On vaikea myöntää, että kunnian päivät ovat takana. Suomen keskustan suosio on alempana kuin koskaan. Puolueen ja sen edeltäjien yli satavuotisessa historiassa ei vastaavaa alhoa ole.
Se ei ole puheenjohtaja Annika Saarikon syy. Hyvinä ja kohtuullisinakin aikoina Saarikko olisi nainen paikallaan: kyvykäs, älykäs ja sanavalmis. Mutta nyt ajat ovatkin keskustalle hirmuiset.
Kun Saarikko suostui tehtäväänsä, hän varmasti uskoi voivansa pelastaa keskustan. Vain Saarikko itse tietää uskooko enää.
Eduskuntavaaleissa voidaan palata kolmen suuren puolueen järjestelmään. Ne vain eivät ole keskusta, Sdp ja kokoomus vaan perussuomalaiset, Sdp ja kokoomus.
Puheenjohtaja Saarikon keskustasta on tullut politiikan seinäruusu.
Vielä vuoden 2019 eduskuntavaaleihin keskusta lähti suurimpana puolueena. Sen kannatuksen romahduksen nopeus hakee vertaansa suomalaisessa poliittisessa historiassa.
Vuoden 2023 vaaleihin keskusta lähtee toiveenaan, että voittaisi edes vihreät. Hallitustaipaleen tapahtumien jälkeen se on aivan kunniakysymys.
Monien mielestä nyt konkretisoituu vuosikymmeniä kestänyt rakennemuutos. Väki keskustan hallitsemista kunnista on muuttanut suuriin kaupunkeihin, joihin keskusta ei ole perässä päässyt. Muutama poliittinen virhe, ja kulissit romahtivat.
Eduskuntavaaleissa perussuomalaiset ovat keskustan hankalin haastaja maakunnissa. Puolue pystyy valtaamaan ikiaikaisia keskustakuntia. Kokoomus taas kärkkyy keskustan jäljellä olevia yrittäjiä.
Kova on Saarikon haaste.
Mutta ei täysin toivoton vuoden 2021 kuntavaaleissa ja vuoden 2022 aluevaaleissa hän pystyi lyömään synkimmät ennustelut. Kummassakin keskusta oli kolmas.
Järjestökone osoitti voimansa ja puolueaktiivit sinnikkyytensä.
Siedettävällä tappiolla keskusta voisi olla edelleen hallituspuoluekin.
Todennäköisesti ei kuitenkaan nykyisessä hallituspohjassa siinäkään yhä epätodennäköisessä vaihtoehdossa, että Sdp onnistuisi uusimaan täpärän ykkössijana. Yhteistyöstä punavihreiden kanssa on tullut niin paljon lunta tupaa sekä omilta että vierailta, että se tuntuu poissuljetulta.
Todennäköisintä on, että kokoomus on vaalien jälkeen suurin puolue jollei perussuomalaiset yllätä. Jykevään porvarihallitukseen tarvittaisiin joka tapauksessa keskustaa.
Perussuomalaisten on vaikea luopua EU-kriittisestä ohjelmastaan. Työperäisenkin maahanmuuton tuntuva lisääminen on puolueelle liki mahdoton ajatus. Kokoomukselle ne ovat kynnyskysymyksiä. Perussuomalaisten on vaikea sulattaa kokoomuksen ympäristöajattelua.
Keskusta voisi tällaisessa hallituksessa olla sovitteleva voima eikä vastarannankiiski, joksi se Sanna Marinin hallituksessa ajautui. Keskustalaiset voisivat terapoida niin kokoomuslaisia kuin perussuomalaisiakin hallituskumppaneitaan.
Keskustalla ja sen kannattajilla on monta etua, joita kannattaisi olla puolustamassa hallituksessa.
Saarikolla on vaalitaistelun jälkeen edessä kovia ratkaisuja.