Verokarhu jahtaa Jari-Matti Latvalaa jopa miljoonien rästeistä – näin verottajan ultraryhmä narauttaa epäilyttäviä ulkosuomalaisia

Julkaistu: , Päivitetty:

Verotus
Ulkomailla asuvien suomalaisten verotusoikeus on kaikkea muuta kuin yksinkertainen asia. Sen on saanut huomata myös rallitaituri Jari-Matti Latvala.
Ajopaikastaan Toyotan tallissa taisteleva Jari-Matti Latvala on valmistautunut rallikauden viimeisiin MM-osakilpailuihin stressaavissa tunnelmissa.

Latvala, 34, kertoi alkuviikosta Ilta-Sanomille joutuneensa verokarhun syyniin.

– He ovat eri mieltä siitä, missä minä asun. Vuonna 2018 alkoi verottajan kanssa prosessi, jota käydään edelleen läpi. Se on ollut niin raskas, että se on vienyt minulta energiaa ja voimia, Latvala sanoi.

IS:n eri lähteistä saamien tietojen mukaan verottajan ja Monacossa vuodesta 2009 asuneen Latvalan taistelussa on kysymys useammasta miljoonasta eurosta. Verottaja ei ilmeisesti ole vakuuttunut, että rallitaituri olisi ollut riittävästi vuorokausia ulkomailla vuodessa välttääkseen ansiotuloverojen maksun Suomeen.

Tällaisen verotuskiistan selvittely on monimutkainen kuvio, joka voi viedä vuosia.

IS selvitti, miten verottaja päätyy tutkimaan ulkomailla asuvien suomalaisten verovelvollisuutta. IS:n haastattelemat asiantuntijat kommentoivat verottajan toimintaa yleisellä tasolla ottamatta kantaa Latvalan tapaukseen.

Ulkomaille pysyvästi muuttaneet Suomen kansalaiset ovat usein rajoitetusti verovelvollisia. Rajoitetusti verovelvollinen henkilö on verovelvollinen Suomeen vain Suomesta saaduista tuloista.

Ulkomailla asuvasta henkilöstä tulee Suomessa yleisesti verovelvollinen, jos hän oleskelee Suomessa yhtäjaksoisesti yli kuusi kuukautta tai hänen varsinainen asuntonsa tai kotinsa on Suomessa.

Rajoitetusti verovelvollisten tietoja seurataan laajasti Verohallinnon eri yksiköissä.

– Ultra-tarkastusryhmässä tutkitaan monia eri veroriskejä. On paljon ulkomaisia sijoitustuotteita, joiden tuottoja on mahdollisesti jäänyt ilmoittamatta. Verohallinto saa myös automaattisesti tietoja henkilöiden sijoituksista ulkomailla, Verohallinnon valvontajohtaja Marko Myllyniemi kertoo Ilta-Sanomille.

– Kun meille tulee enemmän tietynlaista tietosisältöä jostain henkilöstä, hänet voidaan nostaa niin sanottuun esiseulontaan. Sitten tutkitaan, onko tapauksessa Verohallinnon näkökulmasta jotain sellaista, mikä viittaisi, ettei henkilö ole ilmoittanut kaikkia verotulojaan.

Tarkastusryhmällä on käytössään erilaisia vertailutietoja ja analytiikkaa, minkä lisäksi tarkastajat seuraavat muun muassa julkisuudessa olevaa keskustelua.

– Siellä käytetään aktiivisesti hyväksi myös tietoja, joita voimme havaita eri puolilta. Se voi olla mediassa tai ihan missä tahansa. Esimerkiksi yrityskauppoja seurataan tiiviisti.


Myllyniemen mukaan Verohallinto saa automaattisessa tietojenvaihdossa yli sadasta maasta sijoituksiin liittyviä tilitietoja. Lisäksi verottaja hankkii aktiivisesti vertailutietoja muun muassa pankeilta, luottolaitoksilta ja luottokorttien liikkeellelaskijoilta.

Verottajan saamien vertailutietojen hankinta ja analysointi on keskitetty veroriskien hallintatoimintoon. Sieltä tietoja ohjataan henkilöverotusyksikköön tai Ultra-ryhmälle, jotka tutkivat tapauksia tarvittaessa lisää.

Ultra-ryhmäksi sanotaan Etelä-Suomen yritysverokeskuksessa olevaa 15–20 verotarkastajan joukkoa. Myllyniemen mukaan Ultra-ryhmä tutkii hankalimpia ja monimutkaisimpia tapauksia.

– Ultra-ryhmässä tietoja jatkojalostetaan. Valtaosa tapauksista ei johda kuitenkaan enää sen jälkeen tutkintaan, koska asioiden havaitaan olevan kunnossa, Myllyniemi sanoo.

Myllyniemi kiistää, että verottajan tarkastusryhmän haarukassa olisivat erityisesti varakkaat henkilöt.

– Meillä ei ole listaa varakkaista henkilöistä, joita tutkisimme. Kun saamme tietyntyyppisiä vertailutietoja esimerkiksi ulkomaisten luottokorttien käytöstä, toki sieltä poimitaan tapauksia, joissa varojen määrä on suuri.

– Emme mene koskaan nimi edellä, vaan tapauksia nousee käyttämällä vertailutietoja ja analysoimalla tietomassoja.

Jos verovelvollinen henkilö päätyy Verohallinnon varsinaisen tutkinnan kohteeksi, verottaja ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä ja pyytää lisäselvitystä.

Verohallinnolla on kuitenkin laajat mahdollisuudet saada tietoja niin sanotuilta kolmansilta osapuolilta.

– Voimme pyytää ihan mitä tahansa tietoa, joka voisi vaikuttaa henkilön verotukseen.

Joskus verottaja voi päästä epäilyttävien tapausten jäljille ilmiantajien tarjoamien tietojen avulla.

– Ilmiantoja tulee vuodessa noin 10 000, mutta uskallan sanoa, että niiden rooli on valvontamme kohdentumisessa hyvin pieni.

 

Rajatapauksia on paljon, ja prosessi voi kestää useita vuosia. Epätietoisuus voi kasvaa kovaksi stressiksi.

Jos rajoitetusti verovelvollisen oleskelu tai asumiskuviot Suomessa päätyvät verokarhun tutkintaan, edessä on usein monimutkainen ja kuluttava prosessi.

Kokeneet verospesialistit, Borenius Oy:n asianajaja Janne Juusela ja Oy Tuokko Ltd -yhtiön veroasiantuntija Mikko Siika-aho ovat seuranneet työnsä puolesta useita tämänkaltaisia verokiistoja.

Molemmat kuvailevat tilannetta verovelvollisen kannalta hermoja koettelevaksi – kyse kun on usein merkittävistä rahasummista.

– Olen ollut avustamassa monia verovelvollisia kansainvälisistä suuryrityksistä yksityishenkilöihin. Tiedän, että nämä prosessit aiheuttavat todella paljon vaivaa. Yksityishenkilön paineet ovat erilaiset verrattuna suuryrityksiin, joissa taloushallinto, lakimiehet tai veroasiantuntijat hoitavat asiaa, Juusela sanoo.


– Rajatapauksia on paljon, ja prosessi voi kestää useita vuosia. Epätietoisuus voi kasvaa kovaksi stressiksi, Siika-aho kommentoi.

Jos verottaja lähettää verovelvolliselle selvityspyynnön, edessä voi olla helvetillinen paperisota. Molemmat osapuolet yrittävät etsiä todisteita verovelvollisen asumis- ja matkustuskuvioista. Syyniin voivat päätyä lentoliput, puhelin- ja sähkölaskut sekä muut asumiseen ja liikkumiseen liittyvät dokumentit.

– Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Stressaavaa on, kun ei voi tietää, mille faktalle laitetaan kokonaisharkinnassa suurin painoarvo, Siika-aho sanoo.

Verottajan ja verovelvollisen selvitysprosessi voi kestää muutamasta kuukaudesta vuoteen. Sen jälkeen verottaja tekee päätöksensä mahdollisesta jälkiverotuksesta.

Jos päätös on verovelvollisen kannalta ei-toivottu, tämä voi hakea verottajalta oikaisua. Sen jälkeen muutosta päätökseen voi hakea hallinto-oikeudesta ja äärimmäisissä tapauksissa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Juuselan ja Siika-ahon mukaan monet tulkinnanvaraiset tapaukset, joissa on pelissä paljon rahaa, päätyvät oikeuskäsittelyyn.

– Oikeusasteissa kyseeseen voi tulla myös henkilötodistelu. Jos tapaus menee esimerkiksi hallinto-oikeuteen, verottaja ja verovelvollinen voivat pyytää joitain henkilöitä todistamaan, missä verovelvollinen on viettänyt milloinkin aikaa, Juusela kertoo.

Tällaisissa tapauksissa verokiista muuttuu helposti vuosien piinaavaksi odotukseksi.

Päivitetty otsikko kello 9.07.