Marin välttäisi kipeitä leikkauksia – puolue­johtajat eri linjoilla keinoista supistaa valtion velka­taakkaa

Suomen valtio on velkaantunut kuluneen hallituskauden aikana entisestään. Tilanne on näkynyt myös eduskuntavaalikeskustelussa.

Valtiovarainministeriön virkakunta julkaisi helmikuussa arvion, jonka mukaan ensi hallituskaudella otetaan joka vuosi yli kymmenen miljardia lisää velkaa. Arvio 10–11 miljardin vuotuisesta velkatarpeesta ei pidä sisällään mahdollisia uusia kriisejä.

Valtiovarainministeriön kansliapäällikön Juha Majasen mukaan talouden synkkä tilanne vaatii ainakin kahden vaalikauden sitoutumisen.

Lue lisää: VM:n kanslia­päälliköltä synkkiä uutisia tulevalle hallitukselle – ”Tämä seikka hätkähdytti edus­kunta­puolueet”

IS:n vaalikoneessa puolueiden puheenjohtajien näkemykset keinoista valtion velkataakan supistamiseksi vaihtelevat.

Sanna Marin välttäisi kipeitä leikkauksia ja valitsisi ensisijaisesti verotuksen kiristämisen talouden tasapainottamiseksi. Kuva: Fabrice Coffrini / Lehtikuva

Pääministeri Sanna Marin (sd) valitsi vastauksen ”jokseenkin eri mieltä”, kun vaalikoneessa esitettiin väite: ”Valtion velkataakka on käännettävä laskuun, vaikka se tarkoittaisi kipeitä leikkauksia.”

– Ensisijainen keino vahvistaa julkista taloutta on vauhdittaa kestävää talouskasvua ja vahvistaa työllisyyttä. Lisäksi tarvitaan sekä meno- että tulosopeutusta hyvinvointivaltion ytimessä olevista palveluista tai heikoimmassa asemassa olevilta leikkaamatta, Marin perustelee vastaustaan vaalikoneessa.

Marin vastasi lisäksi olevansa täysin samaa mieltä väitteestä ”Kun julkista taloutta tasapainotetaan, on keinoksi valittava leikkausten sijaan ensisijaisesti verotuksen kiristäminen”.

– Talouskasvu, työllisyyden edistäminen ja verotuksen oikeudenmukainen tehostaminen ovat leikkauksia parempi keino valtion talouden vahvistamiseen. Verotuottoja tulee lisätä, mutta se tulee tehdä ennen kaikkea tiivistämällä veropohjia, puuttumalla verovälttelyyn ja karsimalla verotukia, hän perustelee vastaustaan.

Petteri Orpo on vastauksissa täysin eri linjoilla Sanna Marinin kanssa. Kuva: Mikko Stig / Lehtikuva

Eri linjoilla Marinin kanssa ovat kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo, keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko, perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra, Rkp:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson, kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah ja Liike Nytin puheenjohtaja Harry Harkimo.

Petteri Orpo vastasi olevansa täysin samaa mieltä siitä, että valtion velkataakka on käännettävä laskuun, vaikka se tarkoittaisi kipeitä leikkauksia.

– Suomalaiset ymmärtävät, että velkaantuminen on saatava loppumaan. Suomalaiset ymmärtävät myös, että se ei onnistu ilman kulujen karsimista ja säästämistä. Rinteen–Marinin hallitus ei ole tehnyt mitään laittaakseen asioita tärkeysjärjestykseen tai säästääkseen valtion varoja. Sen vuoksi edessä on raskas urakka talouden tasapainottamisessa. Mutta siihen on joka tapauksessa ryhdyttävä, Orpo perustelee.

Myös Riikka Purra ja Annika Saarikko ovat väitteen kanssa täysin samaa mieltä.

– Suomessa on seuraavan kahden vaalikauden aikana asetettava kärkitavoitteeksi julkisen talouden tasapainottaminen, jotta valtiontalous kestää tulevina vuosikymmeninä ikäsidonnaisten menojen tuntuvan kasvun. Perussuomalaisten talouspoliittisesta ohjelmasta ja vaihtoehtobudjetista voi katsoa lähemmin, miten me sen tekisimme, Purra perustelee.

Saarikko puolestaan vakuuttaa, että keskusta on sitoutunut talouden tasapainottamiseen kahden tulevan vaalikauden aikana.

– Ei ole olemassa miljardiluokan leikkauksia, jotka eivät vaikuttaisi kehenkään tai mihinkään. Keskusta pitää vaativana, mutta perusteltuna VM:n esittämää julkisen talouden vahvistamista 9 miljardilla eurolla kahden seuraavan vaalikauden aikana, Saarikko perustelee.

–  Tulevien vaalikausien välttämättömät sopeutustarpeet tulee keskustan näkemyksen mukaan hoitaa valtion menojen priorisoinnilla ja uudelleen kohdentamisella, rahankäytön tehostamisella, tuottavuustoimilla sekä julkisia menoja supistamalla ja niiden kasvua hillitsemällä. Tarvitaan työllisyyttä ja talouskasvua vahvistavia toimenpiteitä. Verotusta voidaan maltillisesti korottaa siten, ettei yritysten, yrittäjien ja työnteon verotusta kiristetä, hän jatkaa.

Purra ja Saarikko ovat täysin samaa mieltä siitä, että valtion velkataakka on käännettävä laskuun, vaikka se tarkoittaisi kipeitä leikkauksia. Kuva: Lassi Rinne

Henriksson, Essayah ja Harkimo ilmoittavat olevansa väitteen kanssa jokseenkin samaa mieltä.

Marinin kanssa samalle suunnalle kallistuvat vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo ja vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson.

He ilmoittavat olevansa täysin eri mieltä siitä, että valtion velkataakka on käännettävä laskuun, vaikka se tarkoittaisi kipeitä leikkauksia.

– Velkaantuminen on otettava vakavasti, sillä se vaarantaa hyvinvointivaltion tulevaisuuden rahoituksen. Velkaantumista voidaan hillitä veronkorotuksilla, menojen vähentämisellä ja rakenteellisilla uudistuksilla, jotka kasvattavat työllisyyttä ja tuottavuutta, Ohisalo perustelee vastaustaan.

–  Kaikkia kolmea keinoa tulee käyttää tasapainoisesti, ja toimien on tuettava talouden uudistumista, päästövähennyksiä ja köyhyyden vähentämistä. Liian rajuilla ja nopeilla leikkauksilla romutettaisiin hyvinvointivaltio ja ihmisten hyvinvointi ja syötäisiin tulevaisuuden kasvun eväät, hän jatkaa.

Andersson puolestaan on sitä mieltä, että ”valtiontaloutta on mahdollista tasapainottaa ilman rajuja leikkauksia.

– Tulopuolen vahvistaminen on mahdollista oikeudenmukaisilla veroreformeilla, joilla tiivistetään veropohjaa ja vaikeutetaan aggressiivista verosuunnittelua. Vasemmistoliitto on omassa vaaliohjelmassaan esittänyt konkreettisia keinoja, joilla valtiontaloutta voi tasapainottaa kolmen miljardin edestä ilman leikkauksia sosiaali- ja terveydenhuoltoon, koulutukseen tai sosiaaliturvaan.

Li Andersson ja Maria Ohisalo ovat useassa väitteessä samoilla linjoilla. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Mitä mieltä muut puoluejohtajat sitten ovat verotuksen kiristämisestä?

Eri linjoilla Marinin kanssa ovat jälleen Orpo, Purra, Saarikko, Henriksson ja Harkimo.

Väitteen ”Kun julkista taloutta tasapainotetaan, on keinoksi valittava leikkausten sijaan ensisijaisesti verotuksen kiristäminen” kanssa täysin eri mieltä ilmoittavat olevansa Orpo, Purra ja Harkimo.

Purra ilmoittaa, ettei hän kannata minkäänlaisia veronkorotuksia.

– Rahat on löydyttävä muita menoja vähentämällä ja toissijaisesta karsimalla, Purra perustelee.

Väitteen kanssa jokseenkin eri mieltä ovat Saarikko ja Henriksson.

Saarikko kuitenkin sanoo, että verotusta voidaan maltillisesti korottaa siten, ettei yritysten, yrittäjien ja työnteon verotusta kiristetä.

Myös Henriksson perustelee, että verotuksen pitäisi kannustaa työhön ja yrittäjyyteen.

–  Veronkorotusten sijaan olemme jo pitkään olleet sitä mieltä, että työn verotus on Suomessa liian korkea ja sitä pitäisi alentaa pitkällä aikavälillä. En kuitenkaan usko, että tämä on realistista heti ensi vaalikauden alussa, sen sijaan tämä voi olla mahdollista kauden lopussa, Henriksson perustelee.

Essayah on sen sijaan ilmoittanut olevansa jokseenkin samaa mieltä siitä, että leikkausten sijaan on ensisijaisesti kiristettävä veroja.

– Julkisen talouden tasapainottamiseen tarvitaan kaikkia kolmea keinoa: sopeuttamista eli leikkauksia, kasvua ja rakenteellisia uudistuksia ja myös maltillisia veronkorotuksia muun muassa haittaveroihin. Sen sijaan ansiotuloja ei tule kiristää eikä yritysverotusta, koska ne helposti kurjistavat taloutta.

Anna-Maja Henriksson asettuu väitteissä samoille linjoille Orpon, Purran ja Saarikon kanssa. Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva

Samoilla linjoilla Marinin kanssa ovat jälleen Ohisalo ja Andersson.

Ohisalon mukaan veronkorotukset on pidettävä osana julkisen talouden sopeuttamiskeinoja.

– Suomen kokonaisveroastetta suhteessa muihin Pohjoismaihin liioitellaan usein, sillä emme suinkaan ole kärjessä suhteessa verrokkimaihin. Valtiovarainministeriön arvioiden mukaan Suomen kokonaisveroaste laskee tulevina vuosina, mikäli verotukseen ei tehdä muutoksia. Korotukset ovatkin välttämättömiä jo siksi, että muuten verotulojen määrä vähenee samalla, kun esimerkiksi hoivamenot paisuvat, Ohisalo perustelee.

Anderssonin mukaan verouudistukset ovat parempi keino sopeuttaa taloutta, kuin rajut menoleikkaukset.

–  Verouudistukset kannattaa toteuttaa niin, että niillä on mahdollisimman vähäinen haitallinen vaikutus talouskasvulle ja työllisyydelle. Suuriin omaisuuksiin ja pääomatuloihin kohdistetut veronkiristykset lisäävät verojärjestelmän oikeudenmukaisuutta eivätkä vaikuta kielteisesti kokonaiskysyntään, Andersson perustelee.