Pitää määrätä, mistä puhutaan ja millä tavalla. Pääministeripuolue Sdp ei voi estää sitä, että vaalien alla puhutaan velasta. Pääministeri Sanna Marin (sd) voi kuitenkin yrittää määrittää, miten siitä puhutaan.
Velka on ollut suomalaisen politiikan pöydän kestovieras vuoden 2008 finanssikriisistä lähtien. Alkupalat tosin syötiin jo 1990-luvun laman jälkeen.
Vuonna 2015 velkakello tikitti hurjasti ja nosti valtaan Juha Sipilän (kesk) porvarihallituksen. Vuonna 2019 kansa oli kyllästynyt tikityksen kuunteluun. Oli ensin Antti Rinteen (sd) ja sitten Marinin punavihreiden hallitusten vuoro.
Vuonna 2023 kokoomus on valmistautunut siihen, että velkakelloa taas kuullaan ja se määrää vaalien voittajan. Siksi se hakee perjantaina asialle huomiota välikysymyksellään.
Helsingin Sanomissa Marin käy vastahyökkäykseen.
– Sosiaalidemokraatit eivät usko, että leikkaamalla kasvun eväitä yhteiskuntamme menestyisi, Marin sanoo haastattelussa.
Tässä linjataan viesti, jota demarit tulee toistelemaan välikysymyksen jälkeenkin eduskuntavaaleihin asti. Vasemmistoliiton komppiryhmäkin on liekeissä.
Kappaleen kertosäe kuuluu, että leikkaukset ovat vain tie ”hukattuihin vuosiin ja kituuttavaan kasvuun”. Katkeranhaikeaa tangoa.
Toki Marinin avustajan kassissa on lista omista leikkauskohteista, jos niitä on ihan pakko luetella.
Marinin uusi talousräävittömyys on täsmäase kokoomusta vastaan. Ajatus on, että kokoomuksen grammarissa soi aina sama vanha velkavirsi. Rytminmuutos voi heilauttaa grammarinneulan paikaltaan.
Demareissa elää sitkeä, yhä hiukan epärealistinen toive, että puolue pystyisi sittenkin parin prosenttiyksikön ratkaisevaan kiriin, joka nostaisi sen uudelleen suurimmaksi puolueeksi. Epärealistista tai ei, Marin tuntuu tyypiltä, josta on mahtavaa kaatua saappaat jalassa.
Ja kyllä talousräävittömyys oikeasti aiheuttaa kokoomukselle päänvaivaa.
1900-luvun loppuvuosikymmeninä tutkijat toistelivat viisaan näköisinä, että vaalit voitetaan keskellä. Kaikki viisaudet vanhenevat.
Nyt on todettu, että kaikkia ei voi miellyttää, joten pitää ainakin saada omat uurnille. Kun Suomessa suurimman puolueen paikka voi irrota jopa alle 20 prosentilla äänistä, tämä toimii.
Niinpä sekä kokoomuksen että demarien retoriikka on hyvin ajateltua. Se on kohdistettu lähinnä omille kannattajille.
Tästä eivät eroa perussuomalaisetkaan. Muissa puolueissa kauhistellaan, kun perussuomalaiset iskee tiskiin EU-epäilyä ja työperäisenkin maahanmuuton vastustusta. Mutta perussuomalaiset ovat ainoa kauppa, josta näitä hyödykkeitä haluavat niitä saavat.
Eletään tulisten taistojen aikaa. Niissä vain helposti sillat palavat. Kun vaalien voittaja herää juhlien jälkeiseen krapula-aamuun, hän joutuu miettimään vastaako kukaan enää, kun hallituksen kokooja soittaa.