Alla oleva juttu on julkaistu alun perin Ilta-Sanomien MM-rallin erikoislehdessä kesällä 2018. Tilaa Urheilulehti kotiisi tästä.
Eletään kesää 2003. Peugeot’n tehdastalli testaa autoaan Suomen MM-rallia varten Päijälässä. Harri Rovanperä kaartaa ranskalaistallin maineikkaan 206 WRC -ajokin huoltopaikalle muutostöitä varten.
Paikan päällä rutinoituneen ammattilaistallin touhuja seuraa innokkaana kaksi ja puolivuotias Kalle Rovanperä. Kalle kinuaa päästä isänsä kyytiin. Lopulta isä-Rovanperä suostuu taapero-ikäisen poikansa vaatimukseen.
Kalle istuu ohjaamoon isänsä syliin. Hän tarttuu ”kaksnollakutosen” rattiin.
Samaisella ranskalaisvalmistajan 206-automallilla Marcus Grönholm voitti maailmanmestaruuden vuosina 2000 ja 2002. Ja samalla automallilla Harri Rovanperä juhli Ruotsin MM-rallin ykköstilaa vuonna 2001. Se jäi lopulta isä-Rovanperän ainoaksi MM-osakilpailuvoitoksi hänen kunnioitettavalla ja mittavalla rallikuljettajan urallaan.
Nyt legendaarisen kaksnollakutosen ratissa on poika-Rovanperä.
Peugeot poistuu huoltoalueelta Päijälän soraränniin. Tielle, joka kuuluu tänäkin vuonna Suomen MM-rallin reittiin.
Äänimaailma metsässä vaihtuu nopeasti moottorin matalasta röpötyksestä aggressiiviseksi pärinäksi, kun isä-Rovanperä painaa kaasua ja pösön pata kerää lisää kierroksia.
– Ajettiin sillä tavalla, että auto kävi ilmassakin välillä. Kalle ohjasi. Toki minä autoin, Harri Rovanperä kertoo.
– Kallelle tärkein juttu oli se, että vedetään käsijarrukäännös eli käkkäri. No tietenkin tien päässä sitten vedettiin oikein kunnon käkkäri. Itse käännös sujui oikein hyvin, mutta Kalle löi siinä samassa päänsä pöson rattiin, isä-Rovanperä jatkaa.
Rauhallisuudestaan tunnettu Harri huolestui, kuten joka ikinen isä olisi huolestunut vastaavassa tilanteessa. Isä tiedusteli poikansa vointia.
– Kalle vakuutti, ettei sattunut yhtään. Hän sanoi minulle, että anna mennä vaan!
– Punainen rantu jäi siitä Kallen otsaan…
Harri Rovanperän puheenparsi on tavallisesti harkitsevaista ja korostetun tyyntä. 15 vuotta vanhaa tarinaa Päijälän testeistä ja pojastaan hän kuitenkin kertoo poikkeuksellisen innostuneena.
– Huoltopaikallakin Kalle laittoi itse pösön moottorin käyntiin ja pakin päälle, Harri muistelee.
Ja tarina sai jatkoa testien jälkeen.
– Suomen rallin jälkeiseen Australian MM-osakilpailuun huoltomiehet toivat minulle täydellisen pösön ratin, jossa oli läppävaihteet ja kaikki. He sanoivat, että vie tuo Kallelle äläkä puhu muille mitään, Harri kertoo.
– Sillä ratilla Kalle sitten treenaili monta viikkoa putkeen makuuhuoneen lattialla istuen, hän naurahtaa.
Isä ja poika vuonna 2003. Molemmat ovat piinkovia rallimiehiä.
Peugeot’n tallilta Suomen MM-ralli 2003 meni lopulta mönkään. Kisa oli nöyryyttävä myös suomalaiskuljettajille. Sinivalkoisten kotirallissa voiton ryösti Fordillaan virolainen Markko Märtin. Suomalaiset eivät yltäneet edes palkintokorokkeelle.
Vuoden 2003 kotikisan jälkilöylyissä saatiin sytykkeitä kriittiselle keskustelulle Suomi-rallin tilasta. Tuskin sitä tuolloin vielä osattiin aavistaa, mutta seuraavina vuosina tuo keskustelu voitiin nähdä hyvinkin perusteltuna.
Grönholm voitti maailmanmestaruuden vuonna 2002, mutta sen jälkeen ei ole löytynyt suomalaista rallin maailmanmestaria.
Suomalaisille tuli vuoden 2003 kisassa siis pahasti nokkaan, mutta kisaa edeltäneissä Päijälän testeissä kirjoitettiin kuitenkin kotimaista moottoriurheiluhistoriaa. Hyvin todennäköisesti siellä ajoi tuleva rallin maailmanmestari.
Viime vuodet Kalle Rovanperä on ollut yksi rallimaailman kuumimmista puheenaiheista. Hän on jo 17-vuotiaana rallin ammattilainen – ja matkalla kohti lajin absoluuttista huippua.
Kilpailunjohtaja Kai Tarkiaisen mukaan Rovanperä on kautta aikojen nuorin Suomen MM-ralliin osallistuva ykkösohjaaja.
Hypetys Rovanperän ympärillä on kovaa, mutta yleiskilpailun kärkitaisteluun superlahjakkuus ei voi silti vielä Jyväskylässä yltää. Rovanperän ajokkina kun on WRC2-luokan Skoda, jolla ei voi kisata täyspainoisesti WRC-tykkejä vastaan.
– Kokemukseni kilvanajosta Suomen MM-rallissa on nolla, mutta jos pääsen omalle parhaalle tasolleni, pitäisi sen riittää WRC2-luokan voittoon, Kalle Rovanperä linjaa.
Suomen rallipiireissä asennoituminen kotirallia kohtaan on usein yksiulotteinen. Se ei ole mies eikä mikään, jos ei ole ”Jyskälässä” ajanut. Ja se vasta kova jätkä onkin, jolla on todistetusti menestystä Keski-Suomen soraränneistä.
Legenda elää. Perinteet velvoittavat.
Kova vauhti, huimat hypyt ja useat maineikkaat pikataipaleet kysyvät ajajalta luonnetta. Ja suomalainen ralliväki rakastaa kotiralliaan ja siellä luotuja sankaritarinoita.
Harri Rovanperän mielestä ensimmäinen MM-kotiralli ei ole Kallelle mikään miehuuskoe. Harri toteaa, että Kalle on jo kannuksensa tietyllä tapaa ansainnut, vaikkei ole kotikisassa vielä vetänytkään.
– Jos jostain miehuuskokeesta puhutaan, kyllä Kallen veto Montessa sellaisesta menee, Harri sanoo viitaten poikansa kakkossijaan RC2-luokassa maineikkaassa Monte Carlo -rallissa tänä vuonna.
– Kalle tuuppasi kakkoseksi olemattomalla kokemuksella erittäin vaikeassa rallissa ja äärimmäisen hankalissa olosuhteissa.
Isä ja poika vuonna 2017.
Kallen manageri, rallin ”kummisetänäkin” tunnettu Timo Jouhki on samoilla linjoilla isä-Rovanperän kanssa.
– Jyväskylän ajaminen ei ole mikään miehuuskoe. Se on yksi kisa muiden joukossa. Suomalaisilla on vain tapana ottaa se vähän liian tunteellisesti, Jouhki sanoo.
Miehuuskoe tai ei, Harri Rovanperä ampaisi ensimmäiseen Suomen MM-ralliinsa 27-vuotiaana vuonna 1993. Ajokkina hänellä oli takavetoinen Opel Manta.
Harri kiittelee Juha Kankkuselta ja Tommi Mäkiseltä uransa alkuvaiheessa saamastaan avusta, mutta silti hänen tilanteensa oli 1990-luvun alussa aivan toisenlainen kuin Kallella nyt.
– Olin silloin Valmetilla leipätöissä. Lainaa piti ottaa, jotta kisaamaan pääsi. Olihan se vähän hurjaa hommaa, ja talkoilla sitä meidän hommaa pitkälti pyöritettiin. Ja lainaa tosiaan kinuttiin milloin mistäkin, Harri Rovanperä huokaa.
Yksi asia on kuitenkin isällä ja pojalla tismalleen sama.
– Ensimmäinen MM-kotiralli Jyväskylässä, ja into oli kyllä aivan tapissa. Ja niin se on varmasti Kallellakin, Harri sanoo.
– Kyllä se on hieno ja erityinen hetki, kun kisa alkaa. Fiilis on ollut korkealla katsojanakin, ja voin vain kuvitella, mitä se on kun pääsee itse ajamaan, Kalle hehkuttaa ja hymyilee päälle leveästi.
– Olen sitä monena vuonna jo penkalla miettinyt, että voisin olla tuolla jo ajamassa. Nyt se toteutuu, nuorempi Rovanperä myhäilee.
Kalle Rovanperä herätti laajempaa huomiota jo kymmenisen vuotta sitten, kun nettiin ilmestyi videoita hänen menostaan takavetoisen F-ryhmän Toyota Starletin puikoissa.
Autonkäsittelytaitoa hämmästeltiin. Liikkuvien laitteiden kanssa touhuaminen on kuitenkin ollut Rovanperälle luontevaa aivan pikkupojasta lähtien.
– En ole vielä sellaiseen ajokkiin istunut, jossa olisi ollut jotenkin epävarma tunne. Se johtunee siitä, että olen aina ollut tekemisissä erilaisten moottorivehkeiden kanssa, Kalle sanoo.
Aivan suoraa baanaa Rovanperä ei ole kohti rallimaailman huippua kuitenkaan porhaltanut. Varhaisteininä hänellä oli vaihe, jolloin ajaminen ei kiinnostanut.
Autot seisoivat tallissa kuukausikaupalla pölyttymässä, kun Kalle kävi laskettelurinteessä ja teki muita juttuja kavereidensa kanssa.
Lopulta liekki rattihommiin roihahti uudestaan ja Kalle jatkoi ajamista.
Harri-isä on korostanut, ettei hän patistellut poikaa takaisin rallin pariin. Hänellä on muutenkin tapana vähätellä osaansa Kallen menestyksessä ja urakehityksessä.
Vaikka Harri ei ole Kallea autoiluun pakottanut tai edes ohjannut, on selvää, että isän merkitys pojan polulla on suuri. Pikku-Kalle kun seurasi isänsä touhuja äärimmäisen tarkasti. Hän oppi muun muassa vasemman jalan jarrutuksen isäänsä tarkkailemalla.
– En opettanut sitä. Yhtäkkiä vain huomasin, että hän jarruttaa vasemmalla jalalla. Kysyin asiasta ja Kalle vastasi, että niinhän sinäkin teet!
Risto Pietiläinen, 54, on toiminut sekä Harri että Kalle Rovanperän kakkoskuljettajana. Pietiläinen sanoo, että isä ja poika ovat luonteeltaan ja ajotyyliltään hämmästyttävän samankaltaisia.
– Eroavaisuuksia on todella vaikea keksiä, Pietiläinen pohtii.
– Molempien ajotyylissä leimallista on rauhallisuus. Kummankaan ajamisessa ei ole mitään sähläämistä. Samalla tekeminen on silti päättäväistä ja määrätietoista, kokenut kartturi pohtii.
Harri Rovanperä pyysi luottomiestään Pietiläistä poikansa kartturiksi, kun Kalle oli 12-vuotias.
– Kyse oli tietenkin lapsesta, ja silloin tuli mieleen, että ymmärtääköhän tuo nyt ihan kaiken, mitä hänelle sanotaan. Mutta hyvinhän tuo ymmärsi, Pietiläinen kertoo.
Ensimmäisen kerran Pietiläinen oli istunut poika-Rovanperän kyydissä Lievestuoreen ajoharjoitteluradalla jo silloin, kun Kalle oli 10-vuotias.
– Se oli miehekästä ja varmaa menoa heti ensimetreistä asti. Ei tarvinnut kartturin pelätä, Pietiläinen raportoi.
Pietiläisen mukaan poika-Rovanperän nuotit syntyivät aluksi niin, että isä teki nuotin, jota Kalle sitten kommentoi ja tarvittaessa korjasi. Kartturi istui nuotitusvaiheessa auton takapenkillä.
– Sellainen erikoisjärjestely oli silloin alussa vähän pakkorako. Sittemminhän Kalle on hionut nuottiskaalaansa omien mieltymyksiensä mukaiseksi, Pietiläinen kertoo.
Rovanperän kilpailullinen näytös alkoi toden teolla vuonna 2015. Hän suuntasi ensin Latviaan, sillä kotimaan ralleissa kilpaileminen ei varhaisteininä ollut mahdollista. Kalle voitti Latvian mestaruuden ensin kaksivetoisissa vuonna 2015 ja sen jälkeen nelivetoautolla 2016.
– Aivan aluksi Kalle tuumi, että ollaankohan me vain muiden jaloissa. Ei oltu, Pietiläinen hymähtää.
Tässä vaiheessa näytöt olivat niin vahvat, että Kallelle päätettiin myöntää erivapaus ajaa SM-ralleja R5-luokan ajokilla.
Debyytti SM-tasolla oli mykistävä. Rovanperä porhalsi Mikkelissä 16-vuotiaana voittoon kypsällä ja vauhdikkaalla ajolla rengasrikosta piittaamatta.
Kalle Rovanperän riemua Mikkelin SM-rallissa.
Ajokortin Rovanperä suoritti viime syksynä erikoisluvalla. Tämä helpotti ralli-uralla, ja tänä vuonna Rovanperä on kaasutellut WRC2-luokan MM-osakilpailuissa. Tärkeä etappi uralla oli myös uran ensimmäinen asfalttikisan voitto Saksan Sachsen-rallissa toukokuussa.
Rovanperän käyrä on yhä nousussa, mutta pelkkää riemumarssia hänen menonsa ei ole tänä vuonna ollut. Hän ajoi hurjasti ulos Argentiinan MM-rallissa huhtikuussa.
Rovanperä selviytyi rytäkästä lievällä aivotärähdyksellä, eikä hänen nykyinen kartturinsa Jonne Halttunen tai yksikään katsoja loukkaantunut.
Ainekset vakavaan onnettomuuteen olivat kuitenkin olemassa. Yhdessä Rovanperän lentoradalle osuneessa henkilöautossa oli nainen päiväunilla. Hän kuitenkin pääsi uhkaavasta tilanteesta säikähdyksellä.
– Se oli urani ensimmäinen oikein kunnon ulosajo. Ei se tuntunut oikein miltään.
– Sen verran pitää kuitenkin sanoa, että ulosajokohdassa oli katsojia ja autoja väärässä paikassa, vastoin turvamääräyksiä. Järjestäjän vastuullahan tuollainen asia on. Onneksi kenellekään ei käynyt mitään, Rovanperä tuumaa.
Liki kaiken rallissa nähnyt Jouhki on ylistänyt Kalle Rovanperää lajihistorian suurimmaksi lahjakkuudeksi. Pitäähän sitä managerin omaa suojattiaan kehua, mutta tässä tapauksessa Jouhkia on helppo uskoa.
– Juuri nyt Kallen kannalta tärkeintä on kokemuksen saaminen etenkin asfalttiteiltä. Lisäksi nuotteja täytyy kehittää. Myös MM-sarjan kokonaisvaltainen ymmärtäminen kaikkine siihen liittyvine asioineen on tärkeää, Jouhki sanoo.
Jouhki uskoo, että kolmen vuoden sisällä Rovanperä ajaa WRC-luokan tehdastallissa ja voittaa MM-osakilpailuja.
– Viiden vuoden sisään hän on maailmanmestari, Jouhki toteaa.
Kalle Rovanperä on kerännyt kehuja kylmäpäisyydestään.
Kalle Rovanperän mielestä Jouhkin arviot kuulostavat realistisilta.
– Jos mestaruuden tuollaiseen aikahaarukkaan ottaisi, niin hyvä olisi.
Koulunsa Kalle on toistaiseksi käynyt. Hän satsaa täysillä nyt vain ralliin.
Vapaa-ajalla hän touhuilee kaveriensa kanssa normaaleja nuorten miesten juttuja. Hyvin usein näihin touhuihin kuuluvat moottorit ja autot.
– Välillä parasta on vain se, kun ei tee yhtään mitään. Sen verran tässä on tätä matkustamista ja muuta, Rovanperä toteaa.
Eläinrakkaalla Kallella on myös koira, jonka nimi liittyy sekin vahvasti autoiluun. Sekarotuinen ”Pultti”-koira on 7-vuotias. Seuraavan koiransa Rovanperä on kertonut nimeävänsä ”Mutteriksi”.
Koetko, että olet jäänyt jostain paitsi, kun olet elänyt jo pitkään rallin ehdoilla?
– En usko. Ralli on antanut niin paljon. Annetaan nyt vain mennä eteenpäin, kun tähän on ryhdytty.
Annetaan mennä vain! Aivan kuin Päijälän testeissä 15 vuotta sitten.
