Suomen talouteen on tullut pitkästä aikaa hyviä uutisia – mutta tänään myös todella huonoja:
Stora Enso sulkee Kemin Veitsiluodon tehtaan. Sellua, sahatavaraa ja paperia tuottavan tehtaan mukana menee 670 työpaikkaa.
Lohtua tilanteeseen tuo se, että Metsä Group ilmoitti helmikuussa Kemiin tehtävästä Suomen metsäteollisuuden historian suurimasta investoinnista, 1,6 miljardin biotuotetahtaasta.
Hallitus kokoontuu kehys- ja puoliväliriiheen keskiviikkona ja torstaina.
Ilmoitus tuli riihen alle kuin pommi.
Tilannetta ei hallituksen kannalta helpota se, että valtio on itse Solidiumin kautta Stora Enson suuromistaja 11 prosentin osuudella. Lisäksi Kelalla on osakkeista kolmisen prosenttia.
Milloin pääministeri Sanna Marin (sd) sai tiedon, kuuluu kysymys. Tilanne on vakava Kemille ja työntekijöille, kuului Marinin ensikommentti.
Nykyhallituksen kannalta tilanne on puolestaan paitsi hankala myös nolo.
Ensinnäkin moni muistuttaa Marinia siitä, miten hän haukkui UPM:n johdon toimitusjohtaja Jussi Pesosta myöten vastuuttomuudesta, kun yhtiö loppukesästä ilmoitti lakkauttavansa Jämsän Kaipolan tehtaan.
Marin sanoi, että päätös oli väärä ja tehdas kannattava.
Toisin kuin UPM, Stora Enso on siis valtionyhtiö.
Onko Marinilla nyt vastaavaa viestiä Stora Ensolle ja Kemin tehtaalle kuin oli UPM:lle Kaipolaan?
Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee, mutta siihenkin on nyt syytä.
Vuoden 2008 huhtikuussa Stora Enso lakkautti Kemijärven tehtaansa.
Poliittinen huuto olo valtava. Kansanliike syntyi. Möykättiin valtion omistajaohjauksen perään suurin sanoin.
Valtaa Suomessa piti Matti Vanhasen (kesk) kakkoshallitus, jossa kokoomus oli toisena päähallituspuolueena. Omistajaohjausministerinä oli kokoomuksen Jyri Häkämies, joka väitteli kovasanaisesti Kemijärven kohtalosta istuntosalissa muun muassa Sdp:n Eero Heinäluoman kanssa.
Suurin oppositiopuolue Sdp otti poliittisesti kaiken mahdollisen irti Kemijärven lakkauttamisesta. Valtion roolista muistutettiin. Vasemmistoliitto teki aiheesta myös välikysymyksen, johon Sdp yhtyi.
Välikysymyksen henki oli se, että valtion olisi suuromistajana pitänyt turvata Kemijärven jatko.
Mites nyt, voi esimerkiksi kokoomus kysyä oppositiosta. Pätevätkö 13 vuoden takaiset puheet? Vai mitä, omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen (sd)?
Mikä merkitys valtion omistajuudella on nyt?
Ei tietenkään mikään pörssiyhtiössä, mutta talouspoliittinen historia on joskus tragikoomisen hauskaa: ympäri mennään ja yhteen tullaan.
Kehysriihen alla on muutenkin ollut mielenkiintoista seurata Marinin hallituksen hallituspuolueiden suhtautumista Suomeen tuleviin investointeihin.
Työpaikat ja työllisyys ovat keskiviikkona alkavan kehys- ja puoliväliriihen pääasioita. Se, miten hallitus saisi päätökset nyt 20 000–30 000:sta lisätyöllisestä, on riihen suurimpia riidan aiheita.
Kun Metsä Group ilmoitti helmikuussa suurinvestoinnistaan, hallituksessa kaikki iloitsivat päätöksestä.
Paitsi vihreät.
He olivat hiljaa.
Metsä Groupin investointi saattaa tuoda työpaikkoja, mutta ikävä kyllä, sen eteen tehdas joutuu kaatamaan puita metsästä. Siihenhän puun jalostaminen perustuu.
Ehkäpä vihreät ovat nyt tyytyväisiä, että Stora Enson päätös tasoittaa tilannetta.
Toinen hyvä investointiuutinen kuultiin maanantaina, kun Vaasan kaupunki ja brittiläinen Johnson Matthey allekirjoittivat aiesopimuksen Vaasaan rakennettavasta akkutehtaasta.
Sitäkin kiittelivät kaikki muut hallituspuolueet, mutta vihreille, jotka ovat vaatineet fossiilivapaata liikennettä ja sähköpyöriä yms, Suomeen sijoitettava akkutehdaskaan ei tunnut kelpaavan.
– Toivottavaa on, että punamultaisessa elinkeinopolitiikassa iloittaisiin ja huolestuttaisiin muustakin kuin runsaasti luonnonvaroja kuluttavan, valtion tukeman teollisuuden asemasta. #Kulttuuri:n työpaikat ei hetkauta. Reseptillä #turve, #kaivannaiset, #sellu ei pötkitä pitkälle, twiittasi esimerkiksi kansanedustaja Mari Holopainen (vihr) tiedon kuultuaan.
Todennäköisesti Holopainen lähetti twiittinsä kännykällä tai tabletilla.
Niissä on akku.
Tyhmempi saattaisi luulla, että vihreille kelpaa kännyköihinsä akku, jossa on esimerkiksi Afrikassa mahdollisesti lapsityövoimalla tuotettuja mineraaleja. Kotimainen ei käy.
Vihreiden entinen puheenjohtaja Ville Niinistö (vihr) vaati taannoin Talvivaaran ja Terrafamen alasajoa, joka olisi tullut maksamaan valtiolle 500–700 miljoonaa euroa.
Nyt Terrafamen arvo lasketaan miljardeissa ja se on olennainen osa Suomeen syntyvää akkuklusteria, jonka osalta seuraavia investointeja odotetaan joko Kotkaan tai Haminaan mahdollisesti vielä tämän kevään aikana.
Stora Enson päätöksen luulisi opastavan kaikki hallituspuolueet, siis myös vihreät, kiittämään niistä investoinneista, joita maahan tulee. Liikaa niitä ei taatusti ole.
Investointien kautta syntyy myös sellaisia työpaikkoja, joiden osalta valtio ei joudu maksamaan enemmän kuin ne mahdollisesti tuottavat.
Mutta parin päivän kuluttua kuullaan, onko hallituksen linja jatkossa vain se, että julkista taloutta paikataan valtion varoilla.
