Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra puhui maanantaina puolueen tilaisuudessa jengi-ilmiöstä ja sanoi, että pääkaupunkiseudulla ryöstetään jopa merkkivaatteita suoraan päältä.
– Pääkaupunkiseudulla etenkin nuorilta viedään puhelimia ja lompakoita. Merkkivaatteita ryöstetään suoraan päältä. Sosiaalisen median videoissa kuvataan, minkä koulujen oppilailla on parhaat ja kalleimmat vehkeet. Aina kyse ei ole ryöstöistä tai väkivallasta vaan sillä uhkaamisesta, Purra kuvaili.
Purra yhdisti toiminnan pitkälti ulkomaalaistaustaisista nuorista koostuviin katujengeihin ja puhui rap-artistien ympärille koostuvista nuorten miesten porukoista, jotka ihannoivat väkivaltaista kulttuuria.
Helsingin poliisin rikoskomisario Marko Forss vahvistaa, että vaatteita ryöstetään suoraan päältä, mutta katsoo, että kyseessä on enemmän alaikäisten ongelma, eikä suoraa liitäntää niin sanottuihin katujengeihin ole.
– Yleensä se on takkia, vöitä, joskus jopa lenkkareita. Katsoin juuri videota, jossa ratikassa vedettiin kaverilta takki päältä. Nimenomaan merkkivaatteet- ja vyöt kelpaavat. Välillä myös koruja lähtee päältä. On sellainenkin tapaus, jossa kaverilta lähti takki, lenkkarit, vyö ja lippis, Forss kertoo IS:lle.
Forssin mukaan vaatteet ja tavarat otetaan joko omaan käyttöön tai myydään eteenpäin.
– Tätä on jatkunut pari-kolme vuotta. Ei näitä tapauksia sadoittain ole, mutta sen verran, että voidaan puhua ilmiöstä.
Poliisi on tuonut julki jo aiemmin, että pääkaupunkiseudulla toimii vajaat kymmenen katujengiä, joihin kuuluu noin sata parikymppistä henkilöä.
Helsingin poliisin rikostutkintayksikön johtajan Markku Heinikarin mukaan ryhmiin liittyy gangsta rap -musiikkigenre.
– Emme ole missään nimessä tuomitsemassa musiikkilajia, mutta näiden ryhmien osalta se aiheuttaa jakolinjoja, biiseissä tulee vastakkainasettelua ja sama nokittelu jatkuu somessa. Se on konkretisoitunut vakavinakin väkivallantekoina.
Heinikarin mukaan puukot ovat heiluneet ryhmien välillä, ja loppukesän- ja syksyn aikana on ollut muutamia ampumistapauksiakin.
– Näissä ryhmissä on yksilöitä, jotka osallistuvat keskinäisiin väkivallantekoihin, lisäksi on ryhmien ympärillä pyöriviä henkilöitä, jotka eivät välttämättä liity millään tavalla rikoksiin. Valtaosa on maahanmuuttajataustaisia nuoria miehiä.
Purran mukaan Suomi on ”valitettavasti täysin ja täsmällisesti Ruotsin tiellä”. Heinikari ei lähtisi vertaamaan Suomen tilannetta Ruotsiin.
– Ruotsin tilanne on väkivaltaisuudessaan ihan omalla tasollaan. Tällä hetkellä tilanne jengien välillä (pääkaupunkiseudulla) vaikuttaa hieman rauhoittuneen, mutta tilannetta seurataan tarkasti.
Keskusrikospoliisin rikoskomisario Christer Ahlgren sanoo, että Suomi on matkalla samaan suuntaan kuin Ruotsi, mutta on vielä alkutaipaleella.
– Vauhti kiihtyy, jos emme puutu kehityskulkuun. Tilanne Ruotsissa on ihan järkyttävä.
Ahlgrenin mukaan jengikulttuuria ja rikollista elämää pitää pystyä kitkemään, ja nuorille pitää pystyä osoittamaan, ettei rikollinen tie ole mukava tie, vaan ”se on kauheaa ja hallitsematonta elämää”.
– Osaa näistä ihmisistä pitää ymmärtää ja auttaa, osa on sellaista porukkaa, että vaaditaan kovempia toimia, jotta rikoskierre saadaan katkaistua.
Politiikan toimittajien yhdistys tapasi lauantaina Ruotsissa jengirikollisuuteen erikoistuneen SVT:n rikostoimittajan Diamant Salihun, joka kertoi, että Tukholmassa on 52 jengiryhmää. Jengien pomot ovat hyvin nuoria, vain vähän yli parikymppisiä.
Varsinainen jengisota alkoi 2015. Viime vuonna kuolemaan johtaneita ammuskeluja tapahtui Salihun mukaan 47, ja tänä vuonna tapauksia on ollut jo lähes sama määrä.
Jengit ovat Salihun mukaan yhä radikaalimpia ja ammattimaisempia.
SVT:n rikostoimittaja Diamant Salihu mukaan ruotsalaisjengit käyttävät yhä väkivaltaisempia otteita.
Jengien välisistä konflikteista Tills alla dör -kirjan (Kunnes kaikki kuolevat) kirjoittaneen Salihun mukaan varsinaisia ”no go zoneja” ei ole olemassa, mutta kylläkin alueita, joihin jengirikollisuus erityisesti keskittyy.
Salihu katsoo, että Ruotsin asuntopolitiikassa on tehty isoja virheitä, kun ulkomaalaistaustaiset ovat keskittyneet tiettyihin lähiöihin.
Niin sanotuilla haavoittuvilla alueilla asuu Salihun mukaan 600 000 ruotsalaista, noin kuusi prosenttia kansalaisista.