Näin Niinistö oikeasti reagoi, kun häntä tulkitaan väärin – pitkäaikainen ystävä kertoo

rac

Julkaistu:

Presidentinvaalit 2018
Kaksi tuoretta kokoomuslaista kansanedustajaa kohtaa toisensa eduskuntatalon ala-aulassa viereisillä vaatekaapeilla 1987. Kädet puristuvat yhteen. Siitä alkaa näihin päiviin jatkunut työtoveruus ja ystävyys.
Kaapeilla tapasivat Sauli Niinistö ja pirkanmaalainen kansanedustaja Heikki A. Ollila. Molemmat valtakunnan politiikassa vielä untuvikkoja. Toisesta tuli puolueen puheenjohtaja, ministeri, eduskunnan puhemies ja vielä tasavallan presidentti. Kun Niinistö on tarvinnut tukea ja sparraajaa, Ollila on ollut lähellä. Kun presidentti Niinistö päätti lähteä tavoittelemaan toista virkakautta, ja valitsijayhdistys perustettiin toukokuussa 2017, yhdistyksen nimien kerääminen jäi Niinistön luottomiehen, ex-kansanedustajan Ollilan tehtäväksi.

Voisi ehkä sanoa, että kenen muun tehtäväksi se olisi voinut jäädäkään.


– Kyllähän se ensivaikutelma oli positiivinen, katsoi silmiin ja esittäytyi. Tapaaminen eduskunnassa ei vielä antanut viitteitä, että Niinistöllä on edessään jotain suurta: tässähän meillä on tuleva presidentti.

– Ei vielä silloin, mutta toisella eduskuntakaudella jo, kun hänestä tuli puolueen puheenjohtaja.

 

Kovin pelottava esimies Niinistö ei ole ollut.

Mistä sitten syntyi Ollilan ja Niinistön yhteys? Ollilan mukaan huumorintaju yhdistää, ja lisäksi hän muistelee, että Niinistön kanssa oli ja on edelleen helppo keskustella, politiikasta ja muustakin.

Kaveripiiri sai nopeasti lempinimen: Tupu, Hupu ja Lupu. Sen muodostivat Niinistö, Ollila ja kansanedustaja Kari Häkämies (kok). Lisäksi kansanedustaja Anssi Rauramo (kok) pyöri mukana liitännäisjäsenenä. Porukka oli paljon yhdessä Helsingissä. Koko nelikko istuskeli samalla eduskunnan työhuonekäytävällä – ja myös lähiseudun ravitsemusliikkeissä.

– Parannettiin maailmaa.


Kaveripiirissä urheilu oli keskeistä, nimenomaan kilpaurheilu. Niinistön pääurheilulaji on shakki, heti keihäänheiton jälkeen. Ollilan mukaan kavereiden keskinäiset kilpailut eivät olleet mitenkään systemaattisia.

Ehkä ei, mutta Niinistön kesämökiltä löytyi vielä 1990-luvulla heittorata, jonka mustalle mullalle rouhiintumisesta saattoi päätellä, että keppiä on viskottu ahkerasti.

Niinistön kilpailuvietti on vahva. Ollila ei sinänsä muista, että näissä kisoissa Niinistö olisi ollut huono häviäjä, jos hän yleensä hävisi. Ollila muotoileekin, että Niinistö on ”terveellä tavalla voitontahtoinen”.

 

Hän valmistelee päätökset ja kannanottonsa huolella, ja jos Niinistöä tulkitaan väärin, hän antaa terveisiä. Ei siitä sen kummempaa seuraa.

Ollila kuvailee, että politiikassa Niinistö on nopea omaksumaan asioita, ja nopea tekemään myös päätöksiä. Ei summa mutikassa. Faktat pitää olla kasassa ja kohdillaan ennen nuijan kopauttamista. Ollila kiistää, että Niinistö olisi yksinvaltainen päättäjä.

– Hän pitää paljon yhteyksiä eri tahoihin, asiantuntijoihin tai eduskuntaryhmien puheenjohtajiin. Päättäjänä hän on erittäin verkottunut, jopa yllättävän laajasti.

Mutta palautetta Niinistö antaa herkästi.

– Hän valmistelee päätökset ja kannanottonsa huolella, ja jos Niinistöä tulkitaan väärin, hän antaa terveisiä. Ei siitä sen kummempaa seuraa.

Onko Niinistö pelottava?

Ollila muistuttaa, että merkittävä osa hänen entisistä alaisistaan on innolla vaalityössä mukana. Siitäkin voi tehdä johtopäätöksiä.

– Kovin pelottava esimies Niinistö ei ole ollut.

Alla voit tehdä IS:n vaalikoneen. Jos vaalikone ei näy, voit tehdä sen täältä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt