Hallituskriisin saattoi arvata olevan keskustan osalta ohi, kun puolueen puheenjohtaja, tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko kertoi ennen keskustan aamun eduskuntaryhmän kokousta, että yön aikana neuvotteluissa on edetty.
Lopullinen selko tulikin heti ryhmän päätyttyä, kun Saarikko kertoi, että ”palaset alkavat loksahdella kohdilleen”, ja viisikko jatkaa neuvotteluitaan.
Keskustan piiristä tosin esitettiin arvioita, että Saarikon ja pääministeri Sanna Marinin (sd) sorvaama sopu saattaa silti olla vaikeaa nieltävää vihreille ja vasemmistoliitolle.
– Ne saattavat saada paskahalvauksen, kepusta arvioitiin ryhmäkokouksen jälkeen.
Saarikko joka tapauksessa lähti eduskunnasta vertauskuvallisesti valkoisen lipun kanssa kohti Kesärantaa.
Saarikon mukaan keskustan osalta oli mietittävä, että kuka antaa periksi, mutta että pitää osata myös sopia.
Olisi ihme Saarikon puheiden jälkeen, jos hallitus vielä kaatuisi, vaikka neuvotteluja jatketaankin.
Mutta vihreätkin ovat keskustan lailla hallituksen kynnyspuolue, jota ilman hallitus ei voi jatkaa.
Kelpaavatko esitykset nyt sille, vai saako hallitusdraama jatkoa vihreistä?
Yksityiskohtia ei kerrottu, mutta nyt seurataan suurennuslasilla, saiko keskusta vaatimuksensa läpi, ja muuttuuko hallituksen talouspolitiikka keskustan vaatimaan konkreettisempaan suuntaan, jossa kaikkea ei kuitata enää vain lisävelan ottamisella:
– Livetäänkö budjettikehyksistä vuonna 2022 ja 2023? Ja kuinka paljon?
– Mikä on työllisyysratkaisujen konkretian aste? Saako hallitus työllissyysasteen nousuun, vai puhutaanko yhä jopa sadastatuhannesta ”päätösperäisestä” työllisestä, mitä pääministeri Sanna Marin (sd) on esittänyt? Kepu on leimannut Marinin puheet haihatteluksi ja tempputyöllistämiseksi.
– Eteneekö paikallinen sopiminen tai työttömyysturvan uudistukset?
– Tuleeko veronkiristyksiä, nousevatko työnantajien sivukulut? Näitä keskusta on vastustanut.
– Saavatko turveyrittäjät tukea ahdinkoonsa, muuttuuko turpeen verotus? Lisätäänkö turpeen osuutta huoltovarmuuden kannalta? Nielevätkö vihreät ratkaisuesityksen?
– Jne.
Todistustaakka on juuri nyt keskustalla.
Keskusta ajoi tietoisesti ja suunnitelmallisesti kehysriihen kriisin partaalle korostaakseen omaa rooliaan.
Nyt sillä on selittämisen paikka. Kaiken lisäksi vielä aamulla levitettiin tietoa, että keskustan eduskuntaryhmän enemmistö olisi prosentein 80-20 halunnut häipyä hallituksesta.
Mutta onko keskusta hallituksen apupuolue myös jatkossa? Siitä on kyse.
Säätytalolta pitäisi kuulua vastauksia yllä esitettyihin kysymyksiin.
Hallituskriisi on siis ehkä ohi, mutta hallitus ei ole entisensä. Poliittinen pääoma on kutakuinkin syöty.
Mikään ei nostata kolumnin kirjoittajan itsetuntoa niin paljon kuin itsensä siteeraaminen, joten otetaan tähän kappale eilisestä kommentista:
”Jatkossa Marinin hallitus olisi poliittisesti rampa, uskottavuutensa menettänyt, toisiaan inhoavien hallituspuolueiden sekalainen koostumus, joka on yhdessä vain olosuhteiden pakosta, kun muita vaihtoehtoja ei ole.”
Tämä pätee.
Hallituskriisin aikana ministerit antoivat varsinkin kulisseissa toisistaan ja toisista puolueista medialle lausuntoja ja arvioita, jotka eivät kaikilta kestä edes painomustetta. Tällaiset puheet eivät hevillä unohdu, vaikka poliitikot osaavatkin tarvittaessa esiintyä kuin ammattinäyttelijät ja peittää tunteensa.
Hallituksen sisäinen tilanne on mikä on. Erityisesti vihreiden ja kepun välit ovat totaalisen poikki, mutta muutkin hallituspuolueet katsovat keskustaa yhä kuin outoa maalaisserkkua, jonka vaatteista navetan haju ei ole lähtenyt kahden vuoden yhteisen hallitustaipaleen aikana.
Jahka viisikko ja koko hallitus lähettävät Säätytalolta valkoista savua sovun merkiksi, riidat eivät ole silti kadonneet luultavasti minnekään.
Ongelmat tulevat eteen taatusti vielä syyskuun varsinaisessa budjettiriihessä.
Hallitus pysyy siis kasassa, koska vaihtoehtoja ei ole, eikä hallituksen kaataminen olisi ollut yhdenkään hallituspuolueen etu kesäkuun kuntavaalien alla – ennenaikaisista vaaleista puhumattakaan.
Lisäksi korona vaatii hoitajansa. Tähän tullaan vetoamaan vielä monta kertaa, kun ministerit jakavat lausuntojaan Säätytalon portailla.
Yksi vaikeuskerroin hallitukselle ja sen sisäiselle mielenrauhalle tuli myös eduskunnan perustuslakivaliokunnasta, joka tiistaina päätti äänin 9-8, että EU:n elpymispaketti on hyväksyttävä eduskunnassa kahden kolmasosan enemmistöllä perustalain mukaisesti.
Keskustan valiokuntaedustajat hyppäsivät opposition kelkkaan. Valiokunta politisoitui.
Kokoomuksen päätös äänestää tyhjää on oma lukunsa.
Nyt jos tai kun hallitus jatkaa, voidaan siirtyä ministerikierrätyksiin, joita on edessä ainakin keskustassa, vasemmistoliitossa ja kaiketi myös Sdp:ssä.
Keskustan osalta moni jää miettimään, olivatko edessä olevat ministerikierrätykset jopa yksi syy myös siihen, että puolue jatkaa hallituksessa.
Luvassa on joillekin edustajille mustan auton kyytiä.
Valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk) on sivuutettu hallituksen kehysriihineuvotteluissa liki totaalisesti, mutta kohta Vanhanen jättää hallituksen muutenkin – kuuleman mukaan hän halua pois hallituksesta niin nopeasti kuin mahdollista.
Synnyttämänsä hallituskriisin ja valtiovarainministerin asemaan liittyvän sotkun jälkeen Saarikolla ei ole enää muita vaihtoehtoja kuin ottaa Vanhasen paikka itselleen.
Gallupeita johtava perussuomalaiset on taatusti seurannut sekä hallituksen että kokoomuksen touhuja suurella mielihyvällä.
Hallituksen kaaos ja heikko johtaminen sataa suoraan perussuomalaisten laariin, samoin kuin kokoomuksen päätös äänestää elvytyspaketin osalta eduskunnassa tyhjää.
Eli poliittinen puolue ei ota kantaa koko asiaan, kun se joutui puun ja kuoren väliin elvytyspaketin osalta: hallituksen esitystä ei haluta tukea, mutta EU-myönteinen kokoomus ei uskalla sitä kaataakaan.
Oppositiossa oleva kokoomus sai omat rivinsä sekaisin eilisillä päätöksellään keskellä hallituskriisiä, mikä on saavutus sekin.