Sami Pajarin harrastus lähti käsistä – nyt hänestä on tulossa uusi Jari-Matti Latvala: ”En haluaisi missään nimessä kehuskella” - Ralli - Ilta-Sanomat

Sami Pajarin, 20, harrastus lähti käsistä – nyt hänestä povataan uutta Jari-Matti Latvalaa: ”En haluaisi missään nimessä kehuskella”

Sami Pajaria verrataan Jari-Matti Latvalaan. Urheilulehti avasi Suomen uusimman rallitoivon tarinaa.

Sami Pajari on Suomen uusi rallitoivo.

13.1. 8:19

Miten saisin selvitettyä tämän niin, että lukijat varmasti ymmärtäisivät. Tätä pysähtyy pohtimaan 20-vuotias rallikuljettaja Sami Pajari. Hän punnitsee sanojaan tarkasti ja miettii sananparttaan useamman kerran puhuessaan.

On melko harvinaista, että nuori urheilija pohdiskelee haastattelun aikana toistuvasti asioiden kansantajuisuutta ja mahdollisimman selkeää ulosantia. Varsinkaan rallikuljettaja, jonka laji näyttäytyy ulospäin varsin rajuna ja intensiivisenä touhuna.

Mutta sellainen lokakuussa MM-sarjan junioriluokka JWRC:n voittanut Sami Pajari on – harkitsevainen ja analyyttinen.

Artikkeli on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 48/2021. Urheilulehdessä on joka viikko vastaavia pitkiä juttuja. Tilausohjeet ovat täällä.

Rallin ajaminen on kiihkeän erikoiskokeen aikana nopeatempoista ja vauhdikasta. Maisema vaihtuu tiuhaan tahtiin ja auton päätyminen tieltä metsään tai rotkoon ajovirheen takia voi johtua sekunnin murto-osassa tulleesta ajovirheestä. Silti ohjaamossa ei kannata repiä ja riehua. Viilipyttymäinen kuljettaja ikään kuin hidastaa todellisuutta ja reaaliaikaa kulloiseenkin tilanteeseen sopeutetulla toiminnalla.

Useat huippukuljettajat ovat todenneet optimaalisen ajosuorituksen olevan sellainen, ettei ohjaamossa ole lähestulkoon mitään ylimääräistä liikettä. Päästäkseen tällaiseen suoritukseen keskittymisen pitää olla huippuluokkaa. Ulospäin toiminta näyttäytyy rauhallisena ja suunniteltuna, vaikka ”miljoonaa” mennäänkin. Tähän pyrkii myös Sami Pajari.

– Voisin sanoa, että minulla on aika hyvä paineensietokyky. Tässä lajissa henkinen puoli on todella isossa roolissa. Kilpailut kestävät kauan. Kisaa ei ajeta yhteen putkeen kuten esimerkiksi formuloissa, vaan kisassa on parikymmentä erikoiskoetta, joihin kaikkiin pitää ladata itsensä maksimisuoritukseen.

– Tämä lataaminen tehdään monta kertaa päivässä. Rallin siirtymätaipaleiden aikana ja tauoilla keskittyminen hiipuu, mutta sitten erikoiskokeen alussa pitää taas kerätä mentaalinen akku täyteen. Tämä vaatii tiettyjä ominaisuuksia, Pajari kuvailee.

Loikkaako Sami Pajari MM-sarjan kestotähdeksi?

Pajari on syntynyt ja varttunut Lahdessa ja asuu yhä vanhempiensa luona Lahdessa.

– Enempää lahtelainen ei voisi olla, hän hymähtää hyväntahtoisesti.

Pajarin ensipuraisu moottoriurheiluun tuli pitkälti Pertti-isän kautta.

– Minulla hyvin varhaisia lapsuusmuistoja siitä, kun isä ajoi rallia. Olen ollut mukana tallilla, kun autoa on laitettu ja isän kanssa on käyty kilpailuissa. Ja jos isä ei itse kilpaillut, niin seurattiin usein paikan päällä muiden ajamista.

Pajari muistelee ajaneensa moottorilla kulkevaa laitetta ensi kertaa noin kolmevuotiaana. Hän kertoo ohjanneensa isänsä sylistä mönkijää. Kuusivuotiaana hän ajoi jo henkilöautoa, kun isä hankki Pajarille ja tämän kaksi vuotta vanhemmalle Niko-veljelle etuvetoisen ja huokean Toyota Corollan.

– Isä teki jatkopalikat polkimiin, jotta pikkupojat ylsivät niitä polkemaan.

– Corollalla sitten hinkkasimme harrastehallin pihapiirissä edestakaisin muutaman sadan metrin lenkkiä. Kakkosvaihteelle siinä ehti juuri ja juuri vaihtaa. Eihän se varsinaisesti mitään rallia ollut, mutta itsestä se oli kauhean siistiä, kun pääsi oikealla autolla ajamaan.

Into ajamaan oli niin kova, että polttoainetta Corollaan väijyttiin äärimmäisen tarkasti.

– Meillä oli silloin sellainen viiden litran vihreä muovinen bensakanisteri. Sen muistan lapsuudesta hyvin, että sitä vihreää kanisteria kytättiin. Olisiko siellä jo polttoainetta ja koska sitä taas täytetään, jotta saisi sen Corollaan kaadettua, Pajari naurahtaa.

Pajari toteaa, että lajin kalleus tuli hänelle selväksi melko aikaisessa vaiheessa. Aluksi ralli oli pelkkä harrastus, eikä tavoitteellisuus tai määrätietoinen ammattilaisuuteen puskeminen ollut päällimmäisenä mielessä.

– Ainahan sitä voi haaveilla asioista, mutta nuorempana ammattilaisuus tuntui kaukaiselta taloudellisten asioiden takia sekä totta kai tiedostin, että tarvitaan paljon taitoakin, jotta pääsisi ammattilaisuutta kohti.

Sami Pajarin on katsottava terävästi tulevaisuuteen.

Ensimmäiset kilpailut Pajari kertoo ajaneensa 14-vuotiaana vuonna 2016. Ne olivat aluksi rallisprinttiä. Ralliin siirryttäessä Pajarin isä toimi sekä hänellä että isoveljellä kartanlukijana.

– Koin, että isän toimiminen kakkoskuljettajana oli lajissa harvinaista, nykyisin Marko Salminen vierellään kilpaileva Pajari tuumaa.

Velipoika Niko Pajari ajaa rallia yhä harrastuksena, mutta Sami Pajarin sanoin hänellä itsellään harrastus ”lähti käsistä”.

– Touhustani on tullut nyt täysin tavoitteellista, itseään puoliammattilaiseksi kuvaileva Sami Pajari toteaa.

Hän kehuu Niko-veljeään tuesta ja siitä, että tämä on ollut innokkaasti mukana pikkuveljensä urakehityksessä.

Vuoden 2017 tienoilla Sami Pajari huomasi, että ralliin kannattaisi panostaa entistä enemmän. Seuraavana vuonna hän voitti nuorten Suomen Cupin ja vuonna 2019 SM3-luokan mestaruuden. Tavoitteellisuus nousi ajatuksiin yhä isompana asiana.

Jonkinlaista roolia Pajarin tarinassa ovat näytelleet myös rallin videopelit. Hän pelasi isoveljensä kanssa rallipelejä innokkaasti varsinkin kymmenvuotiaana ja toki sen jälkeenkin. Pelaamisessa käytössä on ollut ratti ja penkki – luonnollisesti.

– Mitä enemmän simulaatiomainen peli oli, sen parempi. Mikään arcade-tyyppinen ajaminen ei ole koskaan lämmittänyt. Velipojan kanssa ajoimme peleissä kilpaa keskenämme – ja nimenomaan rallia, eikä mitään ratapelejä.

Pajari on ajanut paljon etenkin Richard Burns Rally -peliä, jossa mainoslauseiden mukaan tavoitellaan korkealle vietyä realismia.

– Nykyään saatamme pelata rallipeliä kaveriporukan illanistujaisissa. Siinähän se menee ilta oikein mukavasti.

Oletko aina illanistujaisten paras pelimies?

– Noo…olen aika nopea joo. Mutta niissä illanistujaisissa missä minä käyn, ei tarvitse kenenkään kehuskella eikä esittää yhtään mitään.

Mutta onko Pajari saanut videopeleistä hyötyä oikeaan ajamiseen?

– En nyt tiedä, onko se ihan hirveästi auttanut, mutta ei sitä varmaankaan haittaakaan ole ollut.

Pajari on nykysukupolven tapaan kasvanut myös siihen, että erikoiskokeita kuvataan ja opiskellaan paljon videoilta.

– Se on rutiinia. Katson niitä jo ennen kuin olen kilpailupaikalla.

– Minulla on käsittääkseni aika hyvä tiemuisti. Jos katson 20 kilometriä pitkän erikoiskokeen videolta kaksi kertaa, niin melkein jo muistan sen ulkoa siinä vaiheessa, Pajari kertoo.

Hyvä tiemuisti on yksi ominaisuus, joka on noussut esiin usean huippukuljettajan kohdalla sekä ralli- että ratapuolella. Video voi olla tähän hyvä apuväline, mutta varsinaisen tiemuistin harjoittaminen sen puhtaimmassa merkityksessä voi olla vaikeaa. Se voi olla pitkälti ominaisuus, jota on tai ei ole. Ja Pajarilta sitä vaikuttaisi löytyvän.

– En haluaisi missään nimessä kehuskella, mutta minulla tiemuisti on ilmeisesti tosi hyvällä tasolla.

Nyt Pajarin kyvyt ovat vieneet hänet MM-sarjan JWRC:n mestariksi. Hänestä tuli JWRC:n historian ensimmäinen suomalainen mestari, mikä tuntuu sinivalkoiset ralliperinteet huomioiden tavallistakin ainutlaatuisemmalta saavutukselta. Muita JWRC-tittelin voittaneita ovat takavuosina olleet muun muassa ranskalaiset suurmestarit Sébastien Loeb ja Sébastien Ogier.

– Mestaruus on minulle todella iso asia, Pajari sanoo.

– Eihän se sitä tarkoita, että ajan ensi vuonna MM-sarjan pääluokassa mestaruutta tavoitellen, mutta onhan se kuitenkin osoitus siitä, että jonkinlaista lahjakkuutta löytyy. Ja jos taustajoukkojen kanssa vedellään tulevaisuudessa oikeista naruista, niin mahdollisuuksia voi olla ihan mihin vain, hän miettii.

Sami Pajarilla on kanttia vetää kovaa.

Mestaruus tuo tunnettavuutta ja mestarina on aina helpompi luoda uraa eteenpäin esimerkiksi sponsorineuvotteluissa. Lisäksi mestaruus takaa jo nyt huomattavan taloudellisen hyödyn Pajarin ensi kauteen MM-sarjassa.

Mestaruuden ansiosta ensi vuodeksi saatavan tukipaketin arvo on hieman laskentatavasta riippuen noin 300 000 euroa. Pöydällä on kaksi vaihtoehtoa. Vaihtoehtona on Ford Fiesta Rally2-auton saaminen omaksi, ja tässä paketissa saisi lisäksi 200 rengasta ja viiteen MM-osakilpailuun osallistumisen vailla osallistumismaksua. Auton normaalit ylläpito- ja logistiikkakulut jäävät omalle vastuulle. Omaksi auton saa, kun nuo viisi kisaa on ajettu.

Toisessa vaihtoehdossa saisi ajaa Rally3-autolla täysin kustannetusti ja täydellä ylläpidolla viisi MM-rallia.

– Tässä vaihtoehdossa on se periaate, että saavut vain kypärän kanssa kilpailupaikalle ja lähdet vetämään rallia. Kaikki pitäisi olla niin sanotusti pöytään katettuna, ja sen pitäisi olla hyvin lähellä tehdastallin toimintaa, Pajari kertoo.

Pajarin mukaan Rally2-autossa on noin 300 hevosvoimaa ja hieman sen ylikin. Rally3-autossa hevosvoimia on hänen mukaansa noin 220-250 väliltä. Molemmat ajokit ovat nelivetoisia toisin kuin Pajarin tämän vuoden auto, joka on etuvetoinen.

– Päätöksessä ei voi mennä tunteen perusteella. Kaikki asiat oli punnittava tosi tarkkaan, jotta valinta olisi urakehityksen kannalta juuri oikein.

– Etuvetoisesta nelivetoiseen siirtyminen on jo aika iso asia sinänsä. Uskon kuitenkin, että kilpailujen ulkopuolinen kokemukseni nelivetoisilla ajamisesta auttaa siirtymisessä. En ole siitä lainkaan huolissani.

Mainittujen viiden MM-osakilpailun lisäksi Pajari aikoo ajaa ensi kaudella muitakin MM-ralleja. JWRC:n mestaruudesta tulleen tukipaketin lisäksi Pajari taustajoukkoineen kerää rahat muihin kisoihin sponsorimarkkinoilta ja yhteistyökumppaneilta.

Pajarilla ei ole Timo Jouhkin kaltaista managerilegendaa apunaan, mutta taustavoimaa löytyy.

– Meillä on siinä oma pieni ydinryhmä. Siinä ovat muiden muassa isäni ja pitkäaikainen perhetuttu Jukka Hara.

Pajari tunnetaan viileänä ja analyyttisenä rallimiehenä, ja tätä taustaa vasten hänen idolinsa on hieman yllättävä nimi. Pajari nimeää suureksi suosikikseen 69-vuotiaan Ari Vatasen, joka tunnettiin räiskyvästä ja paikoin erittäin näyttävästä ajotyylistään. Varsinkin Vatasen uran alussa romua tuli melko paljon, ja takavetoisen Ford Escortin puikoissa Vatasen sanottiin keränneen enemmän liiskaantuneita hyönteisiä ajokkinsa sivulaseihin kuin tuulilasiin. Tällä viitattiin siihen, että Vatasen auto kulki usein rajuissa sivuluisuissa, kun hän paiskoi sitä koko tien hyödyntäen.

Vatanen teki myös kovaa tulosta. Hän on vuoden 1981 maailmanmestari, Paris-Dakar-rallin moninkertainen voittaja sekä hurjan Pikes Peak -ajon valtias. Aikanaan hengenvaaralliseen onnettomuuteen B-ryhmän Peugeot’n superautolla joutunut Vatanen on lisäksi tunnettu äärimmäisen intohimoisena laji-ihmisenä. Hän on puhunut rallista romanttisin ja värikkäin sanankääntein.

Pajari ei ollut edes syntynyt, kun tyylikäs rallitaitelija Vatanen oli uransa huipulla 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa.

Miksi idolisi on Vatanen?

– Olen katsonut vanhoja rallivideoita. Hänellä oli monesti aggressiivinen ja näyttävä ajotyyli. Se ajamisen hieno tunnelma välittyy myös videoista. Tietysti sekin vaikuttaa, että kenties suurin idolini, eli oma isä aloitteli omia rallijuttujaan samantyyppisellä Escortilla kuin Vatanen ajoi.

– Olen niin sanotusti etuvetoisten autojen sukupolvea, mutta sydän sykkii takavetoisille. Olen koettanut takavetoista Escortia totta kai myös videopelissä ja on takavetoisilla autoilla tullut ajeltua esimerkiksi jääradalla, Pajari kertoo.

Tällä hetkellä Pajari suorittaa asepalvelustaan Santahaminassa.

– Velvollisuus täytyy saada suoritettua. Tärkeää on se, että meillä on Puolustusvoimien kanssa molemmin puolinen ymmärrys siitä, että mitä se vaatii minun tilanteessani, Pajari kuvailee.

Sanomattakin on selvää, että sähkö- ja automaatioasentajaksi opiskelleen Pajarin elämän pääpaino on nyt rallissa. Suurimmaksi kehityskohteekseen hän sanoo kisakokemuksen kerryttämisen, joka on rallin kaltaisessa lajissa erittäin tärkeää.

– Viiden vuoden päästä toivon, että olen lajin korkeimmalla tasolla. Se tarkoittaa rallin MM-sarjan pääluokassa kilpailemista. Jollekin se voi kuulostaa utopistiselta, mutta kyllä se ihan realismia on. Ei se helppoa ole ja edessä on pitkä ja kivinen tie, mutta sen eteen me töitä teemme.

Asiantuntija Henri Haapamäki vertaa Pajaria Jari-Matti Latvalaan. Mutta onko se hyvä vai huono asia?

Haapamäen mukaan Pajari on joka tapauksessa ”erittäin lahjakas kuljettaja”.

– Ikäänsä nähden hän on näyttänyt erittäin hyviä otteita. Rallissa on se trendi, että entistä nuoremmat nousevat huippua kohti. Kalle Rovanperä ja Pajari ovat tästä hyviä esimerkkejä, Haapamäki toteaa.

Haapamäki pitää Pajaria Toyotan nykyisen tallipomon Jari-Matti Latvalan kaltaisena.

– Erittäin analyyttinen kaveri on kyseessä, niin kuin Jari Matti Latvala. Pajari miettii paljon mitä tekee.

Latvala voitti urallaan 18 MM-osakilpailua, mutta hänellä oli taipumus miettiä ja pohdiskella asioita vähän liiankin kanssa. Se vei huomiota pois oleellisesta ja häiritsi keskittymistä. Tämän on Latvala itsekin auliisti myöntänyt.

Haapamäki ei näe, että Pajarin kohdalla analyyttisyys lainehtisi yli ja johtaisi asioiden vatvomiseen ja ylimääräiseen hermoiluun.

– Hän on ikäisekseen todella rauhallinen ja kylmähermoinen. Ei hötkyile turhia ja jännittele. Ja kylmähermoisuus nimenomaan on mielestäni yksi rallikuljettajan tärkeimpiä ominaisuuksia.

– Nopeita kavereita voi olla paljonkin, mutta lopulta asiat ovat tällä tasolla kiinni päänupista, Haapamäki sanoo.

Henri Haapamäki tuntee rallin ja rallicrossin maailman.

Rallijermu Haapamäki puhuu Pajarin ikäisten yhteydessä PlayStation-sukupolvesta.

– Nämä nuoret tulevat kovaa vauhtia ja näyttävät kolmekymppisille papparaisille kaapin paikan aika herkästi nykyään.

– Väitän, että simulaattorit ja tietokoneavusteiset harjoittelumetodit ovat vieneet homman sellaiselle tasolle, että tuntuu siltä, että kuljettajalta löytyy välittömästi vauhtia, kun hän alkaa oikeaa autoa ajamaan.

Haapamäen mielestä JWRC-mestaruus ja sen ansiosta tuleva noin 300 000 euron tukipaketti on erittäin tärkeä lahtelaiskuljettajan tulevaisuuden kannalta.

– JWRC-titteli ja siitä saatu palkinto ovat jo itsessään upeita juttuja, mutta se, että hän on nyt päässyt murtautumaan kansainvälisiin lajipiireihin, on todella tärkeää. Hän on entistä paremmin esillä oikeiden ja vaikutusvaltaisen ihmisten silmien edessä.

Miten Pajari pystyisi parhaiten hyödyntämään mestaruuden tuomaa vetoapua?

– Nyt kannattaa kerryttää kokemusta kisoista mahdollisimman paljon. Silti pitäisi koko ajan lyödä tiskiin kovaa näyttöä taidoista ja nopeudesta. Koko ajan pitää olla valmiina nousemaan tikapuita ylöspäin ja kärkkymään vaikka sitten jonkun tuurauskeikan myötä mahdollisesti avautuvaa paikkaa MM-sarjan pääluokkaan.

– Nimeä täytyy pitää esillä, ja uskoisin tallien ottavan nuoren kuljettajan jonkun vanhan käyrän sijasta, jos nämä suurin piirtein samalta viivalta samasta ajopaikasta kilvoittelevat, Haapamäki toteaa.

Hänen mukaan tässä vaiheessa uraansa Pajarin pitää laittaa kaikki likoon, että ovet täysiveriseen ammattilaisuuteen ja tehdastalliin jonain päivänä avautuvat.

– Ei pidä vain leijua mukana minimibudjeteilla ja tämän sinänsä hienon palkintotuen turvin, vaan nyt on satsattava rajusti tulevaisuuteen ja katsottava, mihin siivet oikeasti kantavat.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?