Kommentti: Persujen ja Riikka Purran tie on porvaritie – mutta syökö puheenjohtajan värittömyys kannatuksen? - Politiikka - Ilta-Sanomat

Kommentti: Perus­suomalaisten ja Riikka Purran tie on porvari­tie – mutta syökö puheen­johtajan värittömyys kannatuksen?

Perussuomalaisten uusi puheenjohtaja Riikka Purra vie puoluettaan kohti kokoomuksen kanssa tehtävää porvarihallitusta. Siitä ei jäänyt puoluekokouksessa epäselvyyttä, sillä nyky-Sdp ei kelpaa. Mutta onko Purra liian tylsä ja väritön, jotta puolueen kannatus riittää pääministerikisaan, pohtii politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.

Riittääkö Riikka Purran valovoimaisuus siihen, että perussuomalaiset kamppailee pääministerin paikasta seuraavissa vaaleissa?

15.8.2021 18:28 | Päivitetty 16.8.2021 18:37

Perussuomalaisten päättynyttä puoluekokousta ja sen henkilövalintoja katsottiin monella suunnalla myös ”sillä silmällä”.

Eli millä?

Siis sillä silmällä, mihin päin puheenjohtajaksi valittu Riikka Purra katselee, kun seuraavaa hallitusta aletaan kulisseissa rakentaa. Ja sitähän jo hahmotellaan, vaikka vaalitulos ratkaisee hallituspohjan kuten aina sanotaan, ja kuten melkein aina onkin.

Vaaleihin on puolisentoista vuotta. Aluevaalit ovat välissä, mutta tulevat eduskuntavaalit leimaavat jo nyt politiikan tekemistä.

Asetelmia siis haetaan. Ehkä nyt rakennetaan jonkinlaista blokkipolitiikan tynkääkin, joka monipuolue-Suomessa on jäänyt tuntemattomaksi.

Hertta Kuusisen kuuluisaa sanontaa ”Tshekkoslovakian tie on Suomen tie” mukaillen voi todeta, että Riikka Purran johtamien perussuomalaisten tie on porvaritie – siitä ei jäänyt epäselvyyttä.

IS:n ja HS:n puoluekokouslähetyksessä lauantaina Purra sanoi suoraan, ettei hän tai perussuomalaiset voi tehdä yhteistyötä nykyisen Sdp:n kanssa.

Kokoomuksen Petteri Orpo lämmitteli aikaisempaa voimakkaammin persuyhteistyötä IS:n haastattelussa heinäkuussa.

Sdp:n sisällä tilanteen kehittymistä seurataan paikoin jo huolissaan, esimerkiksi puolueen eduskuntaryhmässä.

Puheenjohtaja, pääministeri Sanna Marinin jyrkkä antipatia sekä kokoomusta että varsinkin perussuomalaisia kohtaan tiedetään, mutta jatkuessaan tyyli johtaa siihen, että Sdp:n vaihtoehdot käyvät vähiin eli jäljelle ei jää kuin nykyinen vihervasemmisto.

Kepu näyttää kehittyvän, sallittakoon lievä kärjistys, Rkp:n kaltaiseksi pikkupuolueeksi, joka menee sinne, minne kelpaa tai missä se saa eniten ääntään kuuluville.

Tosin Sdp:stä löytyy yhä myös vanhaa sinipunan kannatusta, mutta saako sinipunalinja Marinin taakseen, se on toinen juttu.

Linjapuheessaan Purra käsitteli hallituskysymyksiä laveasti.

Mutta loputtomiin perussuomalaiset ei voi jatkaa oppositiossakaan, sillä oppositiosta tavoitteet eivät toteudu. Kyse on uskottavuudesta.

Mutta yhtä suuri kysymys on se, pystyykö Purra pitämään puolueensa kannatuksen niin ylhäällä, että sillä olisi hallituspeleissä mitään merkitystä. Tai että Purra itse olisi uskottava pääministerikandidaatti vaalien alla.

Yksi ennusmerkki on paha:

Sekä puheenjohtajakisa että puoluekokous olivat tylsiä, vaikka puoluekokoushenki oli hyvä. Mutta valinta oli selvä etukäteen, ja syntyi vaikutelma, ettei se oikein ketään kiinnostanutkaan.

Kunhan nyt joku valitaan.

”Mestaria” eli Jussi Halla-ahoa ei voi korvata kuitenkaan kukaan tai mikään.

Mutta tylsä puolue ja tylsä puheenjohtaja eivät kiinnosta äänestäjiä. Ensimmäisessä julkisessa tiedotustilaisuudessa sunnuntaiaamuna esiintyi tylsä ja väritön Purra.

Monet politiikan kommentaattorit ovat jo povanneet, elleivät perussuomalaisten kuolemaa, ainakin kannatuksen merkittävää putoamista.

Kannattaa kuitenkin olla varovainen ja katsoa hiukan laajempaa kuvaa kuin pelkkää puheenjohtajan esiintymistä.

Puolue ei kaadu enää puhaltamalla.

Pientalonpoikien ja SMP:n pohjalle nostetun perussuomalaisten nousu alkoi Timo Soinin johdolla vuoden 2011 vaalien ”isosta jytkystä”. Kannatus on keikkunut, mutta pysynyt silti korkealla tasolla käytännöllisesti koko ajan. Kymmenen vuotta.

Keväällä puolue oli gallupien ykkönen.

Kuntavaaleissa odotettiin enemmän, mutta tuli kuitenkin 14,5 prosentin vaalitulos.

Politiikan pirstaleisena aikana se tulos on hyvä.

Tuloksen myötä puolue kiinnittyy kuntiin ja niiden rakenteisiin, joissa se jatkaa toimintaansa gallupeista huolimatta. Jatkossa perussuomalaiset on enemmän kuin pelkkä puheenjohtajan puhuva pää.

Eli pohja alkaa olla kunnossa.

Puolue ei kaadu enää puhaltamalla.

Mutta paljon jää avoimia kysymyksiä, joita monet ovat juuri tämän puolueen puhuvan pään eli Purran varassa:

Siis: Onko hän liian tylsä?

Varsinkin edeltäjiin verrattuna saappaat ovat isot.

Ja onko puolue Purran hallinnassa?

Peltokangaskin teki itsensä puolueessa salonkikelpoiseksi, kun sai syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Puoluekokouksessa vaihtui koko perussuomalaisten johto. Varapuheenjohtajiksi nousivat kansanedustajat Leena Meri, Mauri Peltokangas ja Sebastian Tynkkynen.

Varsinkin kaksi jälkimmäistä puhuttaa. Antavatko puolueelle jatkossa kasvot juuri he ja heidän taustajoukkonsa, vai asiallinen Purra? Myös humoristisen pappismiehen Arto Luukkasen nousu puoluesihteeriksi tarjoaa mielenkiintoisia näköaloja.

Peltokangaskin teki itsensä puolueessa salonkikelpoiseksi, kun sai syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Persuissa se ei tunnu olevan ole mikään dismeriitti. Päinvastoin, onhan Halla-aholla peräti korkeimman oikeuden (KKO) tuomio samasta aiheesta, samoin Tynkkysellä.

Kun kaiken lisäksi koronarokotuksia vastustanut Ossi Tiihonen sai puheenjohtajavaalissa 181 ääntä, joutuu pakostakin kysymään, kuinka paljon perussuomalaisiin on pesiytynyt kaiken maailman kulkijaa, joita yhdistävät politiikan salaliittoteoriat, rokotevastaisuus ja mahdollinen äärinationalismi.

Se sakki saattaa lopulta kariuttaa perussuomalaisten tien hallitukseen, ja sitä sakkia joutuu Purran ohella miettimään myös toisen puolueen puheenjohtaja Petteri Orpo.

Sillä kaikkien kanssa ei marjaan kannata lähteä – ei, vaikka marjaämpäriin olisi luvassa pääministerin paikka.

Halla-ahon johdolla persut profiloitui lähinnä maahanmuutto- ja EU-asioissa, mutta talous- ja työllisyyspolitiikan osalta hänen antinsa anti jäi ohueksi.

Sillä sektorilla Purralla on sarkaa kynnettäväksi.

Varsinkin, jos Purra on valmis myös pääministeriksi, kuten hän Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien haastattelussa lauantaina vakuutti.

Puheessaan Purra jo aloitti: Mainituksi tulivat toki Etelä- ja Itä-Eurooppaan jaettavat EU:n tukimiljardit, mutta talouden kasvusta huolimatta Purra kantoi huolta kroonisesta kestävyysvajeesta ja maan velkaantumisesta.

Tarkennus 16.8. kello 18.36: Sebastian Tynkkynen tarkentaa omia tuomioitaan:

–Myös oma tuomioni on korkeimman oikeuden tasolta. Lisäksi minulla on myös toinen tuomio (2015 jälkeen kiihtyneiden islamistien iskujen kritisoinnista) ja nyt on tulossa kolmas tuomio (turvallisen Oulun -teemakampanjointi kuntavaaleissa 2017). Toki se on vielä syyte, mutta eiköhän sekin mene sukkana oikeudessa läpi tuttuun tapaan valtakunnansyyttäjän näkökannan mukaisesti nyt 21.9.2021 istunnossa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?