Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on tunnetusti tarkka siitä, miten hänen sanojaan tulkitaan.
Tulkitaan silti, pienen riskinkin uhalla.
Avainsana on yhteisymmärrys.
Niinistö käytti viime viikolla tätä termiä ainakin kahdessa yhteydessä Suomen Nato-prosessia kommentoidessaan.
– Suomi menee Nato-prosessissa eteenpäin täydessä yhteisymmärryksessä Ruotsin kanssa, Niinistö muotoili Kanadan kenraalikuvernööri Mary Simonin Suomen-vierailun yhteydessä.
Niinistön viesti oli tismalleen sama STT:n haastattelussa: ”Minun kantani on se, että me etenemme Ruotsin kanssa yhteisymmärryksessä ja tavoitteena on niin pikainen jäsenyys kuin mahdollista sekä Suomelle että Ruotsille".
Sana yhteisymmärrys kielii siitä, että molemmat osapuolet jakavat saman käsityksen tilanteesta.
Miten Ruotsissa on viime päivinä puhuttu?
Ruotsin pääministeri Ulf Kristerssonilta kysyttiin tällä viikolla, mitä hän ajattelee siitä, jos Suomi päätyisi liittymään Naton jäseneksi ennen Ruotsia.
– Käsittääkseni Suomen valtiojohto ei halua sitä, mutta he ymmärtävät täsmälleen kuten minäkin, että kyse on Turkista, joka tekee turkkilaisia päätöksiä. Ja muodollisesti me olemme kaksi eri maata, jotka ovat hakeneet jäsenyyttä, Kristersson vastasi.
Ymmärryksestä siis Kristerssonkin puhuu.
Ruotsin ulkoministeri Tobias Billström on puolestaan korostanut Nato-päätöksen kuuluvan kansalliseen päätösvaltaan.
Muutokset kielenkäytössä voivat olla pieniä, mutta merkityksettömiä ne eivät ole.
Aiemmin on puhuttu hieman naivistisesti siitä, kuinka Suomi ja Ruotsi kulkevat kohti Natoa käsi kädessä, hand i hand.
Kristersson on käyttänyt aiemmin myös matka-metaforaa ja sanonut, että Suomi ja Ruotsi ovat ”tällä matkalla yhdessä”.
– Olemme ottaneet jokaisen askeleen käsi kädessä, eikä kummallakaan ole muita aikomuksia, Kristersson sanoi viime lokakuussa Helsingissä.
Kiistatonta on, että Turkki on muuttanut viestiään. Viime aikoina Turkki on antanut julkisesti ymmärtää, että Suomen Nato-jäsenyys voitaisiin ratifioida ennen Ruotsia.
– Voimme antaa erilaisen viestin Suomesta jos on tarpeen. Ruotsi tulee järkyttymään, kun viestimme eri lailla Suomesta. Mutta Suomen ei tule tehdä samaa virhettä, Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan sanoi tammikuun lopussa.
Yksi turvallisuuspolitiikan lähde sanoo IS:lle, että jos Turkki päättää ratifioida ensin Suomen hakemuksen, Suomi ei sille mitään voi, eikä asiaan liity ”mitään aktiivista myötävaikuttamista”.
– Jos Turkki niin tekee, Turkki tekee niin. Kukin maa hakee Nato-jäsenyyttä itse, hakemukset ovat erilliset, mutta olemme koko ajan katsoneet että olisi meidän etumme, että Ruotsikin liittyy, IS:lle muotoillaan.
Kysymys kuuluu, onko Suomi valmis hyväksymään eritahtisen etenemisen poliittisena realiteettina.
Oleellista on aikajänne. Sillä ei olisi suurta merkitystä, jos Suomen etumatka olisi esimerkiksi kuukauden, mutta tilanne muuttuisi, jos Ruotsin jäsenyys jäisi roikkumaan ilmaan kuukausiksi tai jopa vuosikausiksi.
Tällä olisi myös turvallisuuspoliittista merkitystä.
– On asioita, jotka liittyvät sotilaalliseen suunnitteluun ja erilaisiin huoltovarmuusketjuihin. Koko Naton pohjoinen suunta olisi vahvempi, jos kaikki Pohjoismaat olisivat mukana, IS:lle korostetaan.
Nato-prosessiin saattaa liittyä myös jonkinlainen harha siitä, että Turkilla ja Suomella olisi kovasti neuvoteltavia asioita.
Suomen, Ruotsin ja Turkin välisiä kolmikantatapaamisia on järjestetty Naton Madridin huippukokouksen jälkeen tasan kaksi kappaletta, eikä kyse ole kuulemma ollut edes niinkään neuvotteluista kuin keskusteluista.
Alusta asti on ollut selvää, että Turkin tyytymättömyys on kohdistunut enemmän Ruotsiin, eikä Turkilla ole tiettävästi ollut Suomea kohtaan juurikaan vaatimuksia.
Turkkilais-amerikkalainen politiikan tutkija Soner Cagaptay arvioi Suomen Kuvalehdelle, ettei hän näe Turkin hyväksyvän Ruotsin Nato-hakemusta ennen vaaleja.
– Mutta sillä on tarve osoittaa, ettei se vastusta Naton laajentumista. Siksi Turkki on halukas päästämään Suomen Natoon ilman Ruotsia, Cagaptay kommentoi lehdelle.
Cagaptayn mukaan Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan odottaa Ruotsin uuden terrorisminvastaisen lainsäädännön astuvan voimaan ja haluaa nähdä, muuttaako laki Ruotsin suhteita Kurdistanin työväenpuolue PKK:ta ja puolueen aseellista siipeä YPG:tä kohtaan.
Naton heinäkuussa Vilnassa pidettävä huippukokous on Suomelle ”vahva deadline”, joten jos Turkin vaalit siirtyvät eteenpäin, jäisi vaalien ja Naton huippukokouksen väliin ahdas rako ratifioinnille.
Suomi voi joutua siis vielä ennen Naton huippukokousta päättämään, liittyykö se Natoon ennen Ruotsia.
Onko Suomi valmis antamaan signaalin eritahtisesta etenemisestä?
Muodollisesti lopullinen hyväksyntä tarvitaan Natolta. Vaikka Turkki ja Unkari ratifioisivat Suomen jäsenyyden, Naton tulisi vielä kutsua Suomi Naton jäseneksi.
Jonkinlaisena signaalina voi pitää sitä, että ulkoasiainvaliokunta antoi perjantaina yksimielisen mietinnön Nato-laista.
Suomen Nato-prosessi ei siis ole jäämässä jumiin ainakaan eduskuntavaalien takia.