Sdp:n puheenjohtaja Sanna Marin (sd) synnytti Suomeen blokkivaaliasetelman kieltäytymällä hallitusyhteistyöstä perussuomalaisten kanssa Ilta-Sanomien vaalitentissä tammikuussa.
Sillä, että vihreät ja vasemmistoliitto teki saman, ei ole juurikaan merkitystä.
Mutta Sdp:n kannalla on.
Marinin tarkoitus oli luoda peliasetelma sellaiseksi, että leirit eriytyvät ja Sdp on päänapa vasemmiston tai Sdp:n ja kokoomuksen sinipunan varaan syntyvässä leirissä.
Samalla Marin yritti lyödä kiilaa varsinkin kokoomukseen, jossa yhteistyö perussuomalaisten kanssa on vielä nielemisessä, vaikka puolueen piirivaikuttajat MTV:n kyselyssä pitivät sitä parhaana vaihtoehtona – samoin kuin perussuomalaiset kokoomusta.
”Niinkin saattaa tällä kertaa käydä, toisin kuin kertaakaan nykyisen perustuslain aikana, että suurimman puolueen puheenjohtajasta ei tule lopulta hallituksen muodostajaa.
Eduskunnassa on nyt perinteisellä politiikan laskukaavalla 123 kansanedustajan porvarienemmistö, mutta valtaa on pitänyt porvarikentän hajanaisuuden takia neljä vuotta vihervasemmistolainen hallitus Marinin johdolla.
Tämä johtuu syntyneestä käytännöstä, että hallitusneuvottelut aloittaa suurimman puolueen puheenjohtaja.
Viimeksi se oli Antti Rinne, jonka johtama Sdp sai 2019 vaaleissa yhden kansanedustajapaikan enemmän (40) kuin Jussi Halla-ahon johtamat perussuomalaiset (39) ja kaksi paikkaa enemmän kuin Petteri Orpon johtama kokoomus (38).
Vasemmistovetoisen hallituksen mahdollisti keskusta, joka ainakin kokoomuksen mukaan petti tehdyt välipuheet ja lähti Juha Sipilän (kesk) johdolla vihervasemmistolaisen hallituksen takuupuolueeksi.
Nyt keskusta ja Annika Saarikko, joka tuki hallitukseen menoa, kantaa siitä seuraukset kammattavan surkeissa gallupluvuissa. Kuukausi ennen vaaleja puolueen kannatus on Ylen gallupin mukaan 9,5 prosenttia ja puolue miettii profiiliaan.
Samassa gallupissa kokoomus, perussuomalaiset ja Sdp ovat käytännössä tasoissa kuukausi ennen vaaleja.
Tilanne on kihelmöivä.
Hallituspohjasta keskustellaan nyt kaikissa pöydissä. Jotkut ovat tietävinään enemmän, jotkut vähemmän, mitä on luvassa.
Myös porvarileiri herää. Taustalla pedataan vaalien jälkeistä yhteistyötä.
Vaalien jälkeenkin eduskuntaan tulee porvarienemmistö.
Pääkysymys on tämä:
Johtaako Suomea silti myös seuraavat neljä vuotta vasemmistovetoinen hallitus, jos Sdp saa yhden paikan enemmän kuin joku muu?
Varsinkin kokoomuksessa katsotaan huolestuneina sitä, että vaaleissa Hjallis Harkimon Liike nyt ja Liberaalit saattavat saada eduskuntaan parhaimmillaan jopa neljä paikkaa.
Kokoomuksessa pelätään, että äänet ovat heiltä pois.
Se saattaa aiheuttaa, että kokoomuksen paikkaluku ei riittäisikään suurimman puolueen asemaan.
Perussuomalaisilla saattaa toki riittää, silloin hallituksen kasaamisen aloittaisi Riikka Purra.
Porvarihallituksen saa kaiken lisäksi kasaan vaalien jälkeen ilman keskustaakin, kokoomuksen, Rkp, kristillisten varassa. Liike nytin ja liberaalien mahdolliset paikat ovat vielä reservissä.
Nykypohjan jatkon estää se, että kepu tuskin lähtee toista kertaa vihreiden nöyryytettäväksi.
Porvarien puolella heräillään siis siihen, mitä tapahtuu vaalien jälkeen. Ilmoille on heitetty ajatusta, että hajanainen porvarileiri saisi vaalien jälkeen yhdistettyä voimansa.
Yhtä kaikki hallitusneuvotteluista povataan vaikeita.
Niinkin saattaa tällä kertaa käydä, toisin kuin kertaakaan nykyisen perustuslain aikana, että suurimman puolueen puheenjohtajasta ei tule lopulta hallituksen muodostajaa ja pääministeriä.
Sen jälkeen keskustellaan sitten pelisäännöistä ja parlamentarismin merkityksistä.
Kumpi on suurempaa parlamentarismia?
Sekö, että vaaleissa pikkuvoiton tai pienellä erolla suurimmaksi puolueeksi noussut puolue kasaa hallituksen?
Vai sekö, että hallituksen pohja lepää parlamentaarisen ideologisen enemmistön varassa?
Ruotsissa syksyn blokkivaalien jälkeen saatiin erilaisten kiemuroiden jälkeen aikaan moderaattien Ulf Kristerssonin johtama porvarihallitus, jota ruotsidemokraatit tukevat parlamentissa.
Suomessa tähän kuvioon ei tarvitse mennä, vaan porvaripuoli mahtuu tarvittaessa samaan hallitukseen, siis persut ja kokoomus.
Vuoden 2003 vaalien alla Sdp:n tuolloinen puoluesihteeri Eero Heinäluoma keksi termin ”pääministerivaalit”, kun Paavo Lipposesta (sd) piti tulla kolmannen kerran pääministeri.
Suurimmaksi puolueeksi nousikin Anneli Jäätteenmäen johtama keskusta ja pääministerin paikka meni hänelle.
Sen jälkeen puolueet ovat varoneet pääministerivaalista puhumista, mutta mediaan termi jäi elämään.
Siksi nytkin tehdään pääministeritenttejä.
Eivätkä ne valheellisia olekaan.
Seuraava pääministeri on joko Petteri Orpo, Sanna Marin tai Riikka Purra. Lisäksi Sdp:ssä tuntuu viriävän Marinin nimeen vannova pääministerivaaliasetelma, muisto vuodelta 2003.
Mutta kuvio, kuka paikan saa, voi olla entistä monimutkaisempi.