Kokoomuksen eduskuntaryhmä on valmistellut ohjelman kokonaisturvallisuuden vahvistamiseksi ja esittää, että kokonaisturvallisuusohjelmasta tehdään seuraavan hallitusohjelman perusta.
Ohjelman valmistelua johtanut kokoomuksen kansanedustaja, entinen sisäministeri Paula Risikko perustelee ohjelmaa sanomalla, että Suomessa ei ole ollut riittävää varautumisen ja ennakoinnin toimintakulttuuria.
– Haasteeksi ovat muodostuneet ministeriöiden, virastojen, aluehallinnon ja kuntien epäselvä työnjako erityisesti poikkeusoloissa, Risikko sanoo IS:lle.
Risikon mukaan pääministeri Sanna Marinin (sd) hallituksen aikana kokonaisturvallisuusajattelu on jäänyt sivuun.
– Johtaminen on ollut reaktiivista, varautuminen heikkoa ja kokonaisturvallisuuden eri tarpeet on laiminlyöty. Suomesta on tulossa ajopuu. Muun muassa ministeriöiden on tulevaisuudessa tehtävä tiiviimpää yhteistyötä.
Risikon mukaan kokonaisturvallisuuden vahvistaminen edellyttää toimivaa johtamista, kansainvälistä yhteistyötä, puolustuskykyä, sisäistä turvallisuutta, huoltovarmuutta, väestön toimintakyvyn ylläpitämistä ja henkistä kriisinkestävyyttä. Näiden lisäksi Risikko korostaa ennaltaehkäisyn, arjen turvallisuuden ja yhteistyötä estävien siilojen purkamisen merkitystä.
– Yhteiskunta vaatii muutakin kuin rajaturvallisuutta. Nyt on viimein herättävä kokonaisturvallisuuteen, Risikko vaatii.
Ohjelman on valmistellut työryhmä, jonka työhön ovat osallistuneet Risikon lisäksi Atte Kaleva, Kari Tolvanen, Marko Kilpi ja Jari Kinnunen. Kokoomuksen mukaan työryhmä on työssään kuullut laajasti eri alojen parhaita asiantuntijoita.
Puolueen kokonaisturvallisuusohjelma muistuttaa kovasti jo olemassa olevaa yhteiskunnan turvallisuusstrategiaa, jonka pohjalta Suomessa varaudutaan ja toimitaan erilaisissa häiriötilanteissa. Olemassa olevan strategian toinen osa ohjaa valtioneuvoston hallinnonalojen varautumista.
Kokonaisturvallisuuden yleiset periaatteet linjataan siis jo yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa. Strategian ajanmukaisuutta seurataan Turvallisuuskomiteassa, ja se päivitetään valtioneuvoston päätöksellä havaitun tarpeen mukaan.
Turvallisuuskomitean mukaan kokonaisturvallisuus on suomalaisen varautumisen yhteistoimintamalli, jossa yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä.
– Kokoomuksen ohjelmassa kuvataan, mitä toimia nyt pitää tehdä kokonaisturvallisuuden saavuttamiseksi, Risikko kertoo.
Eikö Suomella siis jo ole kokonaisturvallisuus hallussa?
Risikon mukaan kokoomuksen kokonaisturvallisuusohjelma tähtää nimenomaan ministeriöiden, virastojen, aluehallinnon ja kuntien nykyistä tiiviimpään yhteistyöhön. Hänen mielestään kokonaisturvallisuutta ei ole painotettu aiemmin tarpeeksi.
– Jokaisen tulisi ymmärtää, että kokonaisturvallisuus ei koske vain sisä- ja puolustusministeriöiden toimintaa.
Risikko korostaa tarvetta parantaa valtioneuvoston toimintakykyä kriisitilanteissa.
– Esimerkiksi jokaisen ministeriön ja niiden alaisten virastojen on miellettävä toimintansa osaksi kokonaisturvallisuuden tekemistä. Tarvitsemme myös entistä tiiviimpää julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyötä ja mukaan ottamista turvallisuuden, huoltovarmuuden ja varautumisen varmistamiseksi.
Risikko nostaa esimerkiksi vuoden 2009 sikainfluenssan, jolloin hän toimi itse peruspalveluministerinä. Hänen mukaansa jo tuolloin huomattiin, että Suomessa ei ollut varauduttu siihen, että vaarallinen virus voi tulla rajojen yli.
– Kun tauti saatiin hallintaan, päätettiin, että nyt varaudutaan seuraavaan. Näin tehtiin, mutta suunnitelmat menivät mappi ö:hön. Edellytimme jokaiselta sairaanhoitopiiriltä varautumissuunitelmaa. Ja kun korona tuli, huomattiin silti, että meillä ei esimerkiksi ole riittävästi suojavarusteita. Suomessa täytyy olla kunnossa riittävät varautumissuunnitelmat ennakoida muitakin turvallisuusuhkia.
Hän kehottaa esimerkiksi kouluja, aluehallintoa ja kuntia kysymään, ovatko ne varautuneet riittävästi erilaisiin uhkiin ja onko niillä toimintavalmiutta.
Lisäksi nuorisorikollisuus on Risikon mukaan ilmiö, johon olisi pitänyt varautua jo aiemmin kokonaisturvallisuudenkin osalta.
Valtioneuvoston kanslia julkaisi vuoden 2010 joulukuussa komitean mietinnön varautumisesta ja kokonaisturvallisuudesta. Komitean tavoitteena oli jo tuolloin päällekkäisyyksien poistaminen ja yhteistyön parantaminen.
Vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa edellytettiin arvioitavaksi nykyinen kokonaismaanpuolustuksen malli, yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia, sisäisen turvallisuuden ohjelma sekä näiden sisältö, järjestelyt, johtosuhteet, vastuut ja toimeenpano.
Komitea sanoi tuolloin, että toimintaympäristön ja uhkakuvien muuttuessa lähtökohtana on laaja turvallisuusajattelu, kokonaisturvallisuus ja koko yhteiskunnan voimavarojen hyödyntäminen.
Esimerkiksi koronaviruksen myötä eri ministeriöt ja sairaanhoitopiirit ovat parantaneet varautumistaan. Lisäksi viime vuoden maaliskuussa hallitus asetti varautumisen ministerityöryhmän. Se ohjaa varautumista, joka liittyy Venäjän Ukrainaan kohdistuvan hyökkäyksen vaikutuksiin.
Tämän vuoden tammikuussa valtioneuvosto tiedotti, että Suomessa siviilivalmiuden käsitteellä ei tällä hetkellä ole selkeää ja vakiintunutta asemaa suomalaisessa kokonaisturvallisuuden järjestelmässä. Sen mukaan Euroopan unionin ja Naton kanssa tehtävä siviilivalmiusyhteistyö on antanut Suomelle potkun kehittää omaa siviilivalmiuttaan.