Hämmentävä unohdus ei koitunutkaan neljän ravihevosen kohtaloksi – ”Syyllistä ei ole vielä löydetty”

Julkaistu:

Ikuinen ravimuisto
Neljän kilpahevosen saaminen lähtöviivalle ilman omia valjaita on melkoinen taikatemppu.
Kaikkien aikojen suomenhevonen Viesker tarjosi lukuisia toinen toistaan hienompia ravihetkiä Kari ja Kaarlo Ahokkaalle.

Ikuiseksi ravimuistokseen 56-vuotias Kari nimeää kuitenkin ravireissun 1980-luvun alusta, jolloin veljekset pelasivat hyvin tavallisten ravureiden kanssa. Viesker ei vielä silloin edes uiskennellut siittiönä isänsä Vokkerin kivespusseissa.

Tuolla Mikkelin kilpareissulla Ahokkaan poikien ei tarvinnut kotimatkallaan ravivoittoja fiilistellä. Eikä paljon muitakaan sijoituksia.

Voitoksi Ahokkaat saattoivat laskea sen, että saivat hevosensa valjaisiin. Varusteita kun ei ollut edes lähtenyt nuorten ravimiesten matkaan Laukaan kotitallista.

– Kuljetusautossamme oli neljä hevosta, joista kaksi juoksi normaalissa lähdössä ja kaksi koelähdössä. Kun purimme autoa perillä varikkoalueella, kaikilla alkoi melkoinen noituminen. Hevoset ja kärryt olivat matkassamme, muttei valjaslaatikkoa, Kari Ahokas kertoo.

Ahokkaalla on edelleen vahva epäilys siitä, mistä valjaiden unohtuminen johtui.

– Sade. Kun lähdimme kotoa, satoi kaatamalla. Kukaan ei nähtävästi halunnut juosta siinä ilmassa edestakaisin tallin ja auton väliä. Kaikki luottivat siihen, että kyllä joku sen valjasarkunkin autoon kantaa.

Lainavehkeiden löytäminen raveissa neljälle hevoselle ei ole helppo nakki.

– Valjaita ja remmejä lainailtiin vähän sieltä ja täältä. Ihme kyllä kaikki hevosemme pääsivät starttiviivalle. Se oli hyvä osoitus siitä, kuinka auttavaisia ravi-ihmiset ovat toisilleen, Ahokas huomauttaa.

 

Sinä päivänä ei kyllä hampaita naurattanut.

Ahokas ei enää muista 35 vuoden takaisia tapahtumia niin hyvin, että osaisi kertoa heidän hevostensa tarkat sijoitukset.

– Eivät ne kovin hyvin ainakaan pärjänneet. Sen muistan paremmin, että toinen koelähtöhevosemme laukkasi loppusuoralla hylkäykseen. Sinä päivänä ei kyllä hampaita naurattanut, Ahokas kuvailee.

Nuoret ihmiset oppivat herkästi takaiskuista. Näin kävi Laukaan veljeksillekin.

– Eipä unohtunut valjaslaatikko enää sen jälkeen kotiin. Kaikki tallillamme alkoivat vahtia sitä erityisen tarkasti.

Kuka oli syyllinen unohdukseen? Kenen piti laatikko autoon huolehtia?

– Syyllistä ei ole vielä löydetty, harrastusmielessä enää kahta hevosta maatilallaan valmentava Ahokas naurahtaa.

Ravisarjassa lajin aktiivit muistelevat uransa mieliinpainuvimpia hetkiä. Lue sarjan aiemmat osat täältä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt