla ei tarvinnut kuskia arpoa.

Viskari oli päässyt Villin Viksun kyytiin muutamia tunteja aikaisemmin raviradalla, joten nyt oli omistajan vuoro näyttää taitonsa.

Tervonen veti vihreähuppuisen kypärän suosiolla päähänsä.

Tähtitaivaan alla

Vaikka Villin Viksu valmentajansa mukaan hetken ihmetteli, että mikä juttu tämä nyt on, tamma suostui illan toiseen suoritukseensa.

Startti Teivon raveissa oli päättynyt sadan euron arvoiseen kuutossijaan.

 

Mikäs siinä oli ihastella tähtitaivasta ja revontulia.

Villin Viksu oli jo karistanut kilpailurasitukset kintereistään kuljetuskopissa ja hölkkäili mäkisiä asvaltti- ja sorateitä tyytyväisen oloisena.

Ajopiiskaa ohjastaja ei tohtinut uskolliselle hevoselleen näyttää.

– Reipasta juoksua emme edenneet vaan sellaista hölkkää. Kovaa ei olisi voinut edes ajaa liukkaan tienpinnan vuoksi.

– Vaikka aikaa kului, mikäs siinä oli ihastella tähtitaivasta ja revontulia, Tervonen kiteyttää uuden elämyksensä.


Aamuyöllä pahnoille

Vikurimaisella varsalla öinen reissu olisi voinut jäädä tekemättä, mutta kylmähermoinen Villin Viksu ei ollut siitä moksiskaan.

Tervonen on varma, ettei fiksu suomenhevonen olisi säikkynyt liikennettä edes ruuhkaisempana aikana.

Tamma söi ja joi ja pani normaalisti makuulle kotitallinsa pahnoille - joskin normaalia paljon myöhemmin aamuyön tuntien korvalla. Se ei ollut turpa vääränä.

Omistaja kertoo, että hän sai oman päänsä tyynylle vasta puoli neljältä, kun oli ensin huoltanut hevosensa yöpuulle.

Uskotko Villin Viksun voittavan seuraavan kilpailunsa uusien valmennuskuvioiden innoittamana?

– En tiedä, mutta maaliskuussa Mikkelissä taas yritetään, Tervonen hymähtää.

– Hevonen joutui olemaan välillä lähes vuoden kilpailematta jalkavammansa takia. Viimekertainen hyvin sujunut juoksu oli sille vasta viides pitkän tauon jälkeen, ja suunta on oikea.

Öinen seikkailu ei laskenut myöskään gradua Jyväskylän yliopistossa kirjoittavan Tervosen ravi-intoa.

Hänen valmennukseensa siirtyi tänään toinenkin hevonen, 4-vuotias lämminverinen. Kilpailemattoman tamman osti paikallinen omistajakimppa.

– Sukua sillä on kuin Persian keisarilla, mutta saa sitten nähdä, mitä saamme aikaan, Tervonen aprikoi.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt