Juha Kankkunen kertoo B-ryhmän rallihirmuistaan – ajoi uskomattoman testin mäkisellä reitillä kaasu pohjassa: ”Voima ei loppunut koskaan”

rac

Julkaistu:

ralli
Juha Kankkunen kertoo omistamiensa B-ryhmän superautojen huimasta suorituskyvystä ja niihin liittyneistä suurista vaaroista.
Rallissa elettiin 1980-luvun puolivälissä B-ryhmän superautojen aikakautta. Tulta sylkevät huipputehokkaat autot villitsivät yleisöä ja kiehtoivat kuljettajia, vaikka niiden turvallisuudesta voitiin olla montaa mieltä.

B-ryhmän luokitukseen vaadittiin vain 200 autoa. Saman ajokin kehitysversioon eli evoluutiomalliin tarvittiin ainoastaan 20 lisäauton luokitus. Tämä vei lopulta liki hallitsemattomaan kilpailutilanteeseen, ja 1980-luvun puoliväliin tultaessa B-ryhmän ajokeista oli jo kehitetty eräänlaisia ralliteiden formula ykkösiä.

Autojen näyttävyys, äänet ja osaltaan myös vaarallisuus loivat B-ryhmälle myyttisen maineen. Samalla tuo aikakausi on merkittävä pala moottoriurheiluhistoriaa.

B-ryhmä kiellettiin kauden 1986 jälkeen liian vaarallisena.

Päätöksen taustalla oli etenkin Lancia-kuljettaja Henri Toivosen ja hänen kakkoskuljettajansa Sergio Creston kuolemiin johtanut ulosajo Korsikan MM-rallissa 1986. Ratkaisuun vaikutti myös italialaisen Lancia-kuljettajan Attilio Bettegan kuolema Korsikalla 1985, Ari Vatasen hengenvaarallinen loukkaantuminen Argentiinassa 1985 ja katsojien kuolemaan johtanut onnettomuus Portugalin MM-rallissa 1986.

Juha Kankkunen ajoi ensimmäisen neljästä maailmanmestaruudestaan B-ryhmän viimeisenä kautena eli vuonna 1986. Ajokkinaan hänellä tuolloin oli legendaarinen Peugeot 205 T16 E2.

– Se oli rajua aikaa. Autot olivat rankkoja ajaa sekä fyysisesti että muutenkin. Ja voimaa oli. Se ei loppunut koskaan. Eivätkä ne mitään hirveän turvallisia laitteita olleet, jos verrataan nykypäivän ralliautoihin. Turvakaaret olivat alkeellisia ja autojen paloriski oli suuri, Kankkunen kertoo Ilta-Sanomille.


B-ryhmän tykit painoivat alle tuhat kiloa ja viimeisimpien kehitysversioiden tehot saattoivat liikkua 500–600 hevosvoiman tietämissä. Autojen katteet olivat keveistä kuitu- ja muovimateriaaleista.

– Jos B-ryhmäläisellä johonkin törmäsi, niin ei siinä hirveästi suojaa ollut. Järkeä piti yrittää käyttää, vaikka nuori huimapää tuolloin olinkin, Kankkunen, 60, toteaa.
Kankkusen mukaan B-ryhmäläisellä ei yksinkertaisesti voinut ajaa kaikilla erikoiskokeilla täysiä, eli toisin sanoen eteneminen jatkuvasti auton suorituskyvyn rajoilla oli käytännössä mahdotonta.

– Autot repivät niin paljon. Esimerkiksi renkaat eivät kestäneet sitä sutimisen määrää.

– Testasin kerran Kreikassa Peugeot’lla ylämäkiosuutta pehmeillä renkailla kaasu pohjassa. Seitsemän kilometrin kohdalla renkaat olivat loppu. Joten ei sitä kisassa vaikkapa 30 kilometrin erikoiskoetta voinut ihan täysiä vetää…


Kankkunen on keräillyt toinen toistaan hienompia autoja hulppeaan yksityismuseoonsa. Hän omistaa useita aitoja B-ryhmän ajokkeja. Ne ovat käytännössä mittaamattoman arvokkaita.

Kankkusella on kokoelmassaan muun muassa Peugeot 205 T16 E2, jolla hän voitti Ruotsin MM-rallin 1986, Massimo Biasionin ja Markku Alenin käyttämä Lancia Delta S4 ja Hannu Mikkolan entinen Audi Sport Quattro S1 E2.


Kankkunen kertoo mykistäviä asioita omistamiensa B-ryhmän supertykkien voimista ja suorituskyvystä. Kankkusen mukaan hänen noin 960 kiloa painavassa Peugeot’ssa on noin 550 hevosvoimaa.

– Voisin sanoa, että minun Lancia Delta S4 on tehoiltaan noin suurin piirtein samaa luokkaa ”Pösöni” kanssa. Audi on minun autoistani tehokkain. Siitä on parhaimmillaan mitattu 638 hevosvoimaa, mutta sittemmin teho on laskettu noin 530 hevosvoiman tietämille, Kankkunen raportoi.

Henri Toivonen kertoi Screensport-kanavan haastattelussa Korsikan MM-rallissa 1986 ennen kuolemaansa, että hänen Lancia Delta S4 -autonsa kiihtyy nollasta sataan 2,9 sekunnissa ja nollasta 200 km/h:n vauhtiin 9,6 sekunnissa.

Kankkunen pohtii, että hänen omistuksessaan olevista B-ryhmäläisistä paikaltaan nopeimmin liikkeelle ampaisee Peugeot.

– Pösöllä voi lähteä suoraan kakkosvaihteella, joten se on nopein, kun paikaltaan lähdetään. Audilla kakkosvaihteella ei voi oikein lähteä, mutta sanoisin, että siinä on silti eniten raakaa voimaa.

– Lancian S4:lla en ole tätä paikalta lähtöä varsinaisesti niin tarkkaan kokeillut, mutta ei sekään kovin unelias ole, Kankkunen hymyilee.

Kankkunen arvioi, että hänen Peugeot’llaan päästään alle kolmen sekunnin nollasta sataan.

– Kakkosella se aika varmasti alkaa.


B-ryhmän autot ovat raakoja laitteita, mutta nykyiset WRC-ralliautot ovat parempia ajettavuudeltaan ja siksi myös nopeampia käyttötarkoituksessaan. Nykyautojen moottorinohjaus, jousitus ja voimansiirto ovat kirkkaasti 1980-luvun superautoja edellä.

Juha Kankkunen, miksi B-ryhmäläisillä on niin legendaarinen maine?

– Ensinnäkin autojen ääni on mahtava. Ralleissa kuului suunnilleen kymmenen kilometrin päähän, kun B-ryhmäläisellä laski tulemaan.

– Sitten on tämä vaarallisuus, johon liittyy kai omanlaisensa viehätys... Olivathan B-ryhmäläiset toki vaarallisia, mutta täytyy silti muistaa, että olihan näissäkin autoissa kaasu ja jarru, joilla vauhtia pystyi säätelemään.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt