60 vuotta täyttävä Juha Kankkunen ei kaipaa enää uutta parisuhdetta – ”Elämä on helpompaa vapaana”

Julkaistu:

Ralli
Ei kai tässä nyt vanhoja ryhdytä muistelemaan. Katsotaan eteenpäin, 60 vuotta täyttävä Juha Kankkunen sanoo erikoishaastattelussa.
Maailmanmestari on titteli, jota Juha Kankkunen edelleen arvostaa. Vaikka hänellä titteleitä on neljä, ensimmäinen vuodelta 1986 on tärkein.

– Se oli kovin, sillä se tuli B-ryhmän autolla, jotka kiellettiin samana vuonna. Sellaisessa autossa Henri Toivonen menehtyi, myös 1987, 1991 ja 1993 mestaruudet napannut Kankkunen sanoo.

Kankkunen muistelee Toivosta hyvällä; he syntyivät samassa sairaalassa Jyväskylässä ja olivat nuorena leikkikavereita. Myöhemmin he kilpailivat toisiaan vastaan rallipoluilla. Nyt Kankkunen on kertonut muistojaan käsikirjoittajalle, sillä Toivosesta tehdään elokuva.

Kankkunen sai jo kolmevuotiaana isänsä sylissä autoa tai traktoria ohjatessaan tuntuman siihen, että hänestä tulisi rallikuski.

– Katselin pienenä kundina rallitaipaleiden penkoilla, kun Hannu Mikkola ja Timo Mäkinen kaahasivat ohi. Sitten eräänä päivänä haaveistani tuli totta, 18-vuotiaana ammattikuskiksi ryhtynyt Kankkunen muistelee.


Hän ajoi ammatikseen 42-vuotiaaksi, minkä jälkeen hän on ajanut aavikkokisoja ja silloin tällöin ralleja. Viimeinen kausi rallissa oli 2002 Hyundailla, jonka jälkeen hän ajoi aavikkoralleja jo 1997 kartturina toimineen Juha Revon kanssa Volkswagenilla 2005 asti.

Kankkusen jäähyväisralli oli Neste Ralli 2010.

– Sen jälkeen olo oli helpottunut. Tunne oli silti sellainen, että ajaminen on edelleen kivaa, näytöskisoja yhä ajava Kankkunen kuittaa.

Kankkunen ja Repo perustivat 2005 Juha Kankkunen Driving Academyn, jolla on menossa jo 15. kausi.

– Jäähyväisrallini jälkeen tiesin, ettei ralli ole enää ammattini.

Kankkusella on takana 2,5 miljoonaa rallikilometriä, kaksi selkäleikkausta ja useita polvileikkauksia. Se on ollut hinta siitä, että hän on saanut tehdä rakastamaansa työtä.

– En osaa olla rakastamatta autoja, Vuoden urheilijaksi 1993 valittu Kankkunen sanoo.


Kankkunen on kiireinen aina näin keväisin, sillä hän on jo 15 vuotta opettanut Kuusamossa jäällä ajamista ulkomaisille turisteille ja autoalan ammattilaisille. Tänä vuonna kuukaudet Kuusamossa ovat saaneet kivan lisämausteen, sillä mukana on 20-vuotias poika Niko.

Niko on ajanut Saksan TRC-mestaruussarjaa, mutta heinäkuussa kutsuu Suomen armeija. Kankkusen toinen poika Tino, 24, on valmistunut perämieheksi ja odottelee Finnairilta lentäjän paikkaa.

– Totta kai on hienoa, että Niko on mukana. Asiakkaat ovat kiitelleet hänen opetustaan. Olen ylpeä myös Tinosta. Molemmat ovat kelpo poikia, Kankkunen kehuu.

Hän kertoo isän ylpeydellä poikien tulleen isäänsä; he eivät osaa olla tekemättä mitään.

– He ovat kunnianhimoisia nuoria miehiä ja Tino on armeija-arvoltaan vänrikki. Armeija on hyvä korkeakoulu, Kankkunen painottaa.

Pojistaan puhuessaan Kankkusen ääni on täynnä rakkautta. Toki hän muistelee aikaa, jolloin pojat olivat pieniä ja isä reissasi maailmalla rallia ajamassa.

– Olen yrittänyt olla niin hyvä isä kuin olen pystynyt. Kyllähän pojat ovat varmasti kärsineet, mutta eivät ole valittaneet. Heidän ollessaan pieniä ja lähtiessäni kotoa sydämestä otti, kun he kysyivät tippa silmässä, että mihin isi taas lähtee.

– Uskoisin, että vartuttuaan he ovat olleet minusta ylpeitä, Kankkunen sanoo.

Kankkunen huomauttaa, että vaikka ensimmäinen maailmanmestaruus on yksi hänen elämänsä kohokohta, suurimmat ovat olleet poikien syntymät.


Aina soratie ei ole näyttänyt parhaita puoliaan. Mutta epäonnistumisista oppii, sanoo Kankkunen.

– Ei tämä homma ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta enemmän minulla on hienoja kokemuksia. En ole edes ajatellut vaaroja, sillä terve pelko on viisauden alku.

– Ei kuskeista kukaan ole niin hullu, että ehdoin tahdoin itsensä tapattaa. Riskit pitää tiedostaa, hän tietää ja sanoo kuskin olevan vastuussa myös kartanlukijastaan.

Rallimaailma on ottanut veronsa yksityiselämässä. Jossain vaiheessa alkoholista tuli Kankkuselle ongelma. Hän hakeutui 15 vuotta sitten Minnesota-hoitoon ja on voinut sen jälkeen hyvin.

– Se periodi oli opettavainen kokemus. Nyt kaikki on ok, hän kuittaa.

Kymmenen vuotta sitten alkaneen avioeroprosessin jälkeen Kankkusella oli läheinen naisystävä pitkään, mutta nykyisin hän sanoo olevansa vapaa taiteilija.

– Hengitän raitista ilmaa ja teen, mitä haluan. Kiinnostusta seurusteluun ei ole, mutta on mukava, kun on kavereita. Elämä on helpompaa vapaana. Uskoisin, että minulla on ollut ihan tarpeeksi elämäni aikana parisuhteita, joten nyt riittää, hän naurahtaa.


Kankkusen maatilaa Keski-Suomessa hoitaa tilanpitäjä ja metsuri, sillä hänen kotinsa on jo 30 vuoden ajan ollut Monacossa.

– Tykkään asua siellä, on Välimeri ja lämpö, hän kuvailee.

Kankkunen voisi asua vallan hyvin Suomessa, mutta Monaco on elämäntapa ja siellä on paljon kavereita, kuten ruhtinas Albert.

– Kuusamon ajokoulun tuloista Suomen verottaja vie omansa, samoin kuin maatilastani, joten asiat ovat järjestyksessä. Silti en ehkä osaa enää Suomeen muuttaa, hän miettii.

Eläkeläinen Kankkusella riittää virtaa. Tämän vuoden kalenterissa on merkintöjä, mutta itse valittuja.

– Tykkään tehdä hommia, en voi vain olla. Pyrin pitämään itseni terveenä golfia pelaten ja salilla käyden. Olen niin hyvässä kunnossa, että vuoden 1986 smokki mahtuu päälleni, hän naurahtaa.

Juhlat Keniassa

Kiire pitää nuorena ja 60 on vain numero. Nykypäivän kuusikymppinen on entisajan viisikymppinen, Juha Kankkunen sanoo.


2. huhtikuuta 60 vuotta täyttävä rallin nelinkertainen maailmanmestari paljastaa viettävänsä juhlapäivää Keniassa.

– Lähdemme maaliskuun lopulla poikieni Tinon ja Nikon sekä hyvien kavereiden kanssa safarille. Siinä on omanlaista nostalgiaa.

Kankkunen viittaa siihen, että on voittanut Kenian rallin kolmesti ja ajanut sen 15 kertaa. Hän on myös ajanut testejä Keniassa.

– Reissussa on omanlaistaan tunnetta siksikin, että pojat olivat 10 ja 14, kun he olivat ekan kerran safarilla.

Kysyntää rallivalmentajaksi

Juha Kankkusella on niin kovat meriitit rallikuskina, että sen ovat jo aikaa sitten muutkin huomanneet.

Vasta nyt häntä on kuitenkin pyydetty valmentajaksi.

– Mietin asiaa vakavasti, eikä homma ole lainkaan poissuljettu, huikean tietotaidon ja kokemuksen hankkinut Kankkunen sanoo.


Kankkunen kaipaa nykyralliin lisää persoonia, kuten aikoinaan olivat vaikkapa Carlos Sainz tai Markku Alén.

– Kaikki kuskit ovat samasta muotista, ajetaan samalla tavalla, on samanlaiset autot. Toki homma on kehittynyt 30 vuodessa, mutta pitäisi saada enemmän rosoisuutta, Juha puhisee.

Kankkunen mainitsee lupaavien kuskien nimiä: Esapekka Lappi, Teemu Suninen, Kalle Rovanperä ja Jari Huttunen, joka säväytti Ruotsin rallissa.

– Nyt näiden miesten ansiosta maamme ralliurheilulla on parempi tulevaisuus, hän miettii.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt