Kommentti: Onnea Antti Kurvinen! Moni taatusti ällistyy oudosta salkusta – kulttuuriväen väistämätön tuomio odottaa - Politiikka - Ilta-Sanomat

Kommentti: Onnea Antti Kurvinen! Moni taatusti ällistyy oudosta salkusta – kulttuuriväen väistämätön tuomio odottaa

Uusi keskustalainen tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen on outo hahmo kulttuurin kentällä, joten alan vaikuttajien ällistys ja tuomio on vain ajan kysymys. Lisäksi kulttuuri jäi jo hallituksen kehysriihessä jalkoihin, arvioi politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.

Antti Kurvisesta tulee uusi tiede- ja kulttuuriministeri.

26.5. 12:08

Onnea Antti Kurvinen ja Kauhava!

Keskusta ei joutunut edes äänestämään, kenet se nostaa tiede- ja kulttuuriministeriksi Annika Saarikon paikalle, kun tämä hyppää Matti Vanhasen saappaisiin valtiovarainministeriksi.

Professori Laura Kolbea ei mainittu.

Mutta todettakoon heti, että suomalaiset kulttuuri- ja tiedepiirit Kurvisen valinta lyö taatusti ällikällä, jahka he hetken nimitysuutisesta toipuvat.

Tuomiota sopii odottaa. Se tulee kuin Manulle illallinen.

Päällimmäiseksi kulttuurikokemuksekseen juristin koulutuksella politiikkaan ja keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi noussut Kurvinen, 34, nosti toimintansa näyttämöllä.

Viime vuodet näyttämönä on ollut eduskunta, mutta hän kertoi olleensa myös harrastelijanäyttelijä.

Kun kulttuuri- ja tiedeväki on vasta toipumassa järkytyksestä, miten kulttuurialaa ja yliopistoja kohdeltiin hallituksen kehysriihessä, on Kurvisen nousu alan korkeimmaksi poliittiseksi päättäjäksi kuin kirsikka kakkuun.

– Nyt on exitin aika. Ne täytyy tehdä järkevästi ja oikeudenmukaisesti, Kurvinen valoi uskoa kulttuuriväkeen ensimmäisessä tiedotustilaisuudessaan ainakin sen suhteen, että kulttuuritapahtumat saataisiin avattua.

Keskustan päivän kierrätys: Antti Kurvisesta tulee uusi tiede- ja kulttuuriministeri, kun Annika Saarikko siirtyy valtiovarainministeriksi Matti Vanhasen jättämälle paikalle.

Tosin kannattaa muistaa, ettei kulttuuriväelle oikein kukaan kelpaa kulttuuriministeriksi.

Ainoa poikkeus historiassa on vasemmistoliiton ex-puheenjohtaja, psykiatri-kirjailija-runoilija Claes Andersson, joka toimi Paavo Lipposen (sd) ykköshallituksen kulttuuriministerinä 1995-98.

Jörn Donner olisi saanut myös armon, mutta hän ei kulttuuriministeriksi päässyt.

Kovin metakka nousi taannoin, kun Sdp nosti Harri Holkerin (kok) hallitukseen 1987 kulttuuriministeriksi kotkalaisen sairaanhoitajan Anna-Liisa Kasurisen (sd).

Kasurisella meni heti ministeriyden alussa haastattelussa kotimaiset taidemaalarit sekaisin, mistä häntä sitten pilkattiinkin koko ministeriuran ajan.

Eli opettele Kurvinen Edelfeltin ja Järnefeltin erot mahdollisimman nopeasti, ettei kulttuuriväki saa sappikohtausta.

Kurvisen ministeriyttä ei sovi ihmetellä.

Kurvinen on taatusti keskustaryhmässä yksi kyvykkäimpiä ministerihahmoja, joka on ryhmäjohtajana esiintynyt paljon, värikkäästikin, ja puolustanut hallitusta viimeiseen saakka, viimeksi EU:n elpymispaketista äänestettäessä.

Mutta Kurvisen salkkua sopii ihmetellä senkin edestä.

Kunta-alaan, talouteen, sosiaaliturvaan ja maatalouteenkin liittyvät salkut olisivat olleet ok ilman selittelyä, samoin esimerksi oikeusministerin salkku, jos sellainen keskustalla olisi.

Mutta että kulttuuriministeri?!?

Kaiken lisäksi Kurvisesta kaavaillaan hallitukseen keskustan kovanyrkkistä joka paikan höylää, joka osallistuu poliittisiin ensilinjan taisteluihin nyrkit savessa. Eräänlaista näiden aikojen Mauri Pekkarista, sikäli kun Pekkarisen parhaimmalle tasolle kukaan yltää.

Tässäkin mielessä salkku on outo.

Kulttuuriministeri heilumassa kasan päällimmäisenä hallituksen alue- ja talouspoliittisissa riidoissa?

Keskustassa kysellään myös, mikä ratkaisi Kurvisen nousun hallitukseen. Kepun piireissä ollaan tietävinään, että hallituksen huhtikuisen kehysriihen pahimmilla hetkillä Kurvinen olisi kannattanut hallituksen kaatamista – toisin kuin Saarikko.

Mitä ratkaisevana yönä 27. – 28. huhtikuuta tapahtui? Mitä Kurvinen ja Saarikko keskustelivat? Mistä he sopivat?

Keskusta lähtee tällä viikolla uusin eväin hallituksen loppukaudelle.

Kurvista suurempi juttu on Saarikon siirtyminen valtiovarainministeriksi, jota voi verrata Kurvisen sukellukseen kulttuurimaailmaan: yhtä outoja hyppyjä molemmat.

Saarikko ei olisi tullut ensimmäisenä mieleen vielä pari vuotta sitten, kun valtiovarainministerin salkun kantajia mietittiin.

Keskustan sisällä moni on huolissaan, miten Saarikko hommasta selviää. Vaalien alla epäilyksiä ei ääneen sanota, kukaan ei halua keikuttaa venettä.

Saarikko pääsee saman tien kulttuurin- ja tieteen maailmasta suomalaisen velkakukkulan huipulle.

Matti Vanhanen jätti läksiäisinään Saarikolle Suomen suurimman lisäbudjetin, yli 2 miljardia, ja valtion velanotto nousee tänä vuonnakin yli 14 miljardiin. Vuoden lopussa valtion velka on noin 140 miljardia euroa eli 56 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Kaiken lisäksi Vanhanen meni lupaamaan jo varsinaisen budjetin yhteydessä, että koronaan pantiin sen verran rahaa, ettei lisäbudjetteja tarvitse enää tehdä.

Ehkei Saarikon tarvitse enää tämän jälkeen tehdäkään – ainakaan miljardiluokan paketteja?

Kun päälle pannaan se, että keskusta hyväksyi vastoin kovia puheitaan kehys- ja puoliväliriihessä, että hallitus nakkaa budjettikehykset loppuajaltaan romukoppaan, on keskustalla ja Saarikolla äänestäjilleen selvittämistä.

Ensi viikolla valitaan yksi tyyppi lisää keskustan selityskerhoon, kun eduskuntaryhmä valitsee Kurvisen tilalle uuden puheenjohtajan.

Eeva Kalli? Juha Pylväs? Mikko Savola?

Ensimmäinen mittari keskustan nimipyörityksille nähdään kuntavaaleissa, joihin on enää reilut pari viikkoa.

Keskustassa moni kiittelee, että vaalien alla jutellaan nyt siitä, miten pääministeri Sanna Marin (sd) on laitattanut aamupalaa Kesärannassa veronmaksajien piikkiin.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?