Presidentinvaalit 2018

Pitäisikö presidentin luopua Jumalan siunauksen toivottamisesta uuden­vuoden­puheessa? Näin ehdokkaat vastasivat

Julkaistu:

IS:N VAALIKONE
Vuonna 2012 siunauksen toivottaminen oli Paavo Väyrysen mielestä vielä amerikkalainen tapa, joka ei sovi suomalaiseen kulttuuriin. Nyt Väyrysen mieli on muuttunut.
Kaikkivaltiaan siunausta, Korkeimman suojelusta tai luottoa Luojaan.

Korkeampaan voimaan viittaaminen on ollut osa monen entisen presidentin tammikuun ensimmäisenä päivänä pitämää televisioitua uudenvuodenpuhetta, jossa kerrataan kulunutta vuotta ja ennakoidaan seuraavaa.

Mutta tulisiko niin olla myös 2010-luvun Suomessa?

IS kysyi vaalikoneessaan kaikilta kahdeksalta presidenttiehdokkaalta, mitä mieltä he ovat asiasta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Ehdokkaat saivat kertoa, kuinka samaa tai eri mieltä he ovat seuraavan väitteen kanssa: ”Valtiovallan tulee suhtautua neutraalisti uskontoihin, eikä Jumalan siunauksen toivottaminen kuulu presidentin uuden vuoden puheeseen.”


Kysymys jakoikin ehdokkaat selkeästi kahteen eri leiriin. Toisten mielestä Jumalan siunauksen toivottaminen on oleellinen osa suomalaista kulttuuria, toisten mielestä presidentin tervehtimistapaa ei tulisi säädellä liian tarkkaan.

Niinistö: ”teen niin jatkossakin”

Istuva presidentti Sauli Niinistö painottaa vastauksessaan, että viranomaisten ja valtiovallan tulisi hänen mielestään suhtautua neutraalisti eri uskontoihin.

Niinistön vastauksen perusteella suomalaisten uusi vuosi lähtee kuitenkin jälleen ensi maanantaina käyntiin Jumalan siunauksen saattelemana.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Olen toivottanut uuden vuoden puheessani suomalaisille Jumalan siunausta ja teen niin jatkossakin mikäli minut valitaan, Niinistö kertoi.

Niinistö oli vaalikoneen vastauksessaan ehdottomasti sitä mieltä, että siunauksen lähettäminen kuuluu presidentin uudenvuodenpuheeseen.

Niinistön kanssa samoilla linjoilla olivat ehdokkaista myös Paavo Väyrynen sekä kristillisistä arvoista puhuva ja uskonnonopettajana työskennellyt Laura Huhtasaari (ps).

– Suomi on kristillinen maa, ja Suomen tulee pitää kiinni kristillisistä perinteistään, Huhtasaari perustelee näkemystään.

Väyrynen muistutti, että kristinusko on osa suomalaista kulttuuria, ja sillä on hänen mielestään edelleen tärkeä paikka suomalaisten elämässä.

Matti Vanhanen (kesk) ei ota kysymykseen yhtä jyrkkää kantaa. Hänen mielestään Jumalan siunauksen toivottamisen tulisi voida olla kulloisenkin presidentin itse harkittavissa.

– Se riippuu presidentistä ja tilanteesta. Joissain tilanteissa saattaisin toivotusta käyttää – en automaattisesti joka puheessa, Vanhanen kirjoittaa.

Torvalds: ”amerikkalainen tapa”

Sekä Tuula Haatainen (sd), Pekka Haavisto (vihr), Merja Kyllönen (vas) että Nils Torvalds (rkp) kallistuvat sen kannalle, ettei Jumalan siunauksen toivottamisen tulisi automaattisesti olla osa presidentin uudenvuodenpuhetta.

Haaviston mielestä tervehtimistapaa ei tulisi säädellä liian tarkkaan, vaan jokaiselle presidentille voisi antaa vapauden tervehtiä kansalaisia omalla tyylillään.

– Kun Suomessa eri vakaumukset ovat sallittuja, mielestäni presidentti tervehtii uuden vuoden ja muissa puheissaan kansalaisia omalla luontevalla tavallaan.

Hän muistuttaa, että myös suomalaiset tervehtivät toisiaan monin eri tavoin asuinpaikastaan ja vakaumuksestaan riippuen.

– Tervehtimistavasta ei kannata tehdä opinkappaletta, Haavisto sanoo.

Torvaldsin mukaan Jumalan siunauksen toivottaminen kansalaisille on amerikkalainen tapa, joka istuu huonosti suomalaiseen perinteeseen.

Kyllösen mielestä valtiovallan olisi hyvä suhtautua uskontoihin neutraalisti.

– Uskonnon harjoittaminen tai uskonnottomuus ovat kunkin kansalaisen yksityisasia, hän perustelee.

Kyllönen kuitenkin uskoo, että siunauksen toivottaminen ei itsessään aiheuta minkäänlaista vahinkoa.

– Varsinaisesti siunauksen toivottaminen ei vahingoita ketään, joten siihenkin pitäisi pystyä suhtautumaan neutraalisti. Kokonaan toinen asia on velvoittaa ihmisiä osallistumaan uskonnollisiin tilaisuuksiin.

Väyrysen mieli muuttui viime vaaleista

Kysymys Jumalan siunauksen toivottamisen tarpeellisuudesta uudenvuodenpuheessa on kuitenkin jakanut presidentit ja ehdokkaat vuosi toisensa jälkeen.

Vuoden 2012 presidentinvaaleissa siunauksen toivottamisen kannalle kallistuivat lähes kaikki ehdokkaat Paavo Väyrystä lukuun ottamatta. Rkp:n Eva Biaudet ei ottanut asiaan suoraan kantaa.

Vielä kuusi vuotta sitten Väyrynen erottautui muista ehdokkaista toteamalla, että Jumalan siunauksen toivottamisessa on kyse amerikkalaisesta tavasta, joka ei sovi suomalaiseen kulttuuriin.

– Presidentti voi muutoin myös uudenvuodenpuheessaan tuoda esiin oman arvomaailmansa ja tukea kristillisiä arvoja, hän sanoi tuolloin.

Nyt Väyrysen kanta on se, että Jumalan siunaus kuuluu uudenvuodenpuheeseen ja kristinuskolla on tärkeä paikka suomalaisten elämässä.

Pekka Haavisto (vihr) totesi jo vuonna 2012, että presidentin puheen ei tulisi hänen mielestään syrjiä uskonnottomia.

Perinteestä poikkeukseksi

Presidentin uudenvuodenpuheen perinteen aloitti P. E. Svinhufvud vuonna 1935. Ennen 1950-lukua Jumala-viittausten tarpeellisuudesta ei ollut juuri tarvetta keskustella. Niin presidentit Svinhufvud, Kyösti Kallio kuin Risto Rytikin viittasivat vuorollaan Kaikkivaltiaaseen tai pyysivät kansakuntaa rukoilemaan isänmaan puolesta. Myös J. K. Paasikivi puhui vuoden ensimmäisenä päivänä kaitselmuksesta.

Urho Kekkonen jätti jo useimmiten Jumalan mainitsematta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Hän saattoi lainata ”erästä pappismiestä” ja vuoden 1959 uudenvuodenpuheeseensa Kekkonen sisällytti mietelauseen, jonka oli saanut joulutervehdyksessään: ”Katso taaksepäin: kiitä. Katso eteenpäin: luota. Katso ylöspäin: usko."

Mauno Koivisto seurasi Kekkosen linjaa, mutta Martti Ahtisaari teki kaudellaan poikkeuksen päättäen kaikki uudenvuodenpuheensa sanoilla ”Jumalan siunausta”.

Tarja Halonen taas jätti siunaukset toivottamatta ja lausui kansalle vain sanat ”hyvää alkanutta vuotta”.

Kun Sauli Niinistö sitten päätyi vuoden 2013 aluksi viittaamaan puheessaan yläkertaan, voi hänen nähdä pikemminkin poikenneen jo yleiseksi tavaksi muodostuneesta tyylistä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt