Kommentti: Vihreiden tuska­pyykki alkoi – mikä meni vikaan?

Vinoumaa vihreiden oikeiston ja vasemmiston välillä varmasti kannattaisi korjata, mutta se voi olla vuosikymmenen projekti, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.

Iiris Suomela veti vaalivankkureita, mutta kuka johtaa puoluetta?

28.1. 6:30

Huoli on vihreissä suuri.

Kun Maria Ohisalo palaa vanhempainlomalta puheenjohtajaksi, löytääkö hän kiveä kiven päältä?

Ainakin entiset puheenjohtajat Ville Niinistö ja Osmo Soininvaara ovat synkkiä. Niinistön mukaan vihreissä on ”kavennuttu, käännytty sisään päin”.

Soininvaara pidettiin ennen vihreiden ideologina. Nyt hänen sanaansa ei ole kuunneltu.

Soininvaaran mukaan vasemmistolaisten osuus vihreiden kannattajissa on noussut, mutta vasemmistolaisten määrä vihreissä ei ole noussut. Osa kannattajista on vain kadonnut. Soininvaaran mielestä vihreiden uusvasemmistolaisuus on kovin tunteikasta.

Noin muuten vain Soininvaara löytää puolueensa ulostuloista unelmahöttöä ja naiiviutta.

Ja kyllähän kriisi totta on.

Vihreät oli ainoa hallituspuolue, joka kärsi vuoden 2022 aluevaaleissa vuoden 2021 kuntavaaleihin verrattuna. Isoimmat hallituspuolueet Sdp ja keskusta selvästi petrasivat niistä. Vasemmistoliiton ja Rkp:n ääniosuudet olivat käytännössä samat kummassakin vaalissa, eikä puolueissa ihokkaita revitty.

Vihreät eivät voi selittää huonoa menestystään vain hallitusvastuulla. Ja niissä vuoden 2021 kuntavaaleissakin vihreät jo ottivat takkiinsa.

Aluevaaleihin lähdettiin valmiiksi alistuneina, kun vihreiden linnakkeessa Helsingissä ei äänestetty. Vihreiden teemat eivät purreet siellä missä äänestettiin. Jälleen kerran maakuntien valloitus jäi tekemättä.

Ohisalon jäädessä vapaalleen hänen tehtävänsä jaettiin. Vihreät olivat tarkkoja siitä, että Iiris Suomelasta käytettiin nimitystä ”puheenjohtajan sijainen”, joka ei oikein antanut kampanjaveturille auktoriteettia.

Hallitusvalta annettiin ympäristöministeriksi siirtyneelle Emma Karille, joka aluksi iskikin teesejä pöytään.

Viime aikoina hän on keskittynyt Helsingin Vanhankaupunginkosken historiallisen padon purkupyrkimyksiin. Tämä ei kiinnosta pääkaupungin ulkopuolella, eikä kerää edes kaikkien vihreitä kannattaneiden sympatioita Helsingissäkään.

Puolueen oikeiston toistaiseksi viimeinen mohikaani Atte Harjanne sai lopulta lohdutukseksi eduskuntaryhmän puheenjohtajan paikan.

On epäselvää kuka vihreitä Ohisalon poissa ollessa varsinaisesti johtaa.

Ei hyvä, kun muutenkin menee huonosti.

Ville Niinistön puheenjohtajuuden loppua muistellaan nyt kulta-aikana, jolloin ääniä satoi vihreiden laariin. Oikea mies osui oikeaan paikkaan.

Niinistö oli Juha Sipilän porvarihallituksen kiihkein arvostelija. Hän toi ääniä sen menoon pettyneiltä yleensä oikeistoa äänestäneiltä. Hallituksessa on vaikeampi kerätä muihin puolueisiin suuttuneiden suosiota.

Vielä Antti Rinteen aikana vihreitä itseään ei uhannut äänien valuminen demareille. Sanna Marinin myötä tämä yllättäen muuttui. Li Anderssonin vasemmistoliitto oli jo vanha vaara vihreille.

Kamppailu äänestäjistä on kovinta toisiaan lähinnä olevien puolueiden kesken. Sitä ei käydä erottautumalla vaan kylkeen liimautumalla.

Tässä mielessä vihreiden liu’ussa vasemmalle ei ole mitään kummallista. Sen seurauksena ovi oikealle vain on lukossa.

Ratkaisu vaikuttaa simppeliltä. Pari piirua oikealle ja sieltä ääniä haalimaan. Ratkaisut harvemmin ovat simppeleitä.

Asiaan liittyy arvostelu siitä, että vihreiden eduskuntaryhmä on liian nuori, naisinen ja feministinen. Monet ihmiset haluavat äänestää itsensä näköisiä ihmisiä. Niinpä monet miehet jättävät äänestämättä vihreitä.

Tässä on se pulma, että vihreillä oli kyllä eduskuntavaaleissa erilaisia miehiä ehdolla, mutta heitä ei äänestetty. Eduskuntaryhmä on nyt kannattajiensa näköinen.

Istuvia kansanedustajia on hankala saada pois ehdolta ja äänestäjiä vielä huomattavasti hankalampi vaihtaa. Jos vihreissä vedetään liian jyrkästi ja nopeasti oikealle, vasemmistoliitto kutsuu nykyisiä äänestäjiä.

Puolueissa ja yrityksissä on eroja. Kun yrityksen johto haluaa uuden imagon, se vain soittaa mainostoimistoon ja tilaa sellaisen. Puolueiden sisällä käydään suunnasta poliittista kamppailua, joka on usein katkerampaa kuin puolueiden välillä.

Muutosta ei voi sanella.

Vinoumaa vihreiden oikeiston ja vasemmiston välillä varmasti kannattaisi korjata, mutta se voi olla vuosikymmenen projekti.

Maria Ohisalon asia on päättää, yrittääkö hän sellaisen aloittaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?