Ammatikseen hevosia valmentavan Antti Ala-Rantalan ravikipinä syttyi 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Liekkeihin se roihahti vasta tällä vuosituhannella.
Kauhavalaisen ikuinen ravimuisto on vuodelta 1991, jolloin lypsykarjan pito oli vielä hänen pääelinkeinonsa. Talon muutamat ravihevoset olivat Ala-Rantalalle siihen aikaan lähinnä harrastuskavereita.
Vaikka Ala-Rantalan marraskuisilla ravireissuilla Vermoon meni tuona vuonna kaikki pieleen, ne vain lujittivat pohjalaisen miehen uskoa raviurheilun hienoudesta.
Valmentajan mielestä uransa alkukausia juossut Veetus-ruuna oli niin kovassa kunnossa, että sillä saattoi lähteä kilpailemaan satojen kilometrien päähän isolle kirkolle.
Ala-Rantala oli ilmoittanut hevosensa lauantain V65-raveihin ja varmuuden vuoksi heti seuraavaksi keskiviikoksi Vermoon uudelleen.
Koska matka Helsinkiin oli pitkä, Ala-Rantala päätti lähteä reissuun edellisenä päivänä. Hän aikoi yöpyä hevosensa kanssa Jari ja Heli Kujalan luona Tampereella.
Rengas päin vastaantulijaa
Ajomatka välietappiin sujui perjantaina vielä mutkitta.
– Kun olin ajanut lava-autoni ja hevoskoppini kanssa lauantaina aamupäivänä Tampereelta lähelle Hämeenlinnaa, alkoi tapahtua, Ala-Rantala aloittaa.
– Yht’ äkkiä kuljetuskopista lähti rengas, joka vieri vastaan ajanutta autoa päin. Matkamme viivästyi aika lailla, koska ensin piti täytellä vakuutuspapereita ja sen jälkeen saada vararengas käyttöön.
Antti Ala-Rantala on vaihtanut lehmät hevosiin.
Ala-Rantala kertoo, että kuljetuskopin muista renkaista irrotettiin pultteja, joilla vararenkaan sai kiinnitettyä. Hajonneen renkaan pultit olivat pitkin pientareita.
Valmentaja pääsi vihdoin jatkamaan matkaansa Vermoon. Muttei kovin pitkään.
– Kopista lähti uudelleen rengas. Siitä ei kuitenkaan aiheutunut enää vahinkoa muille, Ala-Rantala muistelee.
Pelastava enkeli
Ehtiminen ajoissa Vermoon alkoi vaikuttaa jo epätoivoiselta. Juuri silloin pelastavaksi enkeliksi saapui toinen ravimies.
– Tapio Laakso veti yhtä hevosta Vermoon ja pysähtyi luoksemme. Silloinhan ei ollut vielä kännyköitä, joilla olisi voinut hälyttää apua.
Koska Laaksolla oli kahden hevosen koppi, Veetus mahtui hänen kyytiinsä.
Veetuksen ohjastajana Vermossa oli Aki Antti-Roiko. Kuski alkoi jo käydä tallialueella lämpimänä, koska Pohjanmaan kaksikkoa ei kuulunut eikä näkynyt.
Helmen Vili on Antti Ala-Rantalan tallin kova suomenhevonen.
Viimein Ala-Rantala kurvasi pick-upillaan ensimmäisenä raviradalle, mutta Laakso ja Veetus olivat yhä jossain.
– Minä ajoin Vermoon nykyisen Sellon puolelta ja Laakso toista reittiä tallialueen puolelta. Vähän ennen raviradan portteja hänet oli pysäytetty ratsiaan, jossa ei käynyt hyvin.
– Laakson ajokortti ei riittänytkään kahden hevosen vetämiseen, koska painoa oli liikaa. Hänellä kesti ratsiassa niin kauan, että Veetuksen lähtö ehti mennä, Ala-Rantala hekottaa.
Silloin valmentajaa ei naurattanut.
Sakkolapusta silppua
Ala-Rantala marssi Laaksolle kirjoitettu sakkolappu kourassaan poliisien luo. Kun konstaapelit kuulivat Kauhavan miehen sattumien summasta, heitä alkoi säälittää raviurheilijan kohtalo.
– Poliisit repivät sakkolapun, Ala-Rantala sanoo painokkaasti.
Ala-Rantala lohduttautui myös sillä, että jo neljän päivän päästä hänen kovakuntoisella hevosellaan olisi uusi mahdollisuus valloittaa maan päärata.
Silloin Veetuksen kuskina olisi vielä itse raviohjastajien Euroopan mestari Jorma Kontio.
Veetus sai kyydin pois Vermosta ja jäi välipäiviksi Kujaloiden talliin Tampereelle. Ala-Rantalan piti saada hevoskoppinsa pajalle kunnostettavaksi, minkä jälkeen hän ajoi kotiinsa odottelemaan tulevaa kilpailua.
Hevosen kuljetus Vermoon seuraavana keskiviikkona sujui ilman minkäänlaisia ongelmia.
Kuinka Veetus pärjäsi kilpailussa?
– Kontio laukkuutti sen maaliin otellessaan voitosta Tuomo Mäkelän hevosen kanssa.
Ravisarjassa lajin aktiivit muistelevat uransa mieliinpainuvimpia hetkiä. Lue sarjan aiemmat osat täältä.
