Maailman ympäri purjehtinut Tapio, 61, joutui karmivaan vaaratilanteeseen – hain pää työntyi esiin tikkaiden alta: ”Tein päätöksen”

Julkaistu:

Purjehdus
Tapio Lehtinen toteutti unelmansa: hän purjehti yksin ja keskeytyksettä maapallon ympäri. 322 päivään mahtui vaaratilanteita ja unohtumattomia elämyksiä.
1. heinäkuuta 2018.

Yhteensä 18 purjehtijaa lähtee veneineen matkaan Biskajanlahden rannikolla sijaitsevasta ranskalaisesta Les Sables d’Olonnen kaupungista.

Kaikilla on sama tavoite: purjehtia yksin maailman ympäri ilman mitään nykyaikaisia apuvälineitä. Golden Globe Race -purjehduskilpailua on kuvattu maailman rankimmaksi.

Sunnuntai, 19. toukokuuta 2019.

Sama paikka, Les Sables d’Olonne. Suomalaispurjehtija Tapio Lehtinen rantautuu maihin 322 maailman merillä yksin viettämänsä päivän jälkeen. Hän on viides ja viimeinen uskomattoman yksinpurjehduksen selvittänyt purjehtija. 13 joutui keskeyttämään raa’an kilvan.


Lehtinen saa – omaksi yllätyksekseen – sankarin vastaanoton. Siitäkin huolimatta, että kisan ensimmäinen, ranskalainen Jean-Luc Van Den Heede saapui maaliin jo tammikuun lopulla ja neljäskin maaliskuussa. Lehtistä on saapunut toivottamaan tervetulleeksi iso joukko paikallisia, purjehdusväkeä ja kilpailun järjestäjiä. Paikalla on myös Lehtisen perhe, muun muassa lapset Lauri Lehtinen ja Silja Frost, olympiapurjehtijoita kumpikin.

– Kuten Mietaa joskus sanoi, niin se on saatanan sama onko viires vai viimeinen. No, olin sekä viires että viimeinen. Palkinnot oli jaettu neljälle ensimmäiselle jo muutama viikko sitten, joten oletin, että käyn vain ilmoittautumassa paikalliselle huoltoasemalle, Lehtinen naureskeli IS:lle puhelimitse Les Sables d’Olonnesta maanantaina 20.5.

– Siellä olikin sitten hienot vastaanottoseremoniat ja illalla vielä erillinen palkintojenjako, jossa oli paikalla kaupungin pormestari ja kaikki!


Maaliintuloa juhlitaan syystä. Golden Globe Race ei ole mikään leppoisa sunnuntaipurjehdus. Kilpailun sääntöjen mukaan matkan tehdään keskeytyksettä, ilman käyntejä maissa, välitankkauksia tai fyysisiä ihmiskontakteja. Käytettävien veneiden teknologia ei saa olla vuotta 1968 uudempaa. Se tarkoitta sitä, että satelliittinavigointilaitteita, autopilottia tai muita nykyajan mukavuuksia ei saa käyttää.

61-vuotiaalle Lehtiselle kisan selvittäminen ei ollut pelkästään saavutus, se oli unelmien täyttymys. Hän inspiroitui ajatuksesta jo kymmenvuotiaana, kun englantilainen sir Robin Knox-Johnston purjehti ensimmäisenä keskeytyksettä maapallon ympäri.

– Kyllä tämä oli vähintään 50 vuotta vanha unelma. Olen tosi onnellinen, että minulla oli mahdollisuus tehdä tämä.

Lehtinen kertoi nauttineensa 322-päiväisestä purjehdusurakastaan täysin siemauksin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että matka olisi ollut helppo, kaikkea muuta. Lehtisen Asteria-vene kesti valtamerten myrskyissä loistavasti, mutta vaikeuksia aiheuttivat esimerkiksi 10 prosentin tehoilla toimineet aurinkopaneelit ja etenkin veneen pohjaan tarttuneet barnakkelit eli hanhenkaula-äyriäiset. Ne hidastivat Asterian kulkua huomattavasti ja pilasivat Lehtiseltä mahdollisuuden kilpailla kärkisijoista.


Uuden-Seelannin edustalla Lehtinen oli valmistautunut hanhenkaulojen poistamiseen, mutta tuli lopulta toisiin aatoksiin.

– Olin valmistellut työkalut ja köydet, ja menossa veteen. Samalla kun laskin tikkaita, niiden alta työntyi esiin kolme–neljämetrisen hain pää, Lehtinen kertoi.

– Seuraavana päivänä yksi australialainen radioamatööri kertoi, että nelisen vuotta sitten joku yksinpurjehtija oli kärsinyt samanlaisesta ongelmasta ja ilmoittanut radioteitse menevänsä puhdistamaan venettään. Muutaman viikon jälkeen hänen veneensä löydettiin tyhjänä ajelehtimasta.

– Hain nähtyäni ja tämän tarinan kuultuani tein lopullisen päätöksen. Se oli musertava pettymys, sillä tiesin kisan olevan kilpailumielessä ohi.

Parin päivän itsetutkiskelun jälkeen Lehtinen pääsi sovintoon asian kanssa. Muita vastaan purjehtiminen oli ohi, mutta matka jatkui. Ja sen matkan varrelle mahtui vaikka mitä!

Pian Kap Hornin kiertämisen jälkeen Lehtinen tapasi kaksi kaskelottia. Suuret valaat olisivat voineet halutessaan upottaa Asterian, mutta katastrofin sijaan Lehtinen sai unohtumattoman elämyksen.

– Se olisi voinut olla vaikka kuinka vaarallinen tilanne, mutta ne tulivatkin vain moikkaamaan. Kirjoitin lokikirjaan, että ne olivat Poseidon vaimonsa Amfitriten kanssa, jotka kävivät tervehtimässä, Lehtinen naurahti.

Ja se yksi yö tropiikissakin on jäänyt mieleen.

– Oli tähtikirkas, tyyni yö ilman kuuta. Olin kannella ja kuuntelin Pink Floydin The Dark Side of the Moonia nupit kaakossa. Se oli aika makeaa!


Radioamatöörien korvaamaton apu

Vaikka Lehtinen seilasi merillä yksin ja ilman fyysisiä ihmiskontakteja, hän ei kokenut oloaan yksinäiseksi. Ensinnäkin henkistä jaksamista helpotti se, että Lehtinen sai tehdä sitä, mitä rakasti: olla merellä ja purjehtia.

Toiseksi, Lehtinen sanoi, yksinäisyys oli suhteellista. Hän oli lähes päivittäin yhteydessä radioamatööreihin.

Erityisenä tukena olivat kolme suomalaista radioamatööriä.

– Huonoimmillaan yhteydet olivat sellaisia, että hädin tuskin kuulin mitä he puhuivat eivätkä he kuulleet puheestani mitään. Radiossa vihellys kuitenkin kuuluu silloinkin kun puhe ei enää kuulu, ja meille kehittyi näiden kavereiden kanssa oma kommunikointimenetelmä. Jos vihelsin titityy, se tarkoitti kyllä ja jos vihelsin kukkuu, se tarkoitti ei.

Kirkkonummelainen Jari Jussila auttoi Lehtistä suorittamaan radioamatöörin tutkinnon ja oli yhteydessä pitkin matkaa, lietolainen Hannu Hollmen tarjosi korvaamatonta tekniikka-apua ja vaasalainen Jari Koski valmisteli päivittäin tarkat sääennusteet. Ne olivat yksinäiselle purjehtijalle kullanarvoisia.

– Pahimmassa tilanteessa ne pelastivat henkeni. Olisin voinut joutua Uuden-Seelannin eteläkärjessä hengenvaaralliseen myrskyyn, mutta säätietojen avulla pystyin väistämään sen, Lehtinen sanoi.

Neljäs radioamatööri, Antti Kantola, toimitti Lehtiselle uutiskatsauksia. Niiden avulla purjehtija pysyi perillä Suomen ja maailman tapahtumista.

– Olen muun muassa tietoinen siitä, että Paavo Väyrynen aikoo ryhtyä presidenttiehdokkaaksi. Siitä tiesin, että kaikki on hyvin Suomessa!

Jalat kantoivat kuivallakin maalla

322 päivää heiluvalla ja huojuvalla veneellä käy melkoisesta kuntokuurista. Lehtinen oli jo reissuun lähdettäessä mainiossa kunnossa ja palasi niinikään hyvässä terässä. Matkan varrelle mahtui vain yksi kipeytyneen hampaan vuoksi syöty antibioottikuuri, muita terveyshuolia Lehtisellä ei ollut.

Ruoka- ja ravintoasiat olivat tarkkaan suunniteltu. Runkona olivat suomalaiset Pirkka-säilykkeet.

– Pirkan grillatut pippurimakrillit olivat mun herkkusafka. Oli varmaan tusinan verran erilaisia kaloja mukana. Sitten oli parsaa, oliiveja, vihreitä papuja, monenlaisia kasviksia, säilykehedelmiä... Lehtinen luetteli.

Päivät alkoivat ravintoterapeuttien erikoisuudella eli superpuurolla, johon Lehtinen sekoitti kauraryynien lisäksi erilaisia ravintolisiä ja proteiineja.

– Se aamupuuro oli yksi päivän kohokohdista!

Loppumatkasta kaasuventtiiliin tullut vika pakotti Lehtisen nauttimaan puuronsa kylmänä, mutta se maistui kuulemma niinkin.


Les Sables d’Olonnessa Lehtiselle tarjottiin maanantaina ”uskomattoman hyvä” ranskalainen aamiainen. Sitä ennen hän kävi vaa’alla.

– Paino oli pudonnut kolme–neljä kiloa, Lehtinen kertoi.

Raskas purjehdusmatka ei siis Lehtistä riuduttanut. Satamaan saapuneelle matkaajalle oli tarjolla tukijoita, kun hän astui ensimmäistä kertaa 322 päivään kuivalle maalle. Lehtisen jalat kantoivat kuitenkin ongelmitta.

– Ihmettelin, kun maihin tullessa kaksi kaveria tarttui kyynärpäistä ja palkintojenjakoon mennessä he pitivät koko ajan kiinni. Jollain on ilmeisesti ollut enemmän vaikeuksia, kun paikalliset olivat varautuneet.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt