Tapaus Riikka Purra hallitsee ilmatilaa, mutta samaan aikaan eduskunnan puhemiehen Jussi Halla-ahon (ps) kommentit jättävät kysymyksiä ilmaan. Puhemies on presidentistä seuraava ja pääministerin yläpuolella. Puhemiehen pitäisi tehtävässään kohota puoluepolitiikan yläpuolelle ja katsoa, että ei suosi mitään puoluetta. Tähän Halla-aho ei näytä edes pyrkivän.
Yleensä puhemiehet ovat harjoittaneet tiettyä pidättyvyyttä ja sovittelevuutta politiikan kohuissa myös eduskunnan istuntojen ulkopuolella, ainakin jossain määrin. Perussuomalaisiin ministereihin kohdistuvasta keskustelusta Halla-aholla on kuitenkin hyvin omanlaisensa käsitys, jonka hän ilmaisi tuttuun tapaansa tiistaina IS:lle.
– Tämä oli vain ajan kysymys, milloin otetaan tähtäimeen seuraava henkilö, hän sanoi.
Lue lisää: Nyt puhuu Jussi Halla-aho: ”Tämä oli vain ajan kysymys”
Vihapuheeseen tai rasismiin liittyviä kannanottoja ei Halla-aholta ainakaan tässä yhteydessä tullut vaan hän tyytyi vähättelemään kohun syitä kutsumalla koko kuohuntaa lähinnä surutyöksi ”vihervasemmistolaisten aktivistien ja toimittajien keskuudessa”.
Purra-reaktioiden kuvaaminen ”psykoosin kaltaiseksi tilaksi” on tyypillinen retorinen vähättelyn keino saada muiden toiminta näyttämään tyhmältä ja henkisesti epävakaalta. Tapahtumiin on puuttunut siis presidenttikin. Kaksi kertaa. Lisäksi kritiikkiä ja kielteistä huomiota on tullut laajasti, esimerkiksi elinkeinoelämästä – joka tuskin on täynnä pelkkiä vihervasemmistolaisia.
Lue lisää: Näin EK:n ja Teknologiateollisuuden johtajat kommentoivat rasismikohua
On totta, kuten Halla-aho totesi, että Purran kohukirjoituksissa kyse on vuosia sitten sanotuista asioista, joista monista on uutisoitu jo aikanaan. On silti perusteltua ja välttämätöntä selvittää, mikä on uusiin vastuuasemiin nousseiden vallankäyttäjien suhde vanhoihin tekemisiinsä ja arvoihinsa. Se kun ei ole ollut mitenkään selvää.
Halla-aho itse on pari vuotta sitten Ylelle kertonut rasismista kysyttäessä, että ”paheksuu ajattelua, että ihmisiä pitäisi kohdella eri tavoin riippuen heidän ihonväristään”. Sellainen lausuma olisi kovin kaivattu ja paikallaan nytkin, täysin tulehtuneessa keskusteluilmapiirissä, Suomen eduskunnan huipulta.
Omiensa puolustaminen ei pitäisi näissä olosuhteissa olla pääviesti puhemieheltä.
