Kommentti: Rallitähti Jari-Matti Latvalan painajaisen taustalta paljastuu vaiettu asia

Julkaistu:

kommentti
Myös Toyotan tallipäällikön Tommi Mäkisen on syytä katsoa peiliin, kirjoittaa Marko Lempinen.
Keväällä 2017 aurinko paistoi Jari-Matti Latvalan elämässä. Tuurista kotoisin oleva, Monacossa jo pitempään asunut rallitähti taisteli tosissaan maailmanmestaruudesta, ja vieläpä vahvasti suomalaishenkisessä Toyota-tallissa, nelinkertaisen maailmanmestarin Tommi Mäkisen hellässä huomassa.

Satuin tuolloin toukokuussa vierailemaan Portugalin MM-rallissa, jossa Latvala pisti itseään puolikuolleenakin debyyttikauttaan ajaneen Toyotan WRC-tallin puolesta likoon. Kuumehorkan vuoksi mies ei kyennyt kunnolla seisomaan, mutta sivuutti silti kehotukset rallin keskeyttämisestä. Toisen kisapäivän puolivälissä hän oli johtopaikalla ja uran ensimmäinen MM-kulta kiinnosti enemmän kuin oma terveys.

Tallipäällikkö Mäkisen johdolla koko Toyota-tiimi paijasi tuskaista ykköskuskiaan. Mäkinen ja kumppanit olivat Toyotan motorhomessa avoimesti sitä mieltä, että ”oli yli 90-prosenttisesti Latvalan ansiota, että talli oli menestynyt selvästi odotettua vahvemmin jo heti paluunsa jälkeisissä MM-ralleissa”.

Kommentilla ei viitattu niinkään Latvalan Ruotsissa ajamaan voittoon ja muutamaan muuhun palkintopallisijoitukseen, vaan erityisesti siihen suureen tietomäärään, jonka hän oli tuonut talliin Volkswagenin yllättävän, loppuvuodesta 2016 tapahtuneen MM-vetäytymisen jälkeen. Latvala oli pitkin vuotta 2016 testannut ”Volkkarin” uutta WRC-autoa, ja niistä saamiaan tietoja hän luovutti auliisti Toyotan käyttöön jo marras-joulukuussa 2016.

Elämä hymyili Latvalalle muutenkin. Vanhat parisuhdepettymykset olivat historiaa, sillä rinnalle oli löytynyt ihan uusi ihanuus, mediapersoonana tunnettu Maisa Torppa. Kihlajaiset häämöttivät.

Nyt, vajaat kaksi ja puoli vuotta myöhemmin, päivä vaikuttaa paistavan enemmän jopa risukasaan kuin Latvalalle. Rallimiehen ilme on vakavaakin vakavampi, sillä parisuhde Torpan kanssa on päättynyt ja ensi kauden tallipaikka Toyotalla on kaikkea muuta kuin varma.

Valtavaa painetaakkaa kuormittaa lisäksi se, että verokarhu hengittää niskaan miljoonaluokan vaateillaan.


Olen seurannut ”JM:n” uraa tarkasti vuodesta 2007 ja tutustunut häneen ihmisenäkin. Vaikka Latvala on ollut Suomen ykkösässä Marcus ”Bosse” Grönholmin ja Mikko Hirvosen aikakausien jälkeen, iso osa suomalaisesta rallikansasta on – paikoin raukkamaisesti ja halpamaisestikin – naureskellut ja irvaillut hänelle. Se on satuttanut tuurilaista syvältä, mutta uskoakseni ne kolhut eivät ole olleet mitään viime viikkojen kohuvyyhtiin verrattuna.

Tuore ero Maisa Torpasta puhuttaa kansaa, ja muutenkin Latvala näyttäytyy nyt mieheltä, jonka ympäriltä tuolit viedään. Syitä hänen viime kauden vaatimattomiin sekä tämän kauden heikkoihin tuloksiin on useita.

Kulissien takaa paljastuu sellaistakin, josta ei ole aiemmin puhuttu ääneen.

Rallille joka solullaan omistautuva Latvala on MM-historian nuorin osakilpailuvoittaja. Vuodet Fordilla ja Volkswagenilla poikivat useampia MM-hopea- ja pronssisijoituksia. Vauhtia riitti, ja povasipa Bosse Grönholmkin, että ”Latvalasta kypsyisi seuraava suomalainen maailmanmestari”.

Fordilla ja Volkkarilla mestaruus jäi kuitenkin haaveeksi. Silloin kun pelikenttä ykköskuskin paikasta oli vielä avoinna, Latvala teki liikaa ratkaisevia ajovirheitä. Niinpä kiltti suomalainen jäi sittemmin Volkkarilla vahvatahtoisen ja ylimielisen Sebastien Ogierin varjoon.

Tuolloiset virheet saattoivat johtua pitkälti siitä, että Latvala valmistautui ralleihin kenties liiankin pedanttisesti. Kun kilpailuhenkinen mies vietti tuntitolkulla nuotitusten ja auton säätöjen parissa, itse kisoissa hänelle ei kelvannut kuin voitto, eivät edes kakkossijat. Syntyi pakkomielle voittamisesta, mikä puolestaan aiheutti yliyrittämistä ja vei rentouden olennaisesta, ajamisesta.

Latvala ei ollut valmis. Eivät tosin olleet Tommi Mäkinen ja Marcus Grönholmkaan samanikäisinä, vaan kaksikosta kumpainenkin voitti uransa ensimmäisen MM-kullan ”vasta” 32-vuotiaana. Kun Latvala aloitti Toyotalla, hän oli vasta täyttämässä 32 vuotta. Hän alkoi olla valmis – kuten kausi 2017 osoitti.

Tasaisuutta löytyi viimein, ja itse asiassa Latvala oli WRC:n tilastojen valossa MM-kauden varmin täyden sarjan ajanut kuljettaja. Toyotan tekniikkamurheet kuitenkin pilasivat MM-unelman: ne iskivät kesällä neljässä kisassa peräkkäin. Esimerkiksi Jyväskylässä Latvala keskeytti johtopaikalta noin euron suuruiseen sähkövikaan.

Ensimmäistä kertaa urallaan Latvala tunsi itsensä tallin selkeäksi ykköskuskiksi. Mäkinen piti Latvalaa kädestä kiinni ja sai tämän tuntemaan itsensä tärkeäksi. Kunnes kaikki heti seuraavan kauden alussa muuttui. Heti, kun virolainen Ott Tänak jalkautui talliin.

Silloin Mäkinen näytti toiset kasvonsa.

Kun suomalaisista rallilegendoista puhutaan, Mäkinen on eittämättä yksi suurimmista. Puuppolan isäntä tuntee rallipelit kuin omat taskunsa, ja tulosten valossa hän on onnistunut mainiosti myös tallipäällikkönä. Samaan aikaan hän on haavoittanut henkisesti osaa alaisistaan.

Tallipäällikkönä Mäkisen vahvuudet ovat konepellin alla, heikkoudet puolestaan ihmisjohtamisessa. Esimerkiksi Mäkisen ex-manageri Timo Jouhki viittasi tähän puutteeseen Urheilulehden haastattelussa syksyllä 2017, ja viime vuosina useat sisäpiirilähteet ovat puhuneet samasta asiasta. Rallipiireissä tästä faktasta on kollektiivisesti vaiettu.


Mäkisen kerrotaan ajattelevan yksinomaan voittamista välittämättä juuri lainkaan siitä, savuavatko rauniot hänen ympärillään vai eivät. Mäkinen kiittelee voittamisesta, mutta vastaavasti haukkuu usein äänekkäästi epäonnistumisista. Virheitä ei hänen johtamistyylissään herkästi suvaita. Kenties sattumaa, mutta ovi Toyotan mekaanikko- ja muulla päällystöpuolella on käynyt tiuhaan.

Vaikka Toyotan ylin komento on edelleen Japanissa, Mäkinen on noussut tallissa omanlaisekseen Jumalaksi, jonka varjoissa kuljettajien elämä voi vaikeuksien tullen olla vaikeaa. Nykypäivän johtamisessa kannustavuuden ja dialogin tärkeyttä korostetaan, mutta tiettävästi Toyotalla tämänkaltaisesta tuesta on kahden viime kauden aikana päässyt nauttimaan lähinnä Tänak, nyt lähellä uransa ensimmäistä MM-titteliä oleva 32-vuotias virolaiskuski.

Sittemmin Latvala on jäänyt ongelmineen pitkälti yksin. Ei Mäkinen ilkeyttään ole tehnyt niin. Mäkinen vaan on erilaisen koulukunnan kasvatti, ja siksi hän antaa usein tunteilleen vallan, ihmisläheisen tuen tarjoamisen sijaan – erityisesti vastoinkäymisten hetkellä.

Kaksi viikkoa sitten ajetun Walesin MM-rallin jälkeen Mäkinen antoi Latvalasta tylyn kommentin Autosportin haastattelussa. Tilanteessa, jossa edes Tänakilla ei ole ensi kaudeksi sopimusta tallin kanssa, eikä tiettävästi ole myöskään brittikuski Kris Meekellä, jonka kanssa Latvalan on arveltu taistelevan ensi kauden tallipaikasta.

– Toivon, että löydämme jotain muuta Jari-Matille, Mäkinen sanoi tuleviin sopimuskuvioihin viitaten.

Ehkä Latvala ei ole Mäkisen mielestä ansainnut enempää, mutta mitä tallipäällikkö kuvittelee saavuttavansa sillä, että hän lyö julkisesti lyötyä?

Heikoilla jäillä Latvala on sätkinyt muutenkin kuluvalla kaudella. Verokarhun käpälänisku on taatusti vaikeuttanut tuurilaisen keskittymistä, ja suhdehaasteita Maisan Torpan kanssa hänellä oli hetkellisesti jo kesällä 2017. Tuolloin uutisoitiin myös väitetystä ”Torpan ja Latvalan verisukulaisen välisestä käsirysystä”, ja vaikka sellaista ei koskaan tapahtunutkaan, asia todennäköisesti kirrasi pitkään hänen mielessään.

On mahdotonta arvioida, miten paljon eri ongelmat ovat vaikuttaneet Latvalaan. Kyse on kokonaisuudesta. Sitä tarkasteltaessa paineiden voi sanoa kuristaneen häntä nyt poikkeuksellisella otteella.

Urheilukansa on noitunut Latvalaa milloin ”turhanpäiväiseksi selittelijäksi”, milloin ”ikuiseksi luuseriksi”. Näin siitäkin huolimatta, että Latvala on myöntänyt tekemänsä virheet pääosin rehdisti ja avoimesti. Hän on ollut väärinymmärretty.


Uralla napatut 18 MM-osakilpailuvoittoa ja lähes 70 palkintopallisijaa eivät ole kelvanneet kuin harvoille. Eivät massoille, vaikkei kukaan muukaan suomalainen ole onnistunut lyömään MM-taisteluissa sen paremmin Sebastien Loebia kuin Sebastien Ogieria – ei edes Grönholm. Eikä kukaan ulkomaalainenkaan ainakaan ennen tätä kautta.

Latvala olisi tukea saadessaan todennäköisesti yhä valmis voittamaan, Mutta sai JM ensi kaudeksi sopimuksen MM-sarjaan tai ei, hän on jo monessa mielessä suuri voittaja. Harvassa nimittäin ovat yhtä sydämelliset ihmiset kuin tämä kiltteyden perikuva. Latvala on joka käänteessä valmis auttamaan ventovieraitakin ja ajattelee aina ensin muita ja vasta sitten itseään. Hänen sielunsa on kuorrutettu hyväntahtoisuudella.

Arvomaailmallisesti tämä on Latvalalta huomattavasti suurempi saavutus kuin olisi maailmanmestaruus.