Kommentti: Presidenttiehdokas Tuula Haatainen haluaa tuoda feministisen ulkopolitiikan Suomeen – demareihin iski Ruotsi-sokeus

Julkaistu:

Kaikki Ruotsista lainattu ei muutu kullaksi Suomessa ja sen saa Tuula Haataisenkin kampanja huomata, kirjoittaa Ilta-Sanomien politiikan uutistuottaja Hanna Vesala.
Iskikö Tuula Haataisen kampanjaan ja demareihin Ruotsi-sokeus? Ajatukselta ei voi välttyä, kun seuraa Haataisen puheenvuoroja, joissa vilahtelevat tämän tästä sikäläisen demariulkoministeri Margot Wallströmin lempiajatukset.

Ruotsin demarihallitus on harjoittanut vuodesta 2015 lähtien feminististä ulkopolitiikkaa. Nyt Haatainen haluaa juurruttaa sen presidentinvaalikampanjassaan Suomeen. Haataisen käsikirjoituksessa feministinen ulkopolitiikka kirjattaisiin Suomen seuraavaan hallitusohjelmaan, vietäisiin EU:hun ja otettaisiin Suomen johtotähdeksi YK:ssa.

Itse konseptissa ei ole mitään vikaa. Päinvastoin. Feministisen ulkopolitiikan harjoittaminen on ylevä ja tarpeellinen tavoite. Sen tarkoituksena on Haataisen sanoin ”analysoida ja haastaa järjestelmällisesti rakenteita, jotka estävät ihmisoikeuksien yhdenvertaisen toteutumisen”.

(Video: Sdp:n presidenttiehdokas Tuula Haatainen kertoo ISTV:n vaaligrillissä, millainen neuvottelija hän olisi maailman valtiojohtajien pöydissä.)


Ongelma on se, että itse termin myyminen suomalaisille massoille on nykyisessä turvallisuustilanteessa vähintäänkin haasteellista ellei jopa toivotonta.

Vaikka Haataisen mukaan Venäjä ei nouse erityisesti esiin kampanjatilaisuuksissa, on monen äänestäjän katse kiinni kotinurkilla Itämeren kiristyneessä turvallisuustilanteessa ja Vladimir Putinin pullistelevassa Venäjässä. Kannatuskyselyiden valossa, suomalaiset haluavat jatkuvuutta ja turvallisuutta nyt, heti! Ensimmäisenä äänestäjien mielessä ei siten ole rakenteiden tarkastelu.


...liian ruotsalaista

Termi tuntuu taatusti suomalaisten markettien parkkipaikoilla ja huoltoasemien kahviparlamenteissa myös yksinkertaisesti...no, liian ruotsalaiselta. Kysykää vaikka ulkoministeri Timo Soinilta (sin), jolla Wallströmin ahkerasti ja kuuluvasti markkinoima termi nostattaa yhä toistuvasti vienon hymyn huulille.

Myyntihommaa ei helpota, että Suomelle valitaan nyt presidenttiä ja armeijan ylipäällikköä, ei uutta sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtajaa. Kaikki Ruotsista lainattu ei muutu automaattisesti Suomessa kullaksi. Ruotsilla on erilainen geopoliittinen asema ja entisen suurvallan mentaliteetti.


Haataisellakaan ei ainakaan ensimmäisestä tunnu olevan mitään harhakuvitelmia. Hän olisi presidenttinä pitänyt yllä dialogia Venäjän kanssa Krimin anastamisen jälkeenkin. Ruotsalainen aatesisko Wallström sen sijaa veti Venäjän suhteen yhtä Euroopan tiukemmista linjoista, kunnes hiljattain taipui myös lämmittelemään välejä Moskovaan.

 

Termi tuntuu taatusti suomalaisten markettien parkkipaikoilla yksinkertaisesti...no, liian ruotsalaiselta.

Suomalaisille ulko- ja turvallisuuspolitiikka on edelleen enimmäkseen puhetta Natosta, Venäjästä, sotaharjoituksista ja hävittäjähankinnoista. Kahden jälkimmäisen sijasta Haatainen haluaisi puhua globaaleista turvallisuusuhkista, kuten ilmastonmuutoksesta ja eriarvoistumisesta. Aiheista, joista isossa kuvassa riippuu maailman tulevaisuus, mutta kuulijan huomio on vaikea pitää yllä.

Ruotsista Haatainen näyttää ammentaneen myös ydinasekieltosopimuskantaansa. Ruotsi oli hyväksymässä ydinaseet kieltävää sopimusta 122 maan kanssa YK:ssa heinäkuussa. Pian sen jälkeen Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattis lähetti pahaenteisen kirjeen: sopimuksen allekirjoittaminen voisi vaikuttaa heikentävästi puolustusyhteistyöhön Ruotsin kanssa. Mikään ydinase- tai Nato-maa ei aio allekirjoittaa sopimusta.

Haatainen puolestaan kuuluu niihin suomalaisiin oppositiopoliitikkoihin, jotka ovat katsoneet, että Suomen olisi pitänyt olla hyväksymässä sopimusta. Suomi ei kuitenkaan edes osallistunut siitä käytyihin neuvotteluihin. Taustalla oli ajatus siitä, että ydinvarustelua voidaan hillitä järkevämmin ydinsulkusopimuksella, johon myös ydinasevallat ovat sitoutuneet.


Hirmuinen ylämäki

Suomi valitsee itselleen presidentin neljän viikon kuluttua sunnuntaina. Haatainen on onnistunut tv-tenttien myötä topakoittamaan esiintymistään ja karistamaan hivenen häneen liitettyä sote-poliitikon leimaa. Vaikka sotaskenaarioiden kehitteleminen ei niin kiinnostakaan, hän taipuu nyt myös siihen huomattavasti paremmin kuin kuukausi sitten.

Edessä on silti hirmuinen ylämäki. Ex-pääministeri Paavo Lipposen lento tyssäsi vuoden 2012 presidentinvaaleissa ensimmäisellä kierroksella 6,7 prosenttiin. Tulosta voi kuvata katastrofaaliseksi vahvana presidenttipuolueena pidetylle Sdp:lle. Haataisen kannatus mataa neljä viikkoa ennen vaalipäivää parissa prosentissa. Omistakin valtaosa, jopa 80 prosenttia, on mielipidemittauksissa liputtanut presidentti Sauli Niinistön puolesta Haataisen sijaan. Jotta puolue yltää tällä kerralla edes Lipposen katastrofilukuun, on Haataisen nyhdettävä itsestään irti kaikki mitä lähtee.

Sdp:n onneksi hän on sinnikästä tyyppiä ja oppinut pärjäämään jo pienestä pitäen. Haatainen palasi joulukuun alkupuolella Ilta-Sanomien Presidentinvaalimessuilla elämänsä käänteentekeviin hetkiin. Haatainen oli 5-vuotias, kun hänen sairaanhoitajaäitinsä sairastui keuhkotuberkuloosiin. Koko nelilapsisen perheen elämä mullistui täysin ja Haatainen joutui perheen vanhimpana tyttönä kantamaan vastuuta jo varhain ennen äidin parantumista ja paluuta töihin.

– Se tapahtuma ei lannistanut minua vaan antoi uskon siihen, että aina voi tehdä, ja vaikuttaa. Minä pärjään. Kyllä minussa on sellainen sisäänrakennettu pärjäämisen tavoite. Mottoni on, että vaikeistakin tilanteista voi selvitä, Haatainen sanoi IS:n haastattelussa.


Samaa asennetta Haataisen kampanja kaipaa nyt kipeästi ja vaalitaiston edetessä se on alkanut hiljakseen myös pulpahdella esiin. Mihin se riittää, alkaa selvitä, kun presidenttitaisto pyörähtää taas toden teolla juhlapyhien jälkeen käyntiin.

Haatainen, kuten muutkin kannatusalhossa rypevät ehdokkaat, uskoo ja toivoo, että istuvan presidentin kannatus tulee vielä alas, kuten sillä on tapana. Se voi olla ja todennäköisesti onkin harhaa, mutta lannistumisesta Haataisessa ei näy merkkejä.

– Menen täyttä häkää eteenpäin, hän kuittasi ISTV:n vaaligrillissä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt