Valtiovarainministeriö tiedotti tiistaiaamuna, että hallituspuolueet ovat päässeet sopuun lisätalousarviosta ja hyvinvointialueiden lisärahoituksesta.
Hyvinvointialueille esitetään tiedotteen mukaan ”kehysten puitteissa tälle vuodelle 500 miljoonan euron lisärahoitusta, josta 350 miljoonaa euroa olisi valtionavustusta ja 150 miljoonaa euroa kertaerän aikaistamista.”
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sote-laiva vuotaa jo nyt – alueet saavat vain kuukausi uudistuksen käynnistämisen jälkeen puoli miljardia lisää rahaa!
Hallitus kylvää siis rahaa vaalien alla – jälleen kerran.
Katsotaan tarkemmin. Hallituksen tuore päätös sisältää 150 miljoonan euron kertaerän aikaistamisen.
Tämä on osa noin 500 miljoonan euron rahapottia, josta jää siis vielä arviolta 350 miljoonaa euroa maksettavaksi. Tätä puolen miljardin kertaerää perustellaan kasvaneilla sote-menoilla ja muun muassa hoitajien palkkaratkaisulla.
Vielä kiinnostavampi rahaerä on 350 miljoonaa, joka myönnetään alueille valtionapuna hyvinvointialueiden muutos- ja käynnistämiskustannuksiin.
Alueet ovat jo aloittaneet, mutta vielä vaan tarvitaan lisää rahaa muutoksen toimeenpanemiseen.
Erikoista on, ettei yksikään IS:n tavoittamista hallituslähteistä osannut tiistaina sanoa, mihin 350 miljoonan euron valtionapu käytetään.
Potista voidaan irrottaa rahaa yhden lähteen mukaan esimerkiksi ICT-kuluihin, mutta tämäkin on vielä arvailua, koska asetusta kirjoitetaan parhaillaan.
On hyvä muistaa, että aluevaalien alla kerrottiin, että hyvinvointialueille oli myönnetty ICT-rahaa jo noin 215 miljoonaa euroa ja että ICT-kuluihin oli varattu vuosille 2022–2025 yhteensä noin 660 miljoonaa euroa.
Pääministeripuolue Sdp vaati alun perin – myös pääministeri Sanna Marinin suulla – 700 miljoonaa euroa hoitojonojen purkamiseen.
Nyt suoraan tähän tarkoitukseen ollaan myöntämässä 150 miljoonaa.
Keskustassa ihmetellään, miksei kuntaministeri Sirpa Paatero (sd) ole lähtenyt muokkaamaan sote-rahoituslakia, jotta rahaa voitaisiin myöntää niihin tarkoituksiin, joita hänen puoluetoverinsa Marin ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) ovat kuukausitolkulla ajaneet.
Keskustassa pidetään 350 miljoonan euron summaa ”aika isona” ja kysellään, löytyykö tällaisten summien edestä ”hankehumppaa” edistettäväksi.
Demareiden logiikkana on se, että kun alueiden käynnistämismenoihin voidaan käyttää 350 miljoonaa, vapautuu alueilla saman verran rahaa perustoimintoihin, kuten hoitojonojen purkamiseen.
Pääministeripuolueestakin myönnetään, että sote-järjestelmässä on valuvika, kun 350 miljoonan summaa ei voida juridisesti korvamerkitä nimenomaan hoitojonojen purkuun.
Alueille on ajettu lisärahoitusta osin hatarilla perusteilla.
Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) perusteli rahoitusta muun muassa ”hintakriisillä”. Eräs hallituslähde haarukoi, että esimerkiksi kotipalveluiden polttoainekustannukset ovat nousseet.
Argumenttia vesittää se, että hyvinvointialueille on myönnetty jo 756 miljoonaa euroa indeksikorotuksia hintojen noususta johtuen.
Kuten politiikassa usein, tälläkin kertaa lopputulos oli saatu näyttämään siltä, että voittajia on useampia.
Sdp saa soteen puoli miljardia, vaikka varsinaista ”hoitojonorahaa” on 150 miljoonaa.
Keskusta pääsee kertomaan, ettei hallitus rikkonut kehystä eli poliittista sopimusta menokatosta, kun 350 miljoonan euron summa alueille pystytään kattamaan jakamattomista varoista, jotka on tarkoitettu tämän vuoden kertaluonteisiin menoihin.
Tosi asiassa valtiovarainministerin salkkua kantava keskusta on mukana tässäkin rahanjaossa. Jakamattomista varoista puhuminen kuulostaa nykyisellä velkaantumisvauhdilla lähinnä irvokkaalta.
Rahanjakopäätöstä tietysti kiiteltiin eri hallituspuolueissa, sillä yksikään puolue ei halua vaikuttaa vaalien alla siltä, ettei se haluaisi auttaa sairaita ja kärsiviä. Eittämättä hoitovelkaa on kertynytkin koronaepidemian jälkeen.
Varsinainen ongelma voi olla kuitenkin se, että 500 miljoonan pumpsi on vasta alkua.
Ikääntyvän Suomen hyvinvointialueista näyttää syntyneen pohjaton kaivo, jonne sadat miljoonat eurot häviävät.
Seuraava hallitus on saamassa eteensä ikäviä kysymyksiä.
Onko sote-järjestelmä jo valmiiksi rikki, jos alueet eivät pärjää ilman hätäapupaketteja?
Miten käy talouden tasapainottamisen, jos sote nielee rahat? Miten hoitajapula ratkaistaan? Pitäisikö sote-uudistuksen tuottaa jollakin aikavälillä myös säästöjä?