Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko (kesk) ja pääministeri Sanna Marin (sd) ottivat Säätytalon loppunäytöksessä yhteen tiistai-iltana. Hallitus oli viittä vaille hajoamassa. Ennen kuin mennään siihen, miksi ja millaisen punninnan käytyään Saarikko päätti hyväksyä viimeisen kompromissin, kelataan hivenen taaemmas.
Miksi tilanne pääsi ajautumaan hallituksen hajoamisen partaalle? Saarikosta hallituskumppanit tekivät aivan alussa ratkaisevan virheen.
– Liian pitkään ajateltiin keskustan pyörittävän kesäteatteria. Meillä on syvät periaatteelliset näkemyserot talouden hoidosta, Saarikko sanoo.
Keskusta oli Saarikon mukaan valmistautunut riiheen kuukausia erilaisilla ohjelmapapereilla ja esityksillä. Se ei ollut tulossa syömään kampaviinereitä ja kuittaamaan vasemmistolaista talouspolitiikkaa. Se halusi perustavanlaatuista keskustelua Suomen tulevaisuudesta.
Riihen aluksi hallitusmarssi yhdessä Säätytalolle koronan exit-strategian infosta. Annika Saarikosta samalla Suomessa alkoi jälleenrakennuksen aika. Saapuminen kuvasti hallituksen yhtenäisyyttä, mutta jännitteet olivat jo pinnassa julkisuudessa.
– Miksi kesti? Liikuttiko keskusta maalia? Ei, vaan joka päivä nämä tavoitteet liikkuivat enemmän keskustan kuvaamaan suuntaan, vielä tiistai-iltanakin. Ennemmin pitää kysyä hallituskumppaneilta, menikö heiltä ohi, että keskustan vaatimukset piti ottaa ihan tosissaan.
Koska hallituskumppanit kuiskivat pitkin matkaa kesäteatterista, kysytään vielä suoraan: Oliko tämä keskustan alusta loppuun käsikirjoittama draama?
– Aika hyvä saisi olla, jos tällaisen pystyisi käsikirjoittamaan. Minulla olisi ollut huomattavasti helpompaa, jos keskustan linjat olisivat menneet läpi vähemmällä vääntämisellä, Saarikko kuittaa.
”Aika hyvä saisi olla, jos tällaisen pystyisi käsikirjoittamaan.
Tiistai-illan yhteenoton jälkeen kukaan hallituksessa ei oikein tiennyt, mitä aamu tuo tullessaan. Marin paineli virkamersullaan kotiin, Saarikko jäi keskustajohdon kanssa kokoustamaan Säätytalossa myöhempään.
– Tiistaina oli kohta, jossa keskustelut olivat umpikujassa, Saarikko kuittaa yhteenoton.
Hänkin suuntasi lopulta nukkumaan. Vaikean väännön päätteeksi oli tehtävä päätös. Saarikko odotti yön tuntien rauhoittavan mielen.
– Yöllä puolitoistavuotias poikani heräsi ja otin hänet viereemme nukkumaan. Silloin nukkumaan käydessäni ajattelin, että kun aamulla herään, tiedän mitä pitää tehdä. Järki sanoo aina suunnan, mutta sydän valinnan. Viime kädessä on pakko luottaa omaan vaistoonsa tietäen, että tulee myös tappioita.
Saarikko viestitti Marinille, ettei keskusta lähde hallituksesta. Saarikko oli saanut hallituskriisin aikana lukuisia yhteydenottoja yhteiskunnan eri tahoilta, keskustavaikuttajilta, kansalaisilta. Niissä pidettiin hyvänä keskustan halua nostaa taloutta ja työllisyyttä. Hallituksen kaatumista pidettiin kuitenkin liian raskaana Suomelle koronakriisin tässä vaiheessa.
– Yhteydenotoissa vedottiin, että hallituksen kaatumisesta syntyvä sekava tilanne olisi liian raskas Suomelle kestettäväksi. EU:n elpymispaketti on vaikeuksissa eduskunnassa. Poliittinen tilanne olisi ollut epäselvä tilanteessa, jossa yritykset tarvitsevat vakaata toimintaympäristöä.
Olisiko hallituksen hajoaminen ollut keskustan etu?
– Tilanteessa ei ollut hyviä vaihtoehtoja. Meillä on hallituskumppaneiden kanssa eriseuraisuutta talouspolitiikassa, mutta keskustan lähtö olisi johtanut ennenaikaisiin eduskuntavaaleihin. Valitsin vakauden.
Sopiminen on Suomen historian pitkä linja. Siihen Saarikko loppumetreillä sanoo nojanneensa.
– On aina äärimmäistä, kun politiikassa nyörit joudutaan vetämään näin kireälle. Lopulta pitää kyetä ratkaisemaan, ylittääkö rajan ja kaataa kaiken vai kykeneekö sopimaan. Tällaista se on, kun hallituksessa on vasemmistopuolueita enemmistö, hän letkauttaa paljonpuhuvasti.
Syitä oli tietenkin useita. Hän kertoo käyneensä jo ennen tiistai-iltaa Marinin kanssa pitkiä kahdenkeskisiä keskusteluja. Ne olivat lisänneet ymmärrystä molempien puolueiden ajattelusta. Tiistai-iltana hänen luottamuksensa kasvoi törmäyksestä huolimatta siitä, että keskusta ja Sdp pystyvät löytämään riittävästi niitä yhdistäviä tekijöitä.
– Ennen riihtä meillä oli hyvää yhteistyötä siinä, että panostimme pääministerin kanssa paljon pohdintoihin tutkimuksen, kehityksen ja innovaatioiden merkityksestä. Kasvuun panostamalla Suomi nousee. Siinä olemme löytäneet toisemme jo varhain.
Samalla Saarikko korostaa, etteivät erot puolueiden välillä ole isossa kuvassa kuitenkaan mitenkään kaventuneet. Jättiläismäisiä muutoksia ei myöskään kirjattu kehys- ja puoliväliriihen päätöksiin.
– Muuttuiko joku yksityiskohta radikaalisti viimeisissä keskusteluissa. Ei. Mutta minulle syntyi riittävä käsitys siitä, että keskustan painoarvo hallituksessa on sellainen, että näkemyksemme on pakko ottaa huomioon.
”Meillä on ollut ei-vasemmistolaisen Suomen huolet hartioillamme. Ei se ole poistunut mihinkään.
Saarikosta keskusta on ollut liian yksin Marinin hallituksessa. Rkp:n tukemana se on pitänyt yllä yrittäjyyttä ja velkaantumisen haltuunottoa.
– Meillä on ollut ei-vasemmistolaisen Suomen huolet hartioillamme. Ei se ole poistunut mihinkään. Edelleen ne ovat keskustan harteilla, mutta varmasti hallituskumppaneille tuli selväksi, että näitä asioita aiomme pitää esillä jatkossakin.
Keskusta ei nyt lähtenyt hallituksesta, mutta onko se siihen valmis, kun koronatilanne paranee, todellista Sdp-keskusta-akselia ei löydy tai asiat eivät etene sovitusti?
– Hallituspohja on aina järkiavioliitto. Tässä hallituksessa meitä liimaa yhteen alueiden ja ihmisten tasa-arvokysymykset. Se on talouden ohella keskustan toinen kulmakivi. Ne asiat ovat meitä riittävästi yhdistämässä. Vaikka luottamus oheni ja sitä koeteltiin, lanka ei katkennut. Ymmärrämme pääministerin kanssa nyt aika paljon enemmän toistemme ajatuksista.
Onko vahvaa Sdp-keskusta-akselia mahdollista synnyttää kaiken riitelyn jälkeen?
– Sen näyttää aika. Kysehän ei ole minusta ja Sannasta, vaan Spd:stä ja keskustasta. Se on paljon enemmän kuin kaksi henkilöä. Liittoa tiivistävää liimaa voi syntyä alueiden ja koko Suomen huomioimisesta. Esimerkiksi siellä syntyvistä työpaikoista. Tämä on perinteisesti yhdistänyt näitä puolueita. Siitä löydetään varmasti yhteistä voimaa.
Puoliväliriihi merkitsi Saarikolle jälleenrakennuksen ajan alkamista. Riihen alkamisaamuna hallitus esitteli koronakriisin exit-strategiansa. Riihi tarjosi myös paikan kunnon keskusteluun hallituksen uusien puheenjohtajien välillä. Hallitusohjelmasta oli pääpöydässä sopimassa kolmesta suurimmasta hallituspuolueesta Antti Rinne (sd), Juha Sipilä (kesk) ja Pekka Haavisto(vihr)
– Ajattelin, että tämä on myös testi nykyisten johtajien välisestä toimintakyvystä, yhteisymmärryksestä, luottamuksesta ja linjasta.
Keskusta halusi myös irti vihervasemmiston apupuolueen leimasta. Hän sanoi joulukuussa IS:n haastattelussa, että alkuhallituskaudesta syntynyttä mielikuvaa on ollut vaikeampaa kääntää toiseen asentoon kuin hän luuli. Saarikko itse uskoo, että keskipuolue pystyy olemaan tasapainottava voima niin oikeisto- kuin vasemmistohallituksissa.
Keskustan riveistä Marinin valmistautumista arvosteltiin jo ennen sen alkua. Sanottiin, että hän hinkkaa vain koronayksityiskohtia. Talous- ja työllisyyskysymykset ovat siinä jääneet sivuun. Keskustasta arveltiin, että pääministeri halusi riihen vain nopeasti ohi.
Marinin ensimmäistä kompromissia kuvattiin IS:lle sodanjulistukseksi, toisen sanottiin kertovan pääministerin onnettomasta pelisilmästä. Vihervasemmistohallituksessa olo on ollut osalla keskustan eduskuntaryhmässä liian hapokasta alusta asti. Nytkin osa oli valmis jättämään hallituksen heti, osa suhtautui maltilla. Saarikko itse kuuluu maltillisiin ja kannatti Antti Rinteen (sd) hallitukseen menoa.
Ottiko kriittisten äänien näkemys hallituskriisissä vallan?
– Nyt sille hallituksesta lähdön polullekin avattiin aidosti tie. Hallituskumppanit toivottavasti nyt huomasivat, että jouduin viemään tämän äärirajoille, jotta ymmärretään, ettei keskusta ole valmis kuittaamaan vasemmistolaista talouslinjaa vaan pohjaesityksiin tarvittiin muutosta.
Saarikko arvioi hallituskriisin aikana monen kriittisemmän edustajan huomaamaan, että hallituksessakin voi edistää keskustalle tärkeitä asioita. Urakan jälkeen eduskuntaryhmässäkään kaikki ei ole ennallaan.
– Eduskuntaryhmän kanssa on käyty umpirehellisiä ja syvällisiä keskusteluja siitä, mikä on puolueen tavoite ja millainen se on. Olen sallinut tulla esiin niiden äänien, jotka ovat väsyneitä puolustamaan hallitusta. Koen, että saamani luottamus on ollut voimavara, johon on voinut tukeutua. Se on ollut tärkeintä.
Riihessä keskustan ja Sdp:n erot kirkuivat esimerkiksi siinä, kuinka paljon elvytystä tarvitaan, että Suomi pääsee koronan jälkeen kasvuun kiinni. Kiisteltiin raameista ja niiden ylityksestä. Lopulta raamit ylitettiin. Ensi vuonna 900 miljoonalla ja hallituksen viimeisenä vuonna 500 miljoonalla.
Miksi keskusta kuittasi tämän?
– Suomi ansaitsee näinä aikoina toimintakykyisen hallituksen. On aika sotia ja aika sopia. Ja totta on, että SDP tuli keskustaa vastaan.
Saarikosta riihen lopputuloksista puhuttaessa keskustelussa on jäänyt vähemmälle se, että hallitus karsii vuodelle 2023 suunniteltuja menoja 370 miljoonalla eurolla.
– Tiedetään, että leikkaukset tehdään. Niistä ei tule kenellekään mukavia ja niiden kanssa tulee vielä vaikeita aikoja. Työllisyyteen liittyen tiedän, että jos Sdp:n kanssa jotain sovitaan, siitä pidetään nyt kiinni. Minulla on luotto, että ne tehdään.
”Ei koskaan ole toivottavaa, että kriisi venyy äärimmilleen.
Saarikko on hetken aivan hiljaa ennen kuin siirtyy työllisyystoimiin. Riihessä riideltiin siitä, mitä ne ovat ja keiden luvuilla toimia lasketaan. Vasemmistossa oli silmiinpistävää halua kyseenalaistaa valtiovarainministeriön rooli. Vasemmisto halusi pehmeitä työllisyystoimia, joiden hinta ei plusmerkkinä valtion kassassa näy. Keskusta peräsi julkista taloutta tasapainottavia työllisyystoimia.
– Tätä saimme venytettyä 110 miljoonan euron vaikutuksiin. Hallituskauden aikana tehdään päätöksiä siitä, että työttömyysturvaa tullaan muuttamaan tai sitten jotakin muuta. Keinot on jätetty auki, mutta tavoite taso on nyt sidottu.
Kovimmista työllisyystoimista keskusta haluaa päätöksiä syksyn budjettiriihessä. Marinin ja Saarikon tiistai-illan yhteentörmäyksessä keskusta vaati ansiosidonnaisen porrastamista vielä kerran pöydälle, mutta se on vasemmistopuolueille mission impossible. Sen pomppaaminen vieterilaatikosta vielä kerran veti Marinin rajan yli. Nyt keinot ovat siis auki, mutta valinnanvaraa ei juuri ole. Oma rintamansa oli turve, jossa vihreät joutuivat tulemaan vastaan keskustaa.
Kannattiko kaikki taistelu ja hallituksen ajaminen liki hajoamispisteeseen?
– Ei koskaan ole toivottavaa, että kriisi venyy äärimmilleen. Sillä tavalla kannatti, että lopputuloksen kanssa voi elää. Kokonaisuus muuttui oikeaan suuntaan. Tuli varmasti osoitettua, että hallituksessa on hyvin erilaisia puolueita. En aio jatkossakaan peitellä sitä, että keskusta on tässä hallituksessa ei-vasemmistolainen puolue. Sitä ei ole tarvetta pistää piiloon.
Hallituskriisin aikana perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-ahon ei ole tarvinnut tehdä muuta kuin nostaa jalat pöydälle ja odotella kannatuksen lisäkilinää puolueensa pottiin.
– Oppositiossa voi vaan katsella sivusta ja arvostella. Se on sen oikeus. Ainut, mitä olisi lupa odottaa on, että arvostelu olisi jotenkin johdonmukaista. Sitä en perussuomalaisten sanomisista aina oikein näe. Vastakysymys on, olivatko keskustan riihiratkaisuun ajamat asiat perussuomalaisista sitten jotenkin huonoja, Saarikko heittää.
Nostatitteko kannatusta ja kuntavaalitulosta?
– Koko yhteiskunnan toimintakykyä ja politiikkaa värisyttäviä käänteitä ei voi virittää vain ajatuksena nostaa kannatusta. En osaa arvioida, millaista vaikutusta tällä on kannatukseen. Ne ovat paikallisvaalit. Varmasti on tullut selväksi se, että keskustan linjaan myös paikallispolitiikassa liittyy se, että ei eletä seuraavan sukupolven kustannuksella. Vahva talous on jokaisen kuntalaisen ja jokaisen kansalaisen etu.
Sopu syntyi. Hallitusviisikko saapui kehysriihineuvotteluista kertovaan tiedotustilaisuuteen yhteisessä rintamassa täynnä tunnekuohua ja riitaa olleiden päivien jälkeen.
Vaikka ulospäin hallituskriisi näytti ajoittain mielipuoliseltakin, Saarikon oli omien sanojensa mukaan helppoa suunnistaa siinä koko ajan.
– Tiesin, että vaikka tämä vaatisi mitä, minun on pakko saada kertoa, että meillä on näkemysero ja pöydällä on politiikan isot asiat, ei yksityiskohdat. Suomen talouden hoito. Jos jostain asiasta joutuu ottamaan tiukan matsin, nyt oli oikeat asiat kyseessä.
Suunnistus oli helppoa, mutta äärirajoja koeteltiin Säätytalolla. Liki kahden viikon vuoristoradan jälkeen Saarikko suuntaa maalle Oripään-kotiin vapunviettoon.
– Ystäväperhe tulee meille grillaamaan ja pojille on vappupallot ostettu. Viime vuonna äitiyslomalla tein simat ja munkit, mutta tänä vuonna on tyydyttävä lähijoukkojen apuun asiassa. On jäänyt vappuvalmistelut vähän vähemmälle, Saarikko viittaa hallituskriisiin ja hymyilee.