Itsevaltiaiden mieltä on vaikea lukea. Heidän lähettiläitään voi yrittää tulkita. Keskiviikkona sitä pääsee kokeilemaan eduskunnan puhemies Matti Vanhanen (kesk) kumppaneineen.
Muodollisesti Unkarin pääministeri Viktor Orbán ei tietenkään ole itsevaltias sen paremmin kuin Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogankaan. Vaaleillahan heidät on valittu.
Orbánin Fidesz-puolueen asema on kuitenkin vahva. Niin vahva, että asiaa tuntevien mielestä Suomen Nato-jäsenyyden ratifiointi Unkarin parlamentissa olisi Orbánille ilmoitusasia.
Silti äänestystä on lykätty. Unkarin parlamentti lähettää varapuhemies Csaba Henden johdolla valtuuskuntansa tutkailemaan outoja pohjoisia maita. Tiistaina se on Tukholmassa, keskiviikkona Helsingissä.
Eduskunnassa unkarilaisia isännöi puhemies Vanhanen. Hän on luvannut ainakin kertoa ”minkälaisen maan Nato on saamassa”. Koska tämä lienee jo selvää unkarilaisille, heitä kiinnostanevat aivan muut jutut.
Tiedetään, mikä Unkaria oikeasti risoo. Se haluaa, että EU-raha virtaa maahan väitetyistä oikeusvaltiorikkomuksista huolimatta. Suomi ja Ruotsi ovat aiemmin ottaneet niihin ankaran kannan.
Keskiviikkona Vanhaselle selviää, kuinka härskisti Unkari oikein kehtaa tavoitteitaan ajaa. Se ei ole asettanut Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydelle samanlaisia ehtoja kuin Turkki.
Unkari ei ole Turkki, jonka aseman Natossa takaavat jättiarmeija ja strateginen sijainti. Unkarille rajanaapuruus puolustussotaa käyvän Ukrainan naapurissa voisi tuoda hiukan sympatiaa ilman Orbánin katastrofaalista ulkopolitiikkaa.
Keskiviikkona eduskunnan puhemiehelle Matti Vanhaselle selviää kuinka kovaa peliä Turkki pelaa.
Turkin viivyttelyn syyksi esitetään sisäpolitiikkaa ja tulossa olevia vaaleja, vaikka ne luultavasti ovat vain osasyy.
Vaalit on tarkoitus pitää toukokuussa. Maanantaina Turkin hajanainen oppositio sai viimein sovittua vastaehdokkaasta presidentti Erdoganille. Kemal Kilicdaroglu on maltillinen vasemmistolainen. Rauhallinen ja rakentava mies tunnetaan ”Turkin Gandhina”. Saa nähdä riittääkö tämä Erdoganin tulta ja tapparaa vastaan. Kampanjointiin ei paljoa aikaa ole.
Joka tapauksessa vaalit eivät ole maansa talouskurimukseen ajaneelle Erdoganillekaan läpihuutojuttu. Valtapelien lisäksi pitäisi korjata suuren maanjäristyksen tuhoja. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys ei välttämättä ole ensimmäisenä asiana Erdoganin mielessä.
Tämä voi olla huono juttu tai sitten hyväkin.
CNN:n Luke McGeen tuoreen analyysin mukaan lännen huoli Turkin toimista asiassa kasvaa. Turkissa todella on länsivastaisuutta, jota Erdogan yrittää hyödyntää vaaleissa viivyttämällä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksiä. Venäjän taloudellinen merkitys Turkille on suuri, joten Erdoganilla on myös motiivi miellyttää Venäjän presidentti Vladimir Putinia.
CNN:n jututtamista läntisistä virkamiehistä valtaosa uskoo, että Erdogan ei muuta mieltään ainakaan ennen Naton kesäkuun huippukokousta. Hekin näkevät, että Suomen tilanne on helpompi kuin Ruotsin.
Joka tapauksessa jäsenyyksien viivästyminen on propagandavoitto Venäjälle, jonka ilmoittama syy sodalleen Ukrainassa oli juuri Naton levittäytymisen vastustaminen.
Suomi ja Ruotsi valitsivat puolensa, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Vanhaan liittoutumattomuuteensa maat eivät voi enää palata.
Jos Nato-jäsenyyksien vahvistus vain viipyy, eletään oudossa välitilassa. Tietysti asiat voisivat huonomminkin olla.
