”Meillä on jo hätä­tila” – Esko Aho kehottaa oppi­sopimus­koulutuksen radikaaliin laajentamiseen

Ex-pääministeri Esko Aho (kesk) sanoo, että Suomi tarvitsee muutoksen koulutuspolitiikassaan sekä työllistämisen että nuorten syrjäytymisvaaran takia. Aho puhuu jo ”hätätilasta”. Selviytymiskeino kumpaankin on Ahon mukaan oppisopimuskoulutuksen merkittävä laajentaminen nykyisestä.

– Meillä on työvoimapula, johon normaali oppimistie ja koulutusjärjestelmä ei pysty riittävästi vastaamaan. Siihen tarvitaan erityistoimia, Aho sanoo IS:n haastattelussa.

16.11.2021 6:00

90-luvun lamavuosien pääministeri Esko Aho (kesk) haluaa patistaa nykypäättäjiä tarmokkaampiin työllisyystoimiin ja syrjäytymisen ehkäisemiseen.

Ahon lääke on oppisopimuskoulutuksen radikaali laajentaminen, joka tulisi käynnistää välittömästi.

– Meillä on jo hätätila, Aho perustelee IS:lle.

Ex-ministerit herättelevät muutenkin hallitusta työllisyyspoliittisiin tekoihin.

Vihreiden entinen puheenjohtaja Osmo Soininvaara esitti lauantaina Helsingin Sanomissa, että työehtosopimuksissa tulisi kasvukeskusten osalta luopua yleiskorotuksista, jotta esimerkiksi ravintolat tai hoivatyönantajat uskaltaisivat hankkia työvoimaa.

Ahon mukaan Suomessa on ”aivan poikkeukselliset” syyt ryhtyä jopa hätätilatoimiin oppisopimusjärjestelmän käytön lisäämiseksi ja kehittämiseksi:

– Ensinnäkin: meillä on työvoimapula, johon normaali oppimistie ja koulutusjärjestelmä eivät pysty riittävästi vastaamaan. Siihen tarvitaan erityistoimia.

– Toinen syy on se, että meillä on ammatillisen koulutuksen puolella kärsitty erityisesti tästä pandemiasta. Ammatillisen koulutuksen laatu ja saavutettavuus on kärsinyt. Syntyy paljon vajetta, jota pitäisi paikata työssä tapahtuvalla oppimisella.

– Kun nämä kaksi syytä panee nippuun, minusta pitäisi tehdä jo hätätilatoimia.

Oppisopimuskoulutus ja sen laajentaminen sopii Ahon mielestä perusammatteihin, kuten rakennus- tai hoiva-alalle, mutta myös muualle.

Oppisopimuskoulutus sopisi Ahon mukaan esimerkiksi rakennusalalle.

Pitäisi puhua tuhansista uusista oppisopimuspaikoista vuoden kahden sisällä.

Ahon mukaan nyt ei pitäisi käyttää kuukausia tai vuosia aikaa sen pohtimiseen, mitä pitäisi tehdä.

– Vaan pistetään muutamassa viikossa pystyyn ohjelma, jolla saadaan suuri määrä mukaan. Pitäisi puhua tuhansista uusista oppisopimuspaikoista vuoden kahden sisällä.

– Näin voitaisiin pelastaa suuri määrä nuoria ihmisiä syrjäytymiseltä, Aho lisää.

Ahon mukaa nyt voimaan tullut toisen asteen oppivelvollisuus ei tepsi kaikkiin. Niille, joille teoreettinen opiskelu on ennestään vaikeaa, yritetään tarjota sitä nyt pakolla.

– Lisää teoreettista opetusta niille, joilla jo ennestään on vaikeaa sen opetuksen kanssa? En usko, että se tulee toimimaan, Aho ihmettelee.

Aho sanoo keskustelleensa asiasta myös opettajien kanssa. Varsinkin ammatillisen koulutuksen keskeyttäneiden määrät ovat suuria.

– Näyttää siltä, että sielläkään ei paljon uskota siihen, että se toimii.

Myös maahanmuuttajanuorille oppisopimuskoulutus tarjoaisi Ahon mukaan hyvän väylän integroitua suomalaiseen työelämään ja saavuttaa hyvä kielitaito.

– Meillä on paljon maahanmuuttajanuoria, joilla nämä ongelmat ovat erityisen suuria, Aho huomauttaa.

Oppisopimuskoulutus ja sen laajentaminen sopisi Ahon mukaan myös hoiva-alalle.

Oppisopimuskoulutuksen laajentaminen ei ole edennyt sen paremmin poliittisesti kuin työmarkkinajärjestöjenkään piirissä.

Ay-liike tuntuu pelkäävään, että se olisi väylä ohittaa työehtosopimukset, kun työantajat haalisivat puoli-ilmaista työvoimaa.

Aho sanoo keskustelleensa työantajien kanssa, ja uskoo, että siellä vastaanotto olisi hyvä – eikä työnantajaleirissäkään puhuta oppisopimuskoulutuksesta halpatyövoiman lähteenä.

Siitä syntyy monta kertaa enemmän kustannuksia kuin hyötyä, mutta pitkällä aikavälillä se on investointi, johon työnantajien kannattaa ehdottomasti mennä.

Ahon mukaan työnantajien tulisikin sitoutua oppisopimusjärjestelmän kehittämiseen pitemmällä tähtäyksellä.

Työnantajien ongelma on kroonisesti laajeneva työvoimapula.

– Se vaatisi työantajiltakin aikamoista panostusta. Pitää muistaa, että oppisopimussysteemi ei ole mikään työnantajan välitön työllistämiskeino. Siitä syntyy monta kertaa enemmän kustannuksia kuin hyötyä, mutta pitkällä aikavälillä se on investointi, johon työnantajien kannattaa ehdottomasti mennä.Työnantajien ongelma on kroonisesti laajeneva työvoimapula.

Ahon mukaan työnantajien ongelma on kroonisesti laajeneva työvoimapula.

Tutkintoihin on Ahon mukaan Suomessa on ylipäätään liian suuri usko ja luottamus.

– Se toimii hyvin niillä joille teoreettinen opiskelu soveltuu. Niitä on onneksi valtaosa nuorista.

– Sitten on niitä joita ei koulunpenkki kiinnosta. En usko, että niitä kaikkein pahimman syrjäytymisuhan alla olevia voidaan minkäänlaisilla perinteisen koulutuksen keinoilla saada takaisin raiteille, vaan siihen tarvitaan työssä oppimisen mekanismeja.

Ahon mukaan nyt ei saisi jäädä liian pitkäksi aikaa ”märehtimään”, millaisia toimenpiteitä pitää tehdä, ja kuka mitäkin hyötyy, kuka mitäkin maksaa.

– Kyse ei ole siitä, saako työntekijä juuri tällä hetkellä sellaisen korvauksen, joka vastaa työehtosopimuksen vaatimuksia. Olennaista on se, saako sen oppimisen – oppiiko tekemään töitä ja saako sen ammatin, jonka välttämättä tarvitsee, Aho sanoo.

Aho lisää, että esimerkiksi Saksassa ja Sveitsissä oppisopimusjärjestelmästä on hyviä kokemuksia, ylipäätään saksankielisessä Euroopassa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?