Nyt ei perussuomalaisia syytetä – eikä puolusteta.
Eduskuntatutkimuskeskuksen johtaja Markku Jokisipilä on kirjoittanut kirjan Perussuomalaiset Halla-ahon ja Purran linjalla (Otava).
Jokisipilän mukaan perussuomalaiset saa kiittää suosiostaan myös muita puolueita.
– Perinteisiä valtapuolueita haastamaan nousevien uusien voimien suosiossa onkin usein kyse ainakin yhtä paljon perinteisten puolueiden mielletystä huonoudesta kuin haastajan hyvyydestä.
– Meillä Suomessa Sdp, kokoomus ja keskusta ovat omalla monen äänestäjän tehottomaksi ja vääräksi mieltämällä politiikallaan tehneet jatkuvasti työtä perussuomalaisten menestyksen puolesta, Jokisipilä heittää.
Vanhat puolueet (sd, kok, kesk) hallitsivat vuorollaan, ja kansa oli pettynyt ja tyytymätön politiikkaan ja puolueisiin.
– Kaikkien kolmen pyrkiessä laajentamaan kannatuspohjaansa perinteisten ydinkannattajaryhmiensä ulkopuolelle ne alkoivat tasoitella ideologisia särmiään, pyöristellä puheitaan ja suunnata viestiään yhä laajemmalle potentiaalisten äänestäjien joukolle.
– Poliittinen puhe alkoi yhä useammin olla monisanaista ja kapulakielistä pyörittelyä, jossa kyllä puhuttiin paljon, mutta vältettiin sanomasta mitään liian konkreettista ja täsmällistä, jotta ei karkotettaisi potentiaalisia äänestäjiä. Kannatusasetelmien vakiintuneisuus ja suurten puolueiden ideologinen samankaltaistuminen vähensivät politiikan kiinnostavuutta, Jokisipilä kirjoittaa.
Vuoden 2011 jytky kasvoi perussuomalaisille otollisesta maaperästä.
Tuli iso jytky! Eduskuntavaaleissa 2011 perussuomalaiset sai Suomen lähihistorian suurimman vaalivoiton. Viiden edustajan pikkupuolueesta tuli 39 kansanedustan puolue.
Vaalirahakohu oli ryvettänyt poliitikkojen maineen, finanssikriisi painoi Suomen taloutta, Kreikalle sorvattiin tukipaketteja ja ennen vaaleja EU päätti tukea myös Portugalia vaikeuksissaan.
– Kyseessä oli tyytymättömyyden ilmaus ja protesti suomalaisen politiikan vakiintuneita toimintatapoja ja niiden harjoittamisessa kunnostautuneita ”vanhoja puolueita” kohtaan.
– Yksilötasolla protestiäänestämiseen johtaneet konkreettiset syyt saattoivat vaihdella paljonkin, mutta yhteistä oli tyytymättömyys vallitsevaan tilaan ja halu saada siihen muutos, Jokisipilä analysoi perussuomalaisten nousua suureksi puolueeksi.
Maahanmuuttokriittisyys ei ollut jytkyssä lainkaan suuri tekijä.
Jytkyssä eduskuntaan nousi 39 perussuomalaista, joista niin sanotun nuivan manifestin allekirjoittajia oli kuusi: Jussi Halla-aho, Vesa-Matti Saarakkala, Olli Immonen, James Hirvisaari, Juho Eerola ja Maria Lohela.
Timo Soini otti maahanmuuttokriittiset puolueensa suojiin, keväällä 2011 eduskuntaan nousi jytkyn myötä Jussi Halla-ahon lisäksi viisi muuta niin sanotun nuivan manifestin allekirjoittajaa.
Vuoden 2015 vaaleissa perussuomalaiset säilytti asemansa, sai 38 paikkaa ja meni hallitukseen.
Hallituskaudellaan (2015–2017) perussuomalaiset romahdutti kannatuksensa, ja puoluekokouksen 2017 jälkeen maahanmuuttokritiikistä tuli selkeästi puolueen valtavirta.
Jokisipilä muistuttaa, että perussuomalaiset ei Jyväskylän puoluekokouksessa 2017 hajonnut.
Timo Soini luopui puheenjohtajuudesta 2017. Jussi Halla-aho valittiin uudeksi puheenjohtajaksi, perussuomalaisille näytettiin ovea hallituksesta, 20 kansanedustajaa perusti oman ryhmänsä ja pysyi hallituksessa, ja perussuomalaisten kenttäväki pysyi tiukasti uuden puheenjohtajansa takana.
Perussuomalaiset heitettiin ulos hallituksesta, 20 kansanedustajaa perusti siniset ja uusi ryhmä jäi hallitukseen. Tämän lisäksi yksi piirijohtaja ja vain vähän jäseniä erosi puolueesta Halla-ahon valinnan jälkeen.
– Kaikesta julkisesta kohusta ja dramatiikasta huolimatta puolueen kenttä oli vahvasti uuden puheenjohtajan hallussa, Jokisipilä huomauttaa.
Puheenjohtaja Halla-ahon kauden aluksi puolueen kannatus ei lähtenyt heti nousuun. Marraskuussa 2017 kannatus oli 6,9 prosenttia, ja moni povasi perussuomalaisten hiipumista pikkupuolueeksi.
EU- ja maahanmuuttokritiikin lisäksi ”ilmastohumpan” kritisointi alkoi purra kansaan, ja Halla-ahon perussuomalaiset nousi kevään 2019 vaaleissa kakkoseksi: 39 paikkaa ja 7 666 ääntä suurimman puolueen asemasta ja Sdp:stä.
– Yli puoli miljoonaa ääntä kolmissa vaaleissa peräkkäin on niin paljon, ettei asiaa voi uskottavasti kuitata myöskään pelkkänä kapuloiden rattaisiin laittamisen haluna, protestiäänestämisenä tai mielenosoittamisena.
– Äänestäjät eivät ole tyhmiä. Suuri määrä suomalaisia näkee perussuomalaiset tarpeellisena, uskottavana ja kannattamisen arvoisena poliittisena vaihtoehtona, Jokisipilä näkee.
Halla-aho sai itse kevään 2019 vaaleissa enemmän ääniä kuin kaikki sinisen tulevaisuuden 152 ehdokasta yhteensä.
Eduskuntatutkimuskeskuksen johtajan Markku Jokisipilän mukaan perussuomalaiset saa kiittää suosiostaan myös muita puolueita.
Jos muut puolueet ovat omalla toiminnallaan avittaneet perussuomalaisia, niin on myös julkisuus.
– Se on joka tapauksessa varmaa, ettei mikään toinen suomalainen poliittinen liike ole pitkään aikaan onnistunut herättämään niin laajaa ja jatkuvaa julkista keskustelua kuin perussuomalaiset. Osa tästä keskustelusta on voimakkaan kriittistä ja tunnepitoistakin, Jokisipilä toteaa kirjassaan.
Perussuomalaiset puhuvat räväkästi, kokeilevat hyvän maun rajoja ja ovat kansanomaisia.
– Perussuomalaiset käyttää rajuihin vastakkainasetteluihin ja hyökkäävään tyyliin nojaavaa populistista retoriikkaa, Jokisipilä sanoo kirjassaan.
Puolue haluaa herättää myös närkästystä. Mitä enemmän eri eliitit ja ”punavihreä suvaitsevaisto” perussuomalaisia demonisoivat, sitä parempi perussuomalaisille.
– Perussuomalaisista ei edelleenkään puhuta ja kirjoiteta samalla tavalla kuin muista eduskuntapuolueista. Perussuomalaiset on runsaan vuosikymmenen aikana ehtinyt tottua tähän arvosteluun, ja siitä on tullut osa puolueen itseymmärrystä.
– Se on pyrkinyt näitä vastareaktioita myös tietoisesti kannatuksensa lisäämisessä hyödyntämään ja on todennäköisesti tässä myös ainakin tiettyyn määrään saakka onnistunut.
– Osa puolueen retoriikkaa on tarkoitushakuinen vastakkainasettelujen rakentaminen median, tutkimuksen ja ”punavihreän suvaitsevaiston” kulttuuripiirien kanssa, Jokisipilä summaa puolueen julkisuusstrategiaa.
Halla-aho kertoo kirjassa saman asian Jokisipilälle toisin sanoin.
– Kanavoimme rakentavaan poliittiseen toimintaan sen tyytymättömyyden, mitä moni ihminen tuntee näitä tämän ajan valtavirta-aatteita ja kehityskulkuja kohtaan, Halla-aho toteaa kirjassa.
Perussuomalaiset ovat tunnetusti aktiivisia sosiaalisessa mediassa.
Perussuomalaiset puhuvat suoraan niin eduskunnassa kuin somessa. Kuvassa Seinäjoella valittu puoluejohto: puheenjohtaja Riikka Purra, vapapuheenjohtajat Leena Meri, Mauri Peltokangas, Sebastian Tynkkynen sekä puoluesihteeri Arto Luukkanen.
Jokisipilän mukaan puolue osaa hyödyntää itseensä kohdistuvan paheksunnan.
– Politiikasta käytäviä some-keskusteluja seuraamalla huomaa nopeasti, että osa keskustelijoista suorastaan kilvoittelee siitä, kuka rajuimmin perussuomalaisia arvostelee ja kuka on heidän kanssaan eniten eri mieltä.
– Jo Timo Soini ymmärsi tarkkaan, että kaikki tämä oli hyvästä, koska se piti puolueen ja sen teemat jatkuvasti julkisuudessa, vei tilaa muiden puolueiden viestiltä ja sai perussuomalaiset näyttämään epäoikeudenmukaisen hyökkäyksen kohteelta.
– Poliittisena ansana taktiikka onkin suorastaan nerokas. Se houkuttelee vastapuolen mukaan peliin, jota sen on hyvin vaikea voittaa, Jokisipilä analysoi.
Perussuomalaiset on leimallisesti kansallismielinen puolue, mistä maahanmuuttokritiikki, EU-kritiikki ja maailmanparannuksen vastustaminen ovat esimerkkejä.
– Ohjelmissa on sekä oikeisto- että vasemmistopuolueille ominaisia elementtejä. Puolue haluaa tukea yrittäjyyttä, elinkeinoelämää ja vientiteollisuutta, mutta ilmoittautuu myös työntekijöiden oikeuksien sekä vähäosaisten ja laajan hyvinvointivaltion puolustajaksi, Jokisipilä kirjoittaa.
Jokisipilän mukaan perussuomalaiset ei voi tyyliään muuttaa.
– Jos se toimisi tai puhuisi olennaisesti eri tavalla kuin se tekee, se alkaisi menettää tätä sieluaan sekä protesti- ja vaihtoehtoluonteeseensa kytkeytyvää viehätystä perinteiseen politiikkaan ja niin sanottuihin vanhoihin puolueisiin kyllästyneiden äänestäjien keskuudessa, Jokisipilä tuumaili kirjassaan.
Jokisipilä uskoo, että perussuomalaiset on tullut jäädäkseen suomalaiseen politiikkaan.
– Ilmiselvästi meillä on käynyt niin, etteivät perussuomalaisille kannatusta vuoden 2011 vaaleissa tuoneet syyt ole kadonneet mihinkään.
--Tyytymättömyys oli vuosien 2015 ja 2019 eduskuntavaaleissa edelleen olemassa ja vaihtoehdolle oli kysyntää, koska muut puolueet eivät olleet olennaisesti muuttaneet linjaansa niissä kysymyksissä, joissa perussuomalaiset oli profiloitunut vaihtoehtona.
– Perussuomalaiset on tarjonnut globalisaation aikakauden kansalliselle poliittisen tyytymättömyyden ilmaisulle parlamentaarisen väylän. Siten se on kansanvallan yhtälössä osa ratkaisua, ei osa ongelmaa, Jokisipilä näkee.