Huhtikuun kuntavaalit voivat yllättää ovelimmatkin poliittiset pelurit ja politiikan selittelijät.
Vaalit pidetään 18. huhtikuuta. Vaikuttaa siltä, että rokotukset eivät sitä ennen tyynnytä Suomen koronaepidemiaa olennaisesti.
Oikeusministeriön virkamiehet ehdottivat vaalien siirtoa. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r) ja puoluesihteerit olivat eri mieltä. Myös eduskunnan puhemies Anu Vehviläinen (kesk) katsoi viikonloppuna, että kuntavaaleja ei tule siirtää.
Ok, ei sitten siirretä. Mutta mitä siitä seuraa?
Aloitetaan kampanjoista. Kuntavaalit ovat normaalisti siitä kivat, että tuntematonkin ehdokas voi yllättää jalkatyöllä. Kun jaksaa tarpeeksi kauan seisoa marketin vieressä lappusia jakamassa ja keitellä vaalikahveja, voi tärpätä. Eduskuntavaaleissa tämä on huomattavasti hankalampaa.
Epidemian vuoksi tilaisuuksien pito on miltei mahdotonta. Lappujen jakajat kierretään tavallistakin kauempaa. Kampanjointi siirtyy verkkoon.
Raha ratkaisee
Takavuosina nettiä uskottiin demokratian uudeksi pelastajaksi maailmalla. Tiedämme miten maailman sitten kävi.
Pikku Suomessakin asia on monimutkainen. Taitava netin käyttäjä voi sosialisoida keskustelupalstoilla ilmaiseksi ja tavoittaa ihmisiä. Mutta helpommin ja varmemmin sekin käy näkyvyydestä maksamalla.
Paksu lompakko, helppo on ääniä pyytää.
Vanhempia ihmisiä netissä ei niin helposti tavoita. Onneksi perinteisissä medioissa voi yhä mainostaa. Tämäkään ei suosi uusia innokkaita politiikkaan tulijoita.
Vanhat valtuutetut hyötyvät, koska joku on saattanut joskus kuulla heistä. Monen politiikkaan tulijan into saattaa hyytyä ensimmäisiin vaaleihin.
Kauhua uurnilla
Paraskaan kampanja ja nerokkainkaan mainos eivät auta, jos äänestäjät eivät pääse uurnille. Moni voi pitää hengenvaarallisen sairastumisen uhkaa olennaisempana asiana kuin sitä, kuka istuu kunnanvaltuustossa.
Koronauutiset Suomessa äänestyksen alla vaikuttavat vaalitulokseen.
Covid-19 on sitä vaarallisempi tauti mitä enemmän on ikää. Vaikkapa keskustan ja Sdp:n kannattajissa on tunnetusti paljon iäkästä joukkoa. Jättävätkö he vaalit väliin?
Toisaalta ennakkoäänestyksissä on harvoin ruuhkaa tavallisestikaan. Eläkeläisillä on aikaa käydä niissä hiljaisina hetkinä. Nyt se voi tuntua tavallista mukavammalta – on edes jotain tekemistä.
Vaikkapa perussuomalaiset tunnetaan siitä, että iso osa äänistä tulee juuri vaalipäivänä.
Varsinaisena vaalipäivänä tunnelma on tiiviimpi. Vaalivirkailijat eivät ole terveysalan asiantuntijoita. Riskin paikkoja voi syntyä. Pelottavatko ne väkeä pois uurnilta?
Alhainen äänestysprosentti hyödyttää ajat sitten asemansa äänestäjien psyykessä vakiinnuttaneita puolueita.
Isompi ongelma: väsymys
Pelkoa isompi ongelma on väsymys. Vaikka toisin sisäsiististi väitetään, koronavuosikin on ollut täynnä poliittista vääntöä. Moni voi olla pettynyt, koska on kuvitellut, että politiikka on yhteisten asioiden hoitoa. Kuten meille lastenkirjoissa kerrotaan.
Kun todetaan, että lastenkirjoissa olikin vain satuja, voidaan menettää äänestysinto.
Vaikka koronaa vastaan taistellaan paljonkin paikallistasolla, päätökset ovat niin nopeita, että niistä ei oikein kuntavaalit kestäviä aseita saa.
Kuntavaalien pienet ja tärkeät asiat tuppaavat jäädä muutenkin taka-alalle. Näin erityisesti 2021.
Yllätysten vuotena.
