Presidentti Halosen ulkopoliittinen perintö herättää kysymyksiä – professori: ”Täytyy tietää, miksi tällaisia arvioita tehtiin”

Ukrainan sota on ravistellut suomalaisten eturivin päättäjien näkemyksiä Venäjästä.

Yksi keskeinen vaikuttaja on pitänyt matalaa profiilia: presidentti Tarja Halonen.

Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professorina ja Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtajana toimiva Tuomas Forsberg sanoo IS:lle, että tasavallan presidenttinä vuosina 2000–2012 toiminut Halonen on päässyt Venäjä-keskustelussa ”liian helpolla”.

– Hän on sanonut, että Putin on eri henkilö kuin se, jonka hän oppi tuntemaan. Pitää varmaan paikkansa, mutta olisi hyvä saada asianomaisilta toimijoilta, joista Halonen on kärkipäässä, aitoa itsereflektiota, mistä se johtui, että luotti vääriin asioihin.

Forsberg painottaa, ettei kysymys ole siitä, että Halonen haluttaisiin ”jälkiviisaasti tuomiolle”.

– Kansalaisten täytyy tietää, miksi tällaisia arvioita tehtiin ja mihin ne perustuivat. Meidän täytyy oppia virhearvioinneista tulevaisuutta varten. Uskottiinko venäläisten vakuutteluihin, peesattiinko Saksan demareita? Ohitettiinko Suomen ulkoasiainhallinnosta tai tiedustelun kautta tullutta tietoa?

Forsbergin mukaan vuosina 2000–2001 vallinneen optimismin voi ymmärtää, sillä Venäjän presidenttinä aloittanut Vladimir Putin piti tuolloin Eurooppa-myönteisiä puheita. Käännekohta oli vuoden 2003 loppu.

–Kansalaisvapauksia alettiin kaventaa, tuli Hodorkovskin oikeudenkäynti ja vangitseminen. Ihmisoikeuksia ja demokratiaa tarkkaileva Freedom House muutti 2005 Venäjän ei osittain vapaasta maasta ei vapaaksi maaksi. Sitä taustaa vasten ihmetyttää, että Halonen jatkoi sitä linjaa, että Venäjä on demokratian tiellä. Se on outo asia.

Forsberg nostaa esiin Halosen Iltalehdelle lokakuussa 2005 antaman haastattelun, jossa Halonen lausui, että Suomi ja Venäjä jakavat samat ideologiset päämäärät, kuten demokratian, ihmisoikeudet, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon.

– Se oli paljon sanottu vuonna 2005. Ja vielä Halonen sanoi, että Putinin hallinto on osoittautunut paljon paremmaksi kuin mitä 15 vuotta sitten epäiltiin Venäjälle syntyvän.

Professori Tuomas Forsberg sanoo pitävänsä vielä Halosta ”paljon pahempana” tapauksena Saksan liittokanslerina 1998–2005 toiminutta Gerhard Schröderiä, joka on tunnettu läheisistä yhteyksistään Putiniin. Kuva: Pate Aarre-Ahtio / IS

Forsbergin mielestä tasavallan presidentti Sauli Niinistön kausien aikana ei ole ollut enää kuvitelmia siitä, että Venäjä olisi kehittymässä hyvään suuntaan.

Valtiotieteiden tohtori, nuorsuomalaisten entinen kansanedustaja Jukka Tarkka arvioi, että Niinistönkin ajatuksissa saattoi olla vielä viime talveen asti, että ”ehkä Venäjä vähitellen muuttuu sellaiseksi sivistysvaltioksi, että sen kanssa asiat voidaan hoitaa ilman ongelmia”.

– Juuri sen takia Venäjän Ukrainaan hyökätessä Niinistön lausuma naamioiden riisumisesta oli niin dramaattinen. Se oli uskoakseni hänelle henkilökohtaisesti todella kova paikka. Kun hetki koitti, Niinistö teki hyvin selvän pesäeron Venäjään, jopa katkerin sanoin.

Halosen perusajatuksena oli, että sotilaallisesti liittoutumattomat maat voivat ratkoa menestyksellisesti maailman kriisejä.

Tarkan mielestä tämä oli ”mukavaa diskuteerausta ja herkistelyä, jolla ei ole tosiasioihin perustuvan turvallisuuspolitiikan kanssa mitään tekemistä”.

– Halosen ajattelussa romanttinen hyväuskoisuus jyräsi reaalipoliittisen ajattelutavan yli.

Valtiotieteiden tohtorin Jukka Tarkan mielestä Halosen presidenttikauden voimakkaimpina aikoina Suomen Nato-jäsenyys olisi ollut vielä suhteellisen helppo ratkaisu. Kaikista helpoin ratkaisu se olisi ollut Tarkan mukaan silloin, kun Suomi liittyi EU:hun. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva

Halonen vastusti paitsi Natoa myös EU:n sitovia turvatakuita. Lobbaustyötä pehmeämpien muotoiluiden eteen teki EU-pöydissä silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd).

– Kun Suomi on tehnyt turvallisuuspoliittisten selontekojen yhteydessä analyysiä, on lähdetty siitä, että meillä ei ole turvallisuusvajetta, jonka täyttämiseksi tarvittaisiin uusia toimenpiteitä. Jos meillä olisi sellainen vaje, suhtautuminen turvatakuisiin olisi toisenlainen, Halonen sanoi Suomen Kuvalehdelle 2004.

Sitovien turvatakuiden vastustamista voi pitää erikoisena siinä mielessä, että Suomi on pyrkinyt jo pitkään korostamaan EU:n yhteisen puolustuksen sekä erityisesti Lissabonin sopimukseen kirjatun artiklan 42.7 merkitystä. Suomen 2000-luvun alun kannoista EU:n sitoviin turvatakuisiin muistutti Helsingin Sanomat maanantaina.

– Suomi halusi sellaisen kirjauksen, että voidaan edelleen sanoa, että Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa. Se riitti Haloselle torjuntavoitoksi, Forsberg näkee.

Tarkka pitää EU:n turvatakuiden vesittämistä Halosen kauden ”pohjakosketuksena”.

–Artikla 42.7 ei ole tämän hetkisen keskustelun ytimessä, siihen on noussut Naton jäsenyys niin paljaasti ja pelkistetysti kuin ikinä voi.

Forsberg huomioi, että Halosen kaudella EU:n kriisinhallinta ja Nato-yhteistyö menivät koko ajan eteenpäin.

– Oli vain tämä Nato-jäsenyyskysymys ja EU:ssa turvatakuulauseke, joita ei saanut tehdä.

Halonen kutsui Putinia ystäväkseen Suomen Kuvalehden haastattelussa 2011. Halonen kertoi, miten Putin ”marisee” naapureista siinä missä muutkin naapurimaiden johtajat. Kuva Mäntyniemestä vuodelta 2010. Kuva: Pete Aarre-Ahtio

Halonen ei ole toistaiseksi halunnut useista haastattelupyynnöistä huolimatta kommentoida IS:lle suhdettaan Venäjään ja Putiniin.

Halosen avustaja viestitti, että ”kyseessä on istuvan presidentin suhde ja Halonen on jättänyt kymmenen vuotta sitten istuvan presidentin paikan”.

Halonen kertoi maaliskuun alussa Sdp:n äänenkannattajalle Demokraatille olevansa tahallisesti hyvin vaitonainen ulostuloissaan.

– Minun mielestäni paras tuki meidän valtiojohdollemme, sekä presidentille että hallitukselle, on se, että koetan välttää mahdollisimman paljon erilaisia spekulointeja, Halonen kommentoi.

Halonen on kutsunut Twitter-tilillään Venäjän hyökkäystä kansainvälisen oikeuden vastaiseksi.