”Tilanne on synkkä, vakava ja vaarallinen.” Näin puolustusministeri Antti Kaikkonen kuvasi tilannetta vuosi sitten Münchenin turvallisuuskokouksessa IS:lle.
Kaikki merkit viittasivat Venäjän aloittavan hyökkäyssodan Ukrainaan. Diplomatian polku oli käymässä kapeaksi kuten Kaikkonen sanoi.
Ensi perjantaina sota on riehunut Ukrainassa vuoden. Suomi teki oman ratkaisunsa ja haki Nato-jäsenyyttä. 18. toukokuuta Suomi ja Ruotsi ovat odottaneet Naton porstuassa vuoden.
Viime viikkoina on ollut selvää, että odottelulle haetaan pikaista ratkaisua, mutta sen avaimet ovat yhä Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğanin käsissä – tai tämän päässä, kuten presidentti Sauli Niinistö on aiemmin kuvaillut.
Niinistö asetteli sanojaan Münchenissä tarkasti liittyen Suomen Nato-tilanteeseen. Niissä kannattaa kiinnittää huomiota muutamaan muotoiluun.
Niinistön viestissä painottui Suomen ja Ruotsin yhteinen tahdonilmaus tulla Naton jäseniksi niin pian kuin mahdollista, mutta Turkin suhtautuminen tähän tahtoon on yksinomaan sen käsissä.
Turkin lausunnoissa tahto on ollut kallistumassa siihen, että se voisi ratifioida Suomen jäsenyyden ennen Ruotsia. Ilma onkin ollut sakeana kysymyksiä siitä, onko Suomi valmis menemään Natoon ajallisesti ennen Ruotsia.
Niinistön Münchenissä antama vastaus antaa pohjaa tulkita, että valintatilanteeseen joutuessaan Suomi on tähän valmis. Se ei ole ensisijainen valinta, mutta kuten sanottua asia on Turkin käsissä.
Niinistön vastaus kysymykseen polkujen erkanemisesta, jos Turkki Suomen Nato-jäsenyyden ennen Ruotsia ratifioisi, kuului näin:
– Me emme tahdo, emmekä voi hakemustamme takaisin vetää. Me olemme esittäneet tahtomme esittämällä hakemuksemme, emmekä me siitä voi noin vain luopua.
Tietenkään Suomi ei luovu hakemuksestaan, sen on edettävä jos ikkuna aukeaa. Palaset liikkuvat ja se käy ilmi nyt useista puheenvuoroista.
Naton pääsihteeri Jens Stoltenbergin painotusten muuttuminen herätti tällä viikolla huomiota. Stoltenberg sanoi, ettei pääkysymys ole tehdäänkö ratifioinnit yhdessä vaan se, että molemmat maat ratifioidaan pikaisesti Naton jäseniksi.
Unkarin suunnitelmana on aloittaa jäsenyyden ratifiointi parlamentissaan 28. helmikuuta. Turkissa on alkamassa vaalitauko. Voisivatko ratifioinnit olla valmiita jo vaikkapa maaliskuussa, on molempien maiden käsissä.
Etenevät asiat lopulta Suomen osalta milloin tahansa, Naton avoimien ovien politiikan uskottavuuden vuoksi myös Ruotsin Nato-jäsenyyden pitäisi olla selvä ennen Vilnan huippukokousta heinäkuun alkupuolella. Kärsimättömyyttä viivyttelyyn on ilmoilla.
Niinistö piti sanansa diplomaattisina, mutta selkeinä. Häneltä kuultiin kuitenkin myös lausahdus: ”Onhan tässä jo aikaa mennyt”.
Lisää Suomen Nato-tilanteesta kuullaan lauantaina, kun Niinistö osallistuu turvallisuuskokouksen päälavalla Stoltenbergin kanssa keskusteluun Euroopan turvallisuudesta. Aamun tiedotustilaisuudesta Niinistö riensi puheluun Turkissa Erdoğanin tavanneen Stoltenbergin kanssa.
Suomi on lauantaina vahvasti esillä päälavalla. Pääministeri Sanna Marin keskustelee EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin kanssa aamupäivällä Euroopan geopolitiikasta.
Illan päätteeksi Niinistö ja Marin pokkaavat Suomelle arvostetun Ewald von Kleist -palkinnon. Suomi ja Ruotsi saavat palkinnon yhdessä historiallisesta päätöksestään hakea Nato-jäsenyyttä Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan seurauksena.
Palkinto tuo Müncheniin kaksi Suomen tunnetuinta poliitikkoa harvinaisella tavalla. Perinteisesti Münchenissä Suomea on edustanut presidentti Niinistö sekä puolustus- ja ulkoministeri. Nyt paikalla on myös maailmalla tiukkoja sloganeita Venäjästä laukonut Marin.
Niinistö edustaa Suomea Münchenissä viimeistä kertaa presidenttinä. Marinin kansainvälisestä urasta on kenties nähty vasta alkusoitto.
Kaksikko ei aina ole yhteentörmäyksiltä välttynyt, mutta Suomen Natoon viemisessä on tarvittu molempien poikkeuksellisia poliitikon kykyjä ja kylmäpäisyyttä.