”Tilanne on synkkä, tilanne on vakava, tilanne on vaarallinen.”
Nämä puolustusministeri Antti Kaikkosen (kesk) sanat eduskunnan istuntosalissa 23. helmikuuta 2022 kuvaavat Suomen valtiojohdon ytimen tunnelmia päivää ennen Ukrainan sodan alkamista.
Vääjäämätöntä ei voisi enää estää. Vladimir Putinin Venäjä oli tehnyt päätöksensä ja sota alkaisi hyvin pian. Todennäköisesti seuraavana aamuna.
Suomen Nato-jäsenyyden hakeminen oli tarkkaan mietitty koreografia jo sodan ensimmäisistä päivistä alkaen. Julkisuudessa on aiemmin näyttänyt siltä, että nimenomaan kansalaisten mielipide oli Nato-jäsenyyden lähtölaukaus.
Näin ei kuitenkaan ollut. Valtiojohdon ydin tiedosti 24. helmikuuta, että Suomi ei voi enää jatkaa nykyisellä turvallisuusjärjestelyllä.
Nyt ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) ja puolustusministeri Antti Kaikkonen kertovat, mitä 24. helmikuuta tapahtui Suomessa kulissien takana ja miten seuraavat kriittiset viikot ja kuukaudet johtivat Suomen Nato-jäsenyyden hakemiseen.
Britannia väläytti Pekka Haavistolle mahdollisia turvatakuita jo tammikuussa – Yhdysvallat epäröi aluksi Suomen Nato-optiota
Ulkoministeri Pekka Haavisto otti heti sodan ensimmäisen päivän aamuna yhteyden Ukrainaan.
”Tuona aamuna tp-utvassa ei kukaan avoimesti sanonut, että haetaan Nato-jäsenyyttä. Kaikilla oli kuitenkin siinä tilanteessa hiljainen tieto siitä, että emme voi enää jatkaa nykyisellä turvallisuusjärjestelyllä.
Puhelin hälyttää tuskallisen pitkään. Ikuisuudelta tuntuvan hiljaisuuden välissä hälytysääni rätisee. Samaan aikaan televisiossa vaihtuvat videopätkät Ukrainan rajan yli vyöryvistä tankeista.
Viimein Ukrainan ulkoministeri Dmytro Kuleba vastaa puhelimeen. Tunnelma on vakava.
– Mitä me voimme tehdä? Ulkoministeri Pekka Haavisto kysyy ensimmäisenä.
Kuleba kertoo, että Ukraina aikoo taistella Venäjää vastaan. Se puolustautuu viimeiseen mieheen.
– Tilanne on meidän kannaltamme äärimmäisen kriittinen, Kuleba sanoo Haavistolle.
Tieto vahvistaa sen, että Ukraina tarvitsee paljon apua, jotta se pystyy torjumaan Venäjän oikeudettoman hyökkäyksen. Nyt on varmaa, että diplomatialle Venäjän kanssa ei ole mahdollisuutta.
Enää ei puhuta Minskin sopimuksen toteutumisesta, vaan siitä, miten Ukraina voi puolustautua Venäjää vastaan. Tämä on kohtalonkysymys koko Euroopan ja Suomen turvallisuuden kannalta.
– Ukrainasta sanottiin, että he tuntevat venäläiset ja että tämä olisi pelkkää teatteria. Kahden tiedon välissä oli vaikeaa pohtia, mitä oli tapahtumassa, Haavisto sanoo.
Vuotta myöhemmin ulkoministeriössä Helsingin Katajanokalla istuva ulkoministeri Pekka Haavisto muistelee tätä mieleenpainuvaa hetkeä Ukrainan sodan ensimmäisiltä päiviltä.
Hän oli herännyt tuona aamuna ennen aamukuutta ja soittanut kotona ensimmäiset puhelunsa Ukrainaan. Kello 9.00 pidettiin tuon viikon toinen, tp-utva, ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja tasavallan presidentin yhteinen kokous. Sen jälkeen presidentti, pääministeri, ulkoministeri ja puolustusministeri pitivät tiedotustilaisuuden presidentinlinnassa.
– Sinä päivänä lähes 50 vuotta samanlaisena kestänyt Euroopan turvallisuusarkkitehtuuri mureni ja siirryimme tuntemattomaan. Muistan pohtineeni, että maa, jonka kanssa meillä on 1 300 kilometrin yhteinen raja, käyttää julmaa voimaa ja valtaa Euroopassa – ja me olemme osa tätä peliä, Haavisto kertoo tuntemuksistaan tuona päivänä.
– Tuona aamuna tp-utvassa ei kukaan avoimesti sanonut, että haetaan Nato-jäsenyyttä. Kaikilla oli kuitenkin siinä tilanteessa hiljainen tieto siitä, että emme voi enää jatkaa nykyisellä turvallisuusjärjestelyllä, hän sanoo.
Vaikka sota ei tullut yllätyksenä, sen alkamiseen liittyi Haaviston mukaan erikoinen piirre.
Yhdysvaltojen ja Britannian tiedustelu oli ilmaissut huolensa siitä, että Venäjä aikoisi hyökätä. Ukrainasta saadut tiedot sen sijaan olivat erilaisia. Se sekoitti Haaviston mukaan pakkaa valtiojohdon ytimessä paitsi Suomessa, myös koko Euroopassa.
– Meitä kaikkia hämäsi se, että Ukraina sanoi sen rajalle kerääntyneiden Venäjän joukkojen olevan pelkkä harjoitus. Ei pitäisi huolestua ja panikoida. Ukrainasta sanottiin, että he tuntevat venäläiset ja että tämä olisi pelkkää teatteria. Kahden tiedon välissä oli vaikeaa pohtia, mitä oli tapahtumassa, Haavisto sanoo.
Suomi tyhjensi Ukrainan lähetystönsä epävarmassa tilanteessa. Haluttiin pelata varman päälle.
– Toisaalta Etyj ei ollut työntekijöidensä kanssa yhtä varovainen vielä tuossa vaiheessa. Venäjän hyökkäyksen alettua he joutuivat hieman improvisoimaan. Uskomus vaihteli siitä, muuttuuko tilanne hyökkäyssodaksi vai ei.
Epävarmuutta Suomessa oli myös siitä, mihin suuntaan sota voisi edetä. Pahin skenaario oli se, että Ukraina romahtaisi salamavauhdilla ja Venäjä vaihtaisi istuvan hallinnon Kiovassa.
– Jos Ukraina olisi luhistunut, olisimme Euroopassa tilanteessa, jossa suurenkin maan valta voitaisiin vaihtaa väkivallalla. Seuraavaksi olisi kysytty, mitä tämä tarkoittaa Puolan ja Baltian maiden turvallisuudelle. Ja voiko Venäjä painostaa Suomea ja Ruotsia jollain tavalla? Haavisto sanoo.
Tuon skenaarion toteutumista jännitettiin Suomessa sodan ensimmäisinä päivinä.
Suomi eli piiruakaan liioittelematta veitsen terällä. Kaikki riippui ukrainalaisten taistelutahdosta. Lopulta se ratkaisi turvallisuuskeskustelun myös Suomessa.
– Mielsimme, että provokaatiota, jossa Nato-jäsenyyden hakeminen voidaan estää, voi tapahtua, Haavisto myöntää.
”Yhdysvalloilla oli silloin alussa vähän sellaista ajattelua, että tähän soppaan ei pidä tuoda nyt uutta elementtiä. Ja että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys ehditään käsitellä myöhemmin.
Nato-optio oli Haaviston mukaan pöydällä heti sodan ensimmäisinä päivinä – vaikka kukaan ei asiaa kokouksissa heti ääneen sanonutkaan.
Muutamia kuukausia aiemmin joulukuussa 2021 Vladimir Putin oli esittänyt lausuntonsa siitä, ettei Venäjä hyväksy Naton laajentumista. Haaviston mukaan Venäjä ei kuitenkaan selvästi täsmentänyt, mitä maita tämä lausunto koski.
– Ajattelimme, että Venäjä pyrkii suitsimaan Suomea ja Ruotsia, jos haemme Naton jäseniksi. Tämä oli se joulukuun tunnelma. Esillä oli myös kysymys siitä, laajenisiko sota jo alkuvaiheessa Venäjän ja Naton väliseksi konfliktiksi.
Hakemusta pohtiessaan Suomi joutui Haaviston mukaan jatkuvasti miettimään, millaista häirintää, esimerkiksi ilmatila- ja rajaloukkauksia, voi tapahtua.
– Samalla tiedettiin, ettei Nato hyväksy jäsenikseen maita, joilla on rajakiistoja. Mielsimme, että provokaatiota, jossa Nato-jäsenyyden hakeminen voidaan estää, voi tapahtua, Haavisto myöntää.
Ison-Britannian puolustusministeri Ben Wallace vieraili Suomessa 12. tammikuuta 2022.
Haaviston mukaan Wallace otti ensimmäisenä esiin Suomen mahdollisten turvatakeiden tarpeellisuuden uudessa turvallisuustilanteessa. Haavisto kuunteli Wallacea ajatellen, että kevään kuluessa Ison-Britannian tarjous voisi tulla ajankohtaiseksi.
– Ja niin tapahtuikin, Haavisto sanoo.
Nato-prosessin ratkaisevassa ytimessä oli myös Yhdysvaltojen mielipide.
– Yhdysvalloilla oli silloin alussa vähän sellaista ajattelua, että tähän soppaan ei pidä tuoda nyt uutta elementtiä. Ja että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys ehditään käsitellä myöhemmin.
Suomelle ja Ruotsille oli tärkeää tietää, miten Nato-maat suhtautuisivat Naton jäsenyyshakemuksen jättämiseen.
Oli tärkeää, että Naton keskeiset jäsenmaat, kuten Yhdysvallat, näyttäisivät vihreää valoa nopealle Nato-hakemuksen käsittelylle. Tarvittiin paljon diplomaattisia yhteyksiä. Kun reitti olisi selvä, Suomi ja Ruotsi jättäisivät jäsenhakemuksen.
– Keväällä Helsingissä oli valtava trafiikki, kun kävimme läpi turvallisuuslupauksia. Kysyimme eri maiden ministereiltä tärkeän kysymyksen: miten reagoitte, jos tapahtuu jotain pahaa, Haavisto kertoo.
– Kun aloitimme Ruotsin silloisen ulkoministerin Ann Linden kanssa keskustelut, ensin kuulin sanat ”jävla Finland, mitä te olette tekemässä”, Haavisto naurahtaa.
Ruotsi oli Haaviston mukaan vielä oma prosessinsa.
– Kun aloitimme Ruotsin silloisen ulkoministerin Ann Linden kanssa keskustelut, ensin kuulin sanat ”jävla Finland, mitä te olette tekemässä”, Haavisto naurahtaa.
Hän sanoo, että Ruotsin näkökulmasta Suomi oli sotkemassa myös Ruotsin pitkäaikaisen sotilaallisen liittoutumattomuuden. Keskustelut olivat intensiivisiä. Ruotsi perusti asialle oman parlamentaarisen ryhmän, jossa Haavistokin oli kuultavana.
– Sisäinen prosessi Ruotsissa oli hurja. Se on aivan toinen keskustelu.
Nato-prosessi koostui siis kolmesta palasta: Ruotsi mukaan, kaikilta Nato-mailta vihreä valo sille, että Suomi voi hakea jäsenyyttä sekä turvallisuuslupaukset.
– Kun tämä paketti oli valmis, valtiojohto saattoi tulla ulos ja sanoa, että olemme valmiit hakemaan Nato-jäsenyyttä. Silloin kansa ja puolueet olivat jo selvästi kääntyneet Nato-jäsenyyden puolelle. Koreografia oli tarkkaan mietitty, ja jälkeenpäin ajateltuna voi sanoa, että se toimi.
Antti Kaikkosen mukaan ensimmäiset päätökset puolustustarvikeavusta tehtiin jo sodan alkaessa – esillä oli pahinkin skenaario
– Pettymyksen ja surun tunteet olivat ensimmäisenä mielessä. Syvä pettymys Venäjää kohtaan. Onko tämä todella se tie, jolla he haluavat jatkaa?
Hyökkäys jatkuu useasta suunnasta. Yksi Venäjän keskeinen tavoite näyttää olevan vallanvaihto: Ukrainan hallitus on saatava sivuun. Epäilemättä Mariupol ja maayhteys Krimille kiinnostavat, mahdollisesti Odessa. Venäjä hyökkää pohjoisesta, idästä ja etelästä. Maalta, mereltä ja ilmasta. Päivätty 26.2.2022.
Tämän raadollisen kuvauksen päiväkirjaansa kirjoitti puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk) kaksi päivää sodan alkamisen jälkeen.
Turvaluokiteltua tietoa oli paljon. Ajatuksia ja tunteita sai jakaa vain hyvin pienessä piirissä. Kameroiden edessä oli seisottava selkä suorana, eikä ilme saanut värähtää.
– Tiesin, että suomalaisia pelotti ja hirvitti tilanne. Katsoin, että minun tehtäväni ei ole lisätä huolta ja pelkoa omalla esiintymiselläni. Toisaalta tiesin myös sen, että suoraa sotilaallista uhkaa Suomessa ei ole. Sitä en tiennyt, mikä tilanne olisi viiden tai kymmenen vuoden päästä, Kaikkonen sanoo hiljaisena.
Ajatuksiaan Kaikkonen kirjasi päiväkirjaansa ja keskusteli puolustusministeriön väen ja kansliapäällikön Esa Pulkkisen kanssa. Jatkuvaa yhteyttä hän piti myös puolustusvoimien komentajaan Timo Kiviseen, avainministereihin ja tasavallan presidenttiin Sauli Niinistöön.
”Niin vakavatunnelmaisessa tp-utvassa en ole koskaan ollut.
Ukrainan sodan alkamisesta on kulunut lähes vuosi, kun vanhempainvapaan viimeisiä päiviä viettävä Antti Kaikkonen istuu Tuusulan ilmatorjuntamuseossa pöydän ääressä. Paikka tuo mieleen muistoja, sillä hän on aikoinaan varusmiehenä palvellut Helsingin ilmatorjuntarykmentissä Tuusulan Hyrylässä.
Kaikkonen huokaa. Ajatukset palaavat kohtalokkaaseen päivään 24. helmikuuta.
Hän muistelee, että tuona aamuna herätessä adrenaliiniryöppy oli valtava. Puolustusministeri ryhtyi heti aamulla ottamaan yhteyttä eri tahoihin.
– Pettymyksen ja surun tunteet olivat ensimmäisenä mielessä. Syvä pettymys Venäjää kohtaan. Onko tämä todella se tie, jolla he haluavat jatkaa?
Kaikkosen mieleen on erityisesti jäänyt sodan ensimmäisen aamun historiallinen tp-utva.
– Niin vakavatunnelmaisessa tp-utvassa en ole koskaan ollut. Päädyimme heti ottamaan sen linjan, että Venäjän hyökkäys tuomitaan, Kaikkonen sanoo.
– Tuntui, että kaikki ovat tilanteen tasalla ja että pystymme toimimaan yhdessä ja erikseen tehtäviemme mukaisesti. Jokainen tiesi, että oma rooli pitää hoitaa. Miten kauan sota sitten kestääkin.
Kaikkonen kuvaa hetkiä dramaattisiksi.
Kenelläkään ei ollut alkuvaiheessa tietoa siitä, miten laajat Venäjän tavoitteet ovat ja kestäisikö sota päiviä, viikkoja, kuukausia vai vielä pidempään.
Vanhempainvapaalla 27. helmikuuta asti oleva Kaikkonen syötti vauvaa haastatteln lomassa.
”Itsellä onni siitä, että uutta elämää on tulossa. Samaan aikaan iso murhe siitä, että ihmisiä kuolee toisaalla turhaan. Kyllä se raavaallakin miehellä jossain tuntuu.
Vauva parkaisee. Kaikkonen havahtuu ajatuksistaan ja hänen kasvoilleen piirtyy hymy.
Vanhempainvapaalla olevan Kaikkosen arjen jokaiseen minuuttiin kuuluu tällä hetkellä pieni vauva, jonka hän on joutunut aikataulusyistä ottamaan mukaan haastatteluun. Kaikkonen painottaa, etteivät vanhemmuus ja vauva ole haastattelun aiheita.
Vauvan jokeltelu hymyilyttää silti ketä tahansa. Lapsi tuo myös Kaikkosen mieleen hetken sodan ensimmäisiltä päiviltä.
– Meillä oli silloin sodan alkamista seuraavana päivänä 25. helmikuuta ultraäänitutkimus liittyen vaimon raskauteen. Olin pyhästi luvannut, että tulen sinne mukaan. Pidin puolen tunnin henkilökohtaisen breikin muusta tilanteesta. Ultrassa kuvissa näkyi uusi elämä ja sydän sykki. Kerrottiin, että kaikki näyttäisi olevan hyvin, Kaikkonen sanoo.
Hän on pitkään hiljaa.
– Henkilökohtaisella tasolla se oli viesti uudesta elämästä, mutta samaan aikaan työssä olin keskellä alkanutta sotaa. Näiden välinen ristiriita oli tunteisiin menevää. Itsellä onni siitä, että uutta elämää on tulossa. Samaan aikaan iso murhe siitä, että ihmisiä kuolee toisaalla turhaan. Kyllä se raavaallakin miehellä jossain tuntuu.
Elämän ja kuoleman ristiriita. Sitä on vaikeaa pukea sanoiksi.
– Henkilökohtaisella tasolla se oli viesti uudesta elämästä, mutta samaan aikaan työssä oli keskellä alkanutta sotaa. Näiden välinen ristiriita oli tunteisiin menevää.
Sodan ensimmäisenä päivänä tp-utvan jälkeen Kaikkonen puhui myös Ruotsin silloisen puolustusministerin Peter Hultqvistin kanssa. He vaihtoivat tilannekuvan ja ajatuksia.
– Aika nopeasti keskusteluun nousi myös Nato. En muista, puhuimmeko jo tuolloin mahdollisesta jäsenyydestä, mutta ainakin Naton roolista keskustelimme, Kaikkonen muistelee.
Nato-jäsenyys nousi ainakin kansan keskuudessa esiin sodan ensimmäisenä päivänä, mutta julkisuudessa oltiin varovaisia.
– Miten tämän nyt sanoisin. Valtiojohdon tasolla oli sanomattakin selvää, että Nato-jäsenyyttä lähdetään katsomaan ja selvittämään. Olisiko reitti selvä, jos sellaisen päätöksen lähitulevaisuudessa tekisimme? Arvioni on, että keskeiset ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimijat omilta tonteiltaan ryhtyivät siinä kevättalven mittaan toimimaan asian edistämiseksi, Kaikkonen kertoo.
Keskustelu puolustustarvikeavusta alkoi Kaikkosen mukaan heti sodan ensimmäisinä päivinä.
Lauantaina 26. helmikuuta puolustusministeri kävi Mäntyniemessä presidentin luona keskustelemassa tilanteesta. Myös hallituksen kesken puhelin soi tiiviisti molempiin suuntiin.
Sunnuntaina 27. helmikuuta tp-utva oli jälleen koolla. Jo silloin tehtiin päätökset ensimmäisestä puolustustarvikeavusta Ukrainalle.
– Se oli vielä pehmeämpi paketti, mutta jo silloin linjattiin, että kovempaakin tavaraa Ukrainaan lähetetään. Se kuitenkin vaati jatkovalmistelua, koska puolustushallinnolla ei ollut asiasta vielä valmista esitystä, Kaikkonen kertoo.
– Käytännössä parin vuorokauden aikana rakennettiin se toinenkin paketti. Päätös paketista tehtiin maanantaina 28. helmikuuta. Siinä paketissa oli jo aseitakin mukana.
Suomi teki päätöksensä, kun Saksa ja Ruotsi muuttivat asennoitumistaan ja ilmoittivat tukevansa Ukrainaa puolustustarvikkeilla. Alusta asti oli kuitenkin ollut selvää, että Ukrainaa autetaan.
– Toki vieläkään ei ole pois suljettua, että tilanne menisi huonompaan suuntaan jollakin tavalla. Mutta suomalaiset voivat jatkossakin luottaa siihen, että Suomi pidetään turvassa kaikissa olosuhteissa.
Kulissien takana ensimmäiset päivät ja viikot sodan alkamisen jälkeen olivat sekavia. Voidaan puhua jopa kuukausista kevättalvella.
Kaikkonen vakuuttaa, että Suomella oli ”oma homma hallinnassa”, mutta epävarmuus liittyi sotaan, sen kulkuun ja seurauksiin.
– Heti alussa oli valtava huoli siitä, kestääkö Kiova. Onko tämä salamaoperaatio, jossa Venäjä pystyy vallanvaihtoon Ukrainassa, Kaikkonen muistelee.
Jos pahin skenaario olisi toteutunut ja Venäjä olisi päässyt Kiovaan, olisi noussut esiin toisenlainen kysymys.
– Olisiko se rohkaissut Venäjää seuraaviin askeliin ja mitkä ne mahdollisesti ovat? Oliko intressejä muihin maihin? Pidemmän tähtäimen huoli oli se, että jos Venäjää ei nyt pysäytetä, mitä tapahtuu 5–10 vuoden päästä? Nähdäänkö sama mahdollisesti jossain muualla?
Tilanne alkoi kirkastua kulissien takana, kun selvisi, että Ukrainan kansa taistelee Venäjää vastaan. Hyvin tärkeä askel oli myös presidentti Niinistön matka Washingtoniin 4. maaliskuuta.
Kaikkosen mukaan kevättalven tunnelman voi tiivistää siihen, ettei ollut mitään varmuutta siitä, miten kaikki tulee menemään.
– Toki vieläkään ei ole pois suljettua, että tilanne menisi huonompaan suuntaan jollakin tavalla. Mutta suomalaiset voivat jatkossakin luottaa siihen, että Suomi pidetään turvassa kaikissa olosuhteissa.