Valtiovarainministeriö esitti joulukuussa julkaistussa virkamiespuheenvuorossaan, että julkista taloutta tulisi vahvistaa vähintään yhdeksällä miljardilla eurolla seuraavan vaalikauden aikana.
– Se on niin iso urakka, että se vaatii kaikkien mahdollisten toimenpiteiden läpikäyntiä, valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä sanoo IS:n haastattelussa.
Syynä on se, että Suomi on velkaantunut viidentoista vuoden ajan. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen yhteiskunnan menot ovat jatkaneet kasvu-uralla, mutta bruttokansantuote ja tulot tippuivat alemmalle uralle.
– Välissä oleva kuilu selittää, miksi me olemme tilanteessa, että meillä on kymmenen miljardin alijäämä.
”Meillä on kymmenen miljardin alijäämä.
Valtiovarainministeriön mukaan tulevalla vaalikaudella päättäjien pitäisi sopeuttaa julkista taloutta kuudella miljardilla eurolla. Niemelän mielestä ”aika paljon” siitä pitäisi saada kasaan suorilla sopeutustoimilla eli säästöillä ja veronkiristyksillä, sillä rakennetoimet purevat verkkaisella tahdilla.
– Rakennetoimia on toki välttämätöntä saada käyntiin nopealla aikataululla ja valmistella eteenpäin, niin niistä rupeaa realisoitumaan hyötyjä seuraavalla vaalikaudella.
Niemelä huomauttaa, että mahdolliset menolisäykset kasvattavat urakkaa.
– Jos johonkin panostetaan lisää vaikka miljardi, niin sitten tarvitaan vähän enemmän sopeutustoimia kaiken kaikkiaan.
Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen yhteiskunnan menot ovat jatkaneet kasvu-uralla, mutta bruttokansantuote ja tulot tippuivat alemmalle uralle. ”Välissä oleva kuilu selittää, miksi me olemme tilanteessa, että meillä on kymmenen miljardin alijäämä”, Niemelä näyttää käsillään.
Niemelä sanoo, että ”tuomiopäivän pasuunana” tunnetussa valtiovarainministeriössäkin on tapahtunut ajattelumallin muutos.
– Kolmekymmentä vuotta sitten olisimme varmaan sanoneet, että jäädytetään kaikki. Nyt me sanomme, että tätä voisi tehdä painotetusti ja jätetään heikoimmassa asemassa olevat sen ulkopuolelle.
Valtiovarainministeriö ei suoraan ehdota, kuinka paljon menosäästöjä tai veronkorotuksia pitäisi tehdä, vaan kertoo, minkälaisia toimenpiteitä olisi mahdollista tehdä.
Valtiovarainministeriö julkaisi maanantaina kaksi virkamiesten valmistelemaa raporttia: meno- ja rakennekartoituksen sekä verokartoituksen. Raporteista löytyy yli yhdeksän miljardin edestä toimia, joista tulevat hallituspuolueet voivat rakentaa haluamansa kokonaisuuden, jolla julkinen talous saadaan kuntoon.
– Isoin kokonaisuus meno- ja rakennepuolella on indeksisidonnaiset menot. Valtion budjetista kaksi kolmasosaa on indeksisidonnaisia menoja, minkä takia on täysin välttämätöntä käydä niitä läpi.
Inflaatio eli hintojen nousu määrittelee, kuinka paljon indeksikorotus vuosittain on. Korotukset tulevat valtion budjettiin automaattisesti. Niemelä toteaa, että nämä menot ovat poliittisen päätöksenteon ulkopuolella. Hänen mielestään voisi olla perusteltua luopua joistakin indeksoinneista kokonaan.
”Nyt me sanomme, että tätä voisi tehdä painotetusti ja jätetään heikoimmassa asemassa olevat sen ulkopuolelle.
Jos indeksikorotus on vaikkapa kaksi prosenttia, niin yhden prosenttiyksikön jarru rajoittaisi kustannusten nousua yhden prosentin verran per vuosi.
– Prosenttiyksikön jarrulla saisimme toista miljardia säästettyä, kun katsomme indeksisidonnaisten menojen nousun kokonaisuutta mukaan lukien työeläkkeet, Niemelä sanoo.
Niemelän mielestä indeksikorotusten jäädytystä kokonaan tai osittaisia jarruja ei kannata panna toimeen samalla tavalla läpi linjan, vaan jättää säästöt tekemättä esimerkiksi heikoimmassa asemassa olevien etuisuuksiin, erityisesti toimeentulotukeen.
Sen sijaan reippaammat jarrut indeksikorotuksiin voitaisiin hänen mukaansa tehdä vaikkapa Yle-indeksiin ja puolustusmenoihin.
– Puolustusministeriön ja puolustuksen resurssien osalta indeksileikkauksen aika ei välttämättä ole vielä vuonna 2024, mutta varmasti vuosina 2024–2027 se tulee mahdolliseksi. Jossain voi olla toimi vähän reippaampi ja jossain vähän maltillisempi.
Niemelä mainitsee, että kokoomus on esittänyt vaaliohjelmassaan indeksijarruja. Puolue jättäisi indeksijarrujen ulkopuolelle puolustuksen ja koulutuksen määrärahat.
Budjettipäällikkö ei halua synkistellä liikaa. ”Meillä on mahdollisuus tehdä tätä fiksusti. Se vaatii päättäväisyyttä, mutta kaikki on edelleen meidän omissa käsissämme”, Niemelä sanoo.
Niemelä toteaa, että useat puolueet ovat linjanneet, että koulutukseen ei ensi vaalikaudella kosketa.
– Meidän viestimme on, että olisi hyvä sukeltaa sisälle ja katsoa mistä me puhumme, kun puhumme koulutuksesta. Totta kai osaamisesta pitää pitää huoli, mutta sieltä löytyy kokonaisuuksia, joita olisi hyvä katsoa läpi.
Niemelän mukaan vuosituhannen vaihteessa siirryttiin kolmivuotiseen ammatilliseen koulutukseen, mutta tutkimustiedon valossa se ei ole erityisen vaikuttavaa kaikilla koulutusaloilla.
– Mitäpä jos me siirtyisimme näillä aloilla takaisin kaksivuotiseen koulutukseen? Ei kaikessa ammatillisessa koulutuksessa, mutta rajatusti. Sieltä voisi olla lähes sata miljoonaa saatavissa.
”Olisi hyvä sukeltaa sisälle ja katsoa mistä me puhumme, kun puhumme koulutuksesta.
Hän nostaa esille myös eläkkeiden kertymisen opiskeluajalta ja lukukausimaksujen käyttöön ottamisen korkeakouluissa. Nykyisin korkeakoulututkintoja voi tehdä useita julkisen puolen tukemana. Niemelän mielestä valtion tuki voisi rajautua vaikkapa ensimmäiseen korkeakoulututkintoon.
Myös aikuiskoulutukseen liittyvä kokonaisuus on Niemelän mukaan antelias.
Varhaiskasvatusmaksuja on alennettu kuluvalla vaalikaudella kahdesti. Valtiovarainministeriön mielestä suunnan pitäisi olla toinen, vaikka maksujen korottaminen heikentäisikin työllisyyttä. Tällä hetkellä osa perheistä ei maksa lainkaan lasten päivähoidosta. Ministeriön mukaan maksujoukkoa laajentamalla ja maksuja korottamalla voitaisiin julkista taloutta vahvistaa 150–200 miljoonalla eurolla.
Niemelän mielestä virkamiehet eivät hoitaisi tehtäväänsä, jos he eivät kääntäisi kaikkia kiviä etsiessään säästökohteita poliitikkojen päätettäväksi.
Kehitysyhteistyömäärärahat voitaisiin valtiovarainministeriön mukaan laskea OECD-maiden keskitasolle. Se toisi 200–300 miljoonaa euroa pysyväisluonteista säästöä.
Elinkeinopuolella ministeriö saksisi yritystukia, kuten alueellista kuljetustukea. Maa- ja metsätalouspuolella viljelijätukia voitaisiin leikata satoja miljoonia euroja.
– Esimerkkinä se, pidetäänkö koko Suomi tuettuna viljelyn suhteen vai ei.
Valtiovarainministeriössä on hahmoteltu myös valtion pääomasijoitustoimijoiden, erityisesti Suomen Teollisuussijoitus Oy:n, Ilmastorahaston ja Business Finlandin yhdistämistä. Ilmastorahaston taseessa on Nesteen osakkeita 8,3 prosenttia ja niiden siirtäminen takaisin valtioneuvoston kansliaan toisi valtion kassaan reilun 50 miljoonan vuosittaiset osinkotulot.
Sosiaaliturvaetuuksien osuus on lähes 50 miljardia kansantalouden tilinpidosta. Niihin valtiovarainministeriön ehdottaa myös eniten toimenpiteitä. Esimerkiksi opintotuen saajien siirtäminen yleisestä asumistuesta takaisin asumislisän piiriin toisi parin sadan miljoonan säästöt. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan työssäoloehdon uudistaminen säästäisi 250 miljoonaa euroa. Ansiotulovähennyksen poisto toisi reilut sata miljoonaa säästöä.
”Sosiaaliturvaetuuksien osuus on lähes 50 miljardia kansantalouden tilinpidosta.
Niemelä sanoo, että virkamiesten tehtävänä on kääntää kaikki kivet, mutta on poliittinen valinta, mitä halutaan painottaa.
– Moni pelkää sopeuttamista ja meillä on lähihistoriasta joidenkin kymmenien vuosien takaa sellaisia kokemuksia, että rajuilla toimilla on tullut tiettyjä ongelmia. Mutta meillä on mahdollisuus tehdä tätä fiksusti. Se vaatii päättäväisyyttä, mutta kaikki on edelleen meidän omissa käsissämme. Kun vain toimeen ryhdytään, me kyllä selviämme, Niemelä valaa uskoa.
Veropuolella tuottoja voitaisiin valtiovarainministeriön mukaan kasvattaa korottamalla alennettuja arvonlisäverokantoja, uudistamalla osinkoverotusta ja korottamalla maapohjan kiinteistöverotusta. Valmiste- ja liikenneverojen tuottojen laskua voitaisiin hidastaa verojen indeksoinnilla.
